Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa
Haava oli ruvennut märkimään. Jokin sairaalainfektio, kuume sahasi illaksi aina terävän piikin. Merja ei ollut käynyt kertaakaan. Mutta sillä olikin tyttö ja ikkunatehtaalla kiskottiin kolmea vuoroa kesäsesonkia varten.
Reijo oli pyytänyt sairaalateologia ja maanantaina se sitten tuli. Nainen oli pieni …
Lue lisää ja kommentoi
Suuren Merkin aika
(Muistiinpanot, jotka löytyivät Keltaisen Talon vintiltä. Tarina alkaa…)
Lähdin matkaan kauan sitten. Nyt olen hyvin väsynyt, sillä olen vanha mies eikä kulkeminen ole vähentänyt päivieni aikaa. Yhä useammat päivät ovat toistensa kaltaisia, yhä useammat kylät muistuttavat toisiaan. …
Lue lisää ja kommentoi
(Muistiinpanot löydetty Keltaisen Talon vintiltä mustasta juuttisäkistä)
I osa: Esipuhe
Parahin Olli (vai sanonko Olzie)
Vuonna 1999 järjestö LÄÄKÄRIT ILMAN RAJOJA sai Rauhan Nobelin. Tietänet, että olin paikalla.
Vaikka yleensä vältän seremonioita ja vieroksun ylisanaisia puheita, istuin siististi valkoliinaisten pitkien …
Lue lisää ja kommentoi
Mies puhelimessa käski, että Siiri laskisi vettä. Oli sanonut, että amme ääriään myöten täyteen.
Ensin pitää ottaa vaatteet pois liosta, jos kerta vettä on laskettava. Tuleehan nyt kiirettä. Märät vaatteet pitää kerätä punaiseen muovivatiin. Se on tarpeeksi iso. Siitä sitten …
Lue lisää ja kommentoi
Ote novellista Nainen riisuutuu metsässä kokoelmasta Näyttöihot. Turbator. 2008.
Syksyllä minä kerroin Hannekselle, että odotin lasta, että oikein kylä siitä asiasta kohisi.
”Otata pois, minä kyllä maksan”, hän sanoi.
Hanneksella oli viimeinen vuosi tekussa ja …
Lue lisää ja kommentoi
Novellikokoelmasta Satakunta vanhaa heilaa. Turbator. 2016
(Muuan toukokuinen muisto)
Auto jumahti niille sijoilleen. Kun huomautin, ettei peli vetele, Heilan silmäykset muuttuivat jääpuran teräviksi. Oli kierrelty koko yön seutu siellä ja täällä. Poikkeiltu pariin kertaan tienposkeen osuneen mäentöyrään kupeeseen ja otettu …
Lue lisää ja kommentoi
– Et kai meinaa jättää autoas siihen? kimahti nainen.
Korven Mauri oli pysäyttänyt autonsa porilaisen kerrostalon viereen autotallinsa eteen. Hän oli juuri nousemassa autosta piha-asvaltille avaimia sormissaan heilutellen. Kasvoiltaan tummanpuhuva nainen lennähti hänen viereensä.
– Mitä tarkoitatte? Mauri peruutti pari …
Lue lisää ja kommentoi
Avautumisia
Minulla on tuskallinen logistinen ongelma, jota en pysty ratkaisemaan.
Kas näin:
Yleensä käyn marketeissa kerran viikossa. Yritän keskittää ostokset yhteen päivään, koska en tykkää kauppakeskuksissa huuhailemisesta.
Mukaan tarttuu ruokatarvikkeiden, taloudenhoidon ja siivoustarpeiston lisäksi kaikenlaista takkia, sukkaa ja muuta tarpeellista …
Lue lisää ja kommentoi
Tämä on runo. Kai?
Jos nainen on aikaansaava, häntä sanotaan impulsiiviseksi. Tai kaksisuuntaiseksi.
Jos nainen innostuu, hän on hössöttäjä ja hysteerikko. Sekakäyttäjä ja juoppo ainakin.
Jos nainen hoksaa nopeasti ongelman ratkaisun, ok, sokeakin kana löytää jyvän.
Jos …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISET MONOLOGIT
Asun maakunnassa, jossa perinteisesti ihmisten kasvolukemat ovat yhtä järkähtämättömät häissä ja hautajaisissa, lottovoiton jälkeen ja hyvän metsästyskoiran ilmestyttyä näköpiiriin.
