Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa
Soutajana syyskalalla tympiintynyt äitini seisoi sodan aikainen nagaani kourassa ja sanoi isälle, että paras nyt oli valita. Se on loppu nyt tämä jatkuva kiukuttelu siitä, että souda ja huopaa, oikealle ensin ja hiukan enemmän vasemmalle sitten. ”Se on loppu nyt!” …
Lue lisää ja kommentoi
Joskus aamuyöllä oveni kädensija rupesi liikkumaan. Se pitää narinaa, kun sitä vääntää auki oikein syvästä lukosta. Vedin peittoa pääni yli ja pidätin hengitystä, Mutta ei Elias mennyt pois. Hän rupesi hiljaa kynnellä morsettamaan oveen. Hänellä ”oli asiaa”, kuiskasi, ja minä …
Lue lisää ja kommentoi
Vanhat avioliitot ovat kuin museoidut talot. Sokkelin nurkkakivet ovat vinossa, sammalta alimman laudoituksen rakosissa. Rakennuksen pohjan ristimitta on aikoinaan tomerin kourin ja hellin mielin mitattu. Ilman alituisia kuntotarkastuksiakin talo on pysynyt pystyssä. Kivijalan tuuletusluukusta kulki aikoinaan kissa, nyt talon alla …
Lue lisää ja kommentoi
Meillä Suomessa arvostetaan kirjailijuutta. Kirjailija-titteli koetaan kunnialliseksi, jopa ihmisarvoa korottavaksi. Kirjailijoita kuvataan, heistä tehdään henkilökuvia (mieluummin henkilökuva kuin kirjan arvio), heitä palkitaan (meillä lienee satakunta kirjallisuuspalkintoa); meillä on kirjastot ja apurahat.
Näin ei aina ole ollut. Kirjailija on aiemmin ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Mies haluaa olla Uuno Turhapuro. Sörsselsson osaa pysyä kaukana hameväestä, mutta Uuno sotkeutuu naistensa vyönnyöreihin ja essunkulmaan. Hän tekee sen aina luonnonlahjakkaasti onnekkaiden tähtien alla. Uuno on numero Yksi vaimon, anopin ja satunnaisten sihteerikköjen mielestä.
Uuno on juuri sitä, mitä …
Lue lisää ja kommentoi
Asetuin sängylle varovasti. Rupesin hengittämään pitkiä syviä vetoja. Samalla laskin koko ruumiini yli laineilevia aaltoja. Jos heti pääsisi lähtemään … Jos heti lähtisi, ehtisi. Ei kyllä ehtisi, kinasin mielessäni hengittämisen tahtiin. Ei millään ehdi. Perkeleen Ante. Hiukan helpotti. Kokeilin lujempaa: …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen, miten hengitykseni tihenee, poskipäitäni kuumottaa. Kenkieni korot painuvat hiekkaan. Jalkani jouduttavat minua kilpaa mieleni kanssa. Kohta, ihan kohta. Tornimaisen mustan kiven takaa suoraan ensin, sitten pilarikatajan ohitse. Katajan tiheiksi kasvaneet tupsuoksat minun hartioillani. Käännös kohti aidan takaa alkavaa loputonta …
Lue lisää ja kommentoi
Kello 14 vastarannalla käveli marssitahtia kaksi miestä. He olivat pukeutuneet yhdenmukaiseen asukokonaisuuteen liiviä ja lakkia myöten. Kumpikin kantoi mukanaan jonkinlaista … astaloa…
Kaivoin kiikarin esille. Tarkennus. Mitä hittoa…
Kaksi pyssymiestä menossa reipasta vauhtia joen vastarannan pellolta ojan yli naapurin peltojen …
Lue lisää ja kommentoi
Häät oli pidetty ensimmäisenä sotien jälkeisenä rauhankesänä. Taivasten valtakunta oli avautumassa nuorelle parille. Jolloinkin välirauhan aikaan lentokonepellistä alasimen nokassa oikean kokoisiksi muokatut sormukset oli pujotettu nimettömään tehtaan ruokatunnilla. Lähimmät työkaverit vaihtoivat hyväntahtoisen ja ymmärtävän silmäyksen. Jokainen tiesi, että kukin aikanaan …
Lue lisää ja kommentoi
Ote romaanista Pasurin tyttäret, Turbator 2015
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein yö. Aliisa oli ollut sairaalassa pitkän tuurin, kaksi normaalia vuoroa peräkkäin. Koskaan ei etukäteen voinut olla täysin varma, milloin osastoilta pääsi hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. Hän oli …
Lue lisää ja kommentoi
Mies pyyhkäisi kämmenpohjallaan peilin pintaa nähdäkseen kuvansa paremmin.
– Bruce Willis, mies sanoi, kuunteli äänensä käheätä kajahdusta. Mikä ettei, hän tuumi. Mielihyvä sai nimen kuulostamaan akustisen kitaran soololta. Ja vielä enemmän häneltä itseltään, siltä mieheltä, joka vuosikymmeniä sitten näppäili Landolaa …
Lue lisää ja kommentoi
Perimätiedon mukaan meidän perheen ensimmäinen naistenhuijaus-Kupla hankittiin ennen sotia. Perimätiedolla on taipumus saada mielikuvituksen siivet. Tai ainakin pyörät ja sulavat linjat. Muistoja voidaan sukukokoontumisissa jakaa kullekin sopivan kokoinen siivu.
Jos sukuun tunkeva nainen selviää semmoisista helpoista kysymyksistä kuin: Milloin ja …
Lue lisää ja kommentoi
Yöllä nukuin levottomasti. Ulkona oli kuulakka pakkasilma, revontulet välkkyivät ikkunassa kuin liekehtivä satumetsä. Aamuyön unenhorteen läpi kuulin pari kertaa talon nurkissa kolahtavan, pakkanen saattoi kiristyä. Kääriydyin Anten villapaitaan ja annoin Petruksen nukkua vieressäni sängyn toisella puoliskolla.
Niila käynnisti koulun autoa …
Lue lisää ja kommentoi