Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa
Dekkari Karikukko, kolmas luku
”Tiedätkö, että linnut voivat oppia vaikka iskelmiä?”
Sinipukuinen seisoi mäen harjalla. Hiki kimpoili kasvoilla kovan nousun jälkeen, eniten nenänpielistä. Hän joutui odottamaan toista, kuten yleensä nousuissa.
Ikäkö se oli vai innostus?
Nuorempi oli juossut …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, toinen luku
Kaikki oli suunniteltu valmiiksi kevätkuukausien aikana.
Ei siis ihme, ettei kumpikaan tuntenut vähäisintäkään uupumusta. Molemmilla oli tarpeellinen peruskunto. Varusteet olivat tarkoituksenmukaiset ja reitti oli toiselle monilta vuosilta tuttu.
Maasto oli aluksi noussut loivasti. He kulkivat …
Lue lisää ja kommentoi
Iki-ihana Madeleine rakastui sydänsatakuntalaisella torilla kalamarkkinoiden aikaan. Mutta koska Madden ammatti oli maailman vanhin, oliko tarina romanttinen ja rakastuiko alan nainen oikealla tavalla?
Tiettävästi Ainoa oikea Rakkaus on sydämen kutinaa, jossa umpirakastuneet kisailevat romanttisesti ja hippuisen rohkeasti. Verhot vain heilahtelevat …
Lue lisää ja kommentoi
Teoksesta MIEHENMETSÄ. Miesnovelleja. Turbator 2009
Miehen äänessä on helpotusta, uuden odotusta. Pitkän maratonin jälkeistä euforiaa.
Lue lisää ja kommentoi
Erään romaanini ruumiinavaus
Kun rupesin vuosia sitten kokoamaan aineksia romaaniin Pasurin tyttäret, minä olin erilainen ja maailman tilanne oli erilainen kuin nyt. Olin laiduntamassa sanoja, joilla oli ohuenohut linkki todellisuuteeni – sekä menneeseen että nykyhetkeen. Suurieleisesti tuumin, että kerran …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISIA MONOLOGEJA 2
Rakkaani sanoi itseään Isä Jumalan Pikkulintuseksi ja lävisti korvansa ja pippelinsä. Sen täytyi sattua, helvetisti sattua, mutta uskoon kuului kivuliaisuus, ei kärsimätön usko Taivaaseen ja Helvettiin. Toisessa korvalehdessä hänellä kiikkui hopeisia lintuja, sielulinnut, laululinnut.
Auliisti …
Lue lisää ja kommentoi
Sarjasta MAANISIA MONOLOGEJA 1
Minä olin tässä seurakunnassa pappina viisikymmentä vuotta.
Ensin kelpasin seurakuntalaisilleni tulisieluisena rukoilijana ja kanttoria parempana virrenveisuun johtajana. Eikä kukaan kysynyt, olinko uskossa tai elinkö lain ja evankeliumin mukaan.
Kelpasin kastamaan lapsia seurakunnan yhteyteen ja siunaamaan haudan …
Lue lisää ja kommentoi
Eerikki syöksyi suin päin ulos. Koijan sivustalla hän kompastui lumensohjon peitossa piilottelevaan kelopuun runkoon. Siitä hän pystyi puoliksi kontaten ja puoliksi köyryssä vauhtia ottaen heittäytymään vatsalleen lumenpysymän kuurasammalikkoon.
Lumi oli lampareen ympäriltä sulanut, iltapäivällä siihen paahtoi loppukevään aurinko. Eerikki upotti …
Lue lisää ja kommentoi
Samuli Paronen: Maailma on sana
Ata Hautamäki kysyi Kirjailijanlopuissa: Saako fiktiossa n-sanaa käyttää 1950-luvusta kirjoittaessaan?
Keskustelun aloitti Emilia, joka sanoi, että elämme ja kirjoitamme vuonna 2022: EI SAA!
Seuraava tekstini on yritystä ymmärtää, onko myös sana maailma.
Poimintoja pitkästä keskustelusta:…
Lue lisää ja kommentoi
Maailma on arvaamaton, kuten useimmat tietävätkin. Sattumaan en usko, mutta …
Päästäkseni varsinaiseen asiaani minun on aloitettava Paulosta.