Asun kaupungissa, jossa tuttavan yrmyyn ilmeeseen voi yleensä luottaa. Ilmekään ei värähdä, joten ei tarvitse ruveta tulkitsemaan mielialoja.…
Lue lisää ja kommentoi
Kansainvälisenä Naistenpäivänä 2009
KIRJE Naisten Päivän pääorganisoijalle 2009
Ninnukka, hei
Anteeksi, etten vastannut heti. Oli tätä loma-aikaa ja muuta.
Naistenpäivätapahtuman ohjelmasuunnitelmaa katsellessani totesin, että taidan olla kanssasi vähän eri linjoilla. 19.2. ilmestynyt kirjani NÄYTTÖIHOT ei taida temaattisesti sopia päivän muuhun …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: mummun kuolema
MIEHENMETSÄ – novellikokoelmasta
Novellin loppu
Matkaa oli alle kymmenen kilometriä. Kun Parkkonen kaarsi pihaan, juoksijoiden varjot häilähtivät rantaan. Laiturilta ulvahti käyntiin voimakastehoinen perämoottori. Nuorten tyttöjen kirkuna sekaantui poikien möräkkään huutoon.
Ulkovalo paloi ja valaisi vain …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: pitkä avioliitto
Appelassa oli selvä elämisenjärjestys. Toinen oli aina liedenvartijana, toinen kylienkiertäjänä.
Kun appi yllättäen kuoli muutaman vuoden yli 80:n iässä, anoppi jumittui lieden reunaan omalle paikalleen kahvipannun kylkeen.
”Aina viipyy … jossakin… Joelle taas mennyt … …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta VANHUUS: (kuka pitää huolta)
NÄYTTÖIHOT: Ote novellista Viimeinen maksaa
Illalla Anni ajoi vanhainkotiin. Autosta oli sulake palanut, vain toinen lamppu kiilsi laiskasti.
Äiti istui päivähuoneessa filtti jalkojen päällä.
– Hiki koko ajan, äiti sanoi alkajaisiksi. – Kaiken aikaa …
Lue lisää ja kommentoi
Puheenvuoro
Sarjasta VANHUUS (kaltoinkohtelu)
Zacharias Topelius kirjoitti sadun nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Sadussa perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa. Lopulta vanhemmat asettavat isoisän ja syömään nurkkaan puupurtilon kanssa.
Lattialla istuu perheen nelivuotias poika ja vuoleskelee …
Lue lisää ja kommentoi
Sami Syysmetsä on viimeisin Tarinavirran esittelemä runoilija
(katso kirjailijahaastattelu 1.2.)
En tarkalleen muista, missä ensimmäisen kerran tapasimme. Saattoi olla Hyviksen tilaisuudessa (Mielenterveyden keskusliiton jäsenyhdistys). Voi olla kirjallisen yhdistyksen Manuscript – 63:n lukijaisissa, jossa esiinnyimme samana iltana.
Tai sitten …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSUUS n:o 5 ( kiltti ja kuuliainen)
Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.
– HIENOT KOLMOSET! ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin. – Miehiä!
– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 4 (pohdinta)
– Mummu, millainen on valistunut ihminen?
Sinikellonen oli jonkin aikaa tuijotellut porilaisen Olavi Jalkasen maalaamaa isänsä pikkulapsikuvaa meidän seinällä ja laukaisi sitten tämän monimielisen kysymyksen.
– Jaa … valistunut … ootas nyt vähän…
Kävin kaivelemassa …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:o 3: seikkailujen satumaa
Sini hyppeli keittiössä matolta toiselle. Aurinko oli pilvessä eikä paistaisi koko päivänä. Oli pitkäperjantai. Jumala oli komentanut, ettei aurinko saanut kurkistella verhojen rakosista. Ja Jumala oli sanonut myös, etteivät lapset saaneet mennä ulos …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta LAPSET n:0 2: mielikuvitus
Koomassa on paljon hiekkaa ja aita ympärillä. Se on niin kuin iso hiekkalaatikko ja siihen kaivetaan paljon syviä kuoppia. Eniten kaivetaan heti kun lumi sulaa ja sitten taas kun tulee joulu.
Jarmolla on hiekkaa varten …
Lue lisää ja kommentoi