Puheenvuoro
Sarjasta VANHUUS (kaltoinkohtelu)
Zacharias Topelius kirjoitti sadun nimeltään Kunnioita isääsi ja äitiäsi.
Sadussa perheen vanhemmat soimaavat isoisää, joka vapinaltaan läikyttää ruokaansa. Lopulta vanhemmat asettavat isoisän ja syömään nurkkaan puupurtilon kanssa.
Lattialla istuu perheen nelivuotias poika ja vuoleskelee puupalikkaa. Kun vanhemmat kysyvät pojalta, mitä tämä on tekemässä, poika sanoo tekevänsä puupurtilon. Eikä purtilo tule suinkaan porsaalle, poika selittää, vaan isälle ja äidille, jotka vanhoiksi tultuaan pääsevät siitä syömään nurkkaan, kuten isoisäkin.
Pikkupoika saa sadussa vanhempansa tajuamaan kiittämättömyytensä ja kovasydämisyytensä. Seuraa anteeksipyyntö isoisältä ja lupaus kunniasijasta perheen ruokapöydässä.
Sadun lopussa muistutetaan neljännen käskyn merkityksestä.
Sama aihe esiintyy myös Grimmin sadussa Vanha vaari ja pojanpoika. Grimmin veljekset kirjoittivat sadun muotoon tarinoita aikuisille.
Yleensä ihminen älähtää, kun kalikka kalautetaan päin kasvoja. Useimmat ihmiset älähtävät myös silloin, kun tanakasti läimäistään vasten ihmisjoukkoa.
Ihminen on laadultaan useimmiten paitsi Homo sapiens eli viisas myös yhteisöllinen eläjä. Tai niin minä mieluusti ajattelen.
Suurin osa ihmisistä ei tule yksinään toimeen – eikä haluakaan tulla. Yhteisöllisyys puolestaan vaatii yhteispeliä. Ja yhteispeli vaatii neuvotteluja ja kompromisseja. Vähemmän päällepäsmäreitä, enemmän tarkkakorvaisia ihmisiä.
Ei ihme, että tutkimustulostenkin mukaan hyljeksityt eläkeikäiset masentuvat. Vanhusten itsemurhat ovat tabu. Vanhat ihmiset sairastuvat myös siksi, että mediassa suuriäänisimmät joka päivä huutavat vanhusten olevan menoerä. Menoerälle on nykykäytännön mukaan tehtävä jotain. Eikä se ”jotain” tarkoita välttämättä hyvää vanhusväestölle.
Kenen intresseissä on kuvata vanhoja ihmisiä olioina, joita on liikaa?
Kenen edun mukaista on määritellä, että vanha ihminen on … joo, saa se elää, mutta…
Keski-ikäisten ihmisten nettituvissa kauhistellaan vanhojen ihmisten raihnautta. Kukaan ei halua elää satavuotiaaksi. Aika monen raja kulkee eläkeiän alussa eli noin 65 vuodessa.
Miksi keski-ikäisiä ihmisiä niin kovin kiinnostaa väheksymällä puhuen järjestellä vanhoja ihmisiä rivistöön? Se on nimenomaan keski-ikäisten ihmisten karskia huvia, ei välttämättä työssäkäyvien eikä nuorison.
Toiset ylimieliset puolestaan puhuvat stereotyypitellen senioreista, jotka kylpevät rahoissa, matkustelevat etelään, koppaisevat gigoloita kainaloonsa, tuhlaavat rahansa onnenonkijamiehiin ja epämääräisiin naisiin.
Entiseen aikaan pirteissä oli puulusikoita varten seinässä teline. Kun ihmiset olivat nousseet yhteisestä pöydästä, he sovittivat puhtaaksi nuollun lusikkansa telineeseen. Aina ei lusikassa ollut nuoltavaa. Ei kaikille ainakaan. Ei silloinkaan. Lusikka oli ja puupurtilo tai savivati.
Topeliuksen satu löytyy mm. kokoelmista Topelius, Zacharias : Lukemisia lapsille. Toinen osa. WSOY, 1982 (näköispainos), Topelius, Zacharias : Lukemisia lapsille 3. WSOY,1922 ja Penttilä, Aarni : Hyvästi aapiskukko (lyhennelmä). Gummerus, 1985.
Grimmin satu puolestaan on mm. kokoelmissa Grimm, Jacob : Grimmin sadut III : Lumikki. Tammi, 1999 ja Grimm, Jacob : Grimmin sadut. Karisto, 1978.”
https://www.youtube.com/watch?v=k3Xfih67nGI