Paulo Coelho on portugalinkielisen kirjallisuuden tunnetuin kirjailija, kotoisin Rio de Janeirosta. Hän on elänyt sellaisen elämän, joka sopii kirjailijan peruskouluksi. Koska Paulo …
Lue lisää ja kommentoi
Työkaveri pyysi minut kävelylle, mikä oli hyvin epätyypillistä. Ajattelin asiaa liikunnalliselta kannalta. Mikä ettei! Oli maaliskuun pahin rospuuttokeli, joten puin lämpöeristeeksi mohairlangasta kudotut pitkikset ja Sokoksen alelaarista hankkimani lämpöpaidan. Päälle vedin tuulipuvun.
Mies odotti kadunkulmassa, naputteli kenkänsä kärjellä ränniä. Rännikourussa …
Lue lisää ja kommentoi
Novelli: repliikit ja toiminta paljastavat henkilöiden suhteen
– Kerran meinasin rakastua, sanoo mies ja hörppää mukistaan kunnon siivun. Mukin kyljessä lukee ISÄN MUKI. Mukuloitten imelä lahja edelliseltä joululta.
– Meinasin kerran, mies toistaa.
Hän latoo lautaselle pinoon vaimon valmiiksi voitelemat …
Lue lisää ja kommentoi
Dialoginovelli
Lue lisää ja kommentoi
Ilmielävä Itävallan pedopeto seisoo edessäni mursuviikset väpättäen. Sanoista en saa selvää.
Reviiriemme väliä on puolisentoista metriä, rajalinnoituksena onneksi raskastekoinen korituoli.
Nousen seisomaan. Venytän 154 senttiini tuuman lisää. Selkänikamani naksahtavat, oikeassa lonkkaluussa muljahtaa jokin jänne tuppeensa. Noidannuoli osuu maaliinsa, …
Lue lisää ja kommentoi
Tämä mies ilmoitti ensi sanoikseen tavatessamme:
– Sinusta tulee minun lasteni äiti. Saan älykkäitä lapsia ja ärhäkän muijan.
– Vähän toista olen ajatellut, naurahdin vastaan.
Sitten tämä mies kehui, että tarjous on hyvä eikä tarjous ollenkaan. On ilmoitusasia.
Köydenpunojankadulla tämä …
Lue lisää ja kommentoi
Muistatko lapsuudesta sellaisen purkkikasvin, jonka nimi oli unelma? Sillä oli latinankielinen nimikin: Asparagus setaceus. Asparagus paljastaa, että se on parsan sukua. Sillä on silkinhieno ikivihreä röyhelöpää, se on kasvina sitkeä ja joustava. Entiseen …
Lue lisää ja kommentoi
Kännykkä pirisee. Näytöllä on sarja numeroita. En vastaa.
Kymmenen minuuttia myöhemmin kännykkä pirisee taas. Nyt minulla on jo päässä silmälasit ja edessä mukillinen kahvia. Kahviin kuuluu aika loraus punaista maitoa ja kolme palaa sokeria.
Annan puhelimen soida. Hörppään mukista. Lisään …
Lue lisää ja kommentoi
Haluan pituutta lisää. Olen aina halunnut. Kauan minulla oli tapana valehdella: olen 155 senttiä halkaisijaltani. Nykyisin tunnustan, ettei totuus pala tulessakaan. Eihän edes somessa puida palturia.
150 plus – armoa – sentti tai pari enemmän!
Joku väittää, ettei pituudella ole …
Lue lisää ja kommentoi
”Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
”No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
”Voin minä luetella vielä …
Lue lisää ja kommentoi
Viktor on koko viikon jossakin poissa, ja minulla unessa kertautuu sama kohtaus uusintana ja uusinnan uusintana. Nousen sängystä.
Raahaudun puoliksi kontaten raput keittiöön. Minua huimaa. Silmillä tähtään koko ajan ylärapun tasalta lähtevään jalkalistaan. Keittiössä en muista, mitä minun piti.
…
Lue lisää ja kommentoi