Ilmielävä Itävallan pedopeto seisoo edessäni mursuviikset väpättäen. Sanoista en saa selvää.
Reviiriemme väliä on puolisentoista metriä, rajalinnoituksena onneksi raskastekoinen korituoli.
Nousen seisomaan. Venytän 154 senttiini tuuman lisää. Selkänikamani naksahtavat, oikeassa lonkkaluussa muljahtaa jokin jänne tuppeensa. Noidannuoli osuu maaliinsa, kaivautuu oikeaan kankkuuni.
Mursuviiksi puhaltaa kaksimetrisen rankonsa kaarelle, sihahtaa ja pärähtää kohti minua kuin Alppien solassa villinä laukkaava hevonen.
Baijerin syvien kellarien kumu ja alppirinteiden vierinkivien terävä napsaus syöksyy kohti minua.
Odotan hetken vielä, tulossa on tulta ja tulikiveä. Mursuviiksen ääni kovenee asteikon pari. Paksut suhuäänteet syöksyvät syvien vetten donner-wetter -luolastoista. Silmämunat pullistuvat, pyörähtävät kierroksen, ikenet paljastuvat näkyviin hampaiden päältä vetäytyvän ylähuulen alta.
Taitaa olla tosi kysymyksessä. Astun askeleen taaksepäin.
Nyt Fritzlin kädet nousevat tehostamaan miehen kantaa ja mielipidettä. Käsivarren ohimennen murjoma lattiavaasi heilahtaa vasten seinärappausta.
Ajattelen, ettei haukku haavaa tee. Mutta aina on viisasta varautua. Työnnän toisen käteni taskuun, sormet löytävät etsimänsä.
On menossa titaanien taistelu monen tähden hotellin iltadrinkkibaarissa. Onneksi minulla on takana vuosikymmenien harjoittelu parimetristen testosteronijermujen aggression kohteena. Harald Fritzl Hirmuinen lähettelee silmistään tulisia sinkoja, mutta minä seison värähtämättä, sanallakaan kommentoimatta.
Salaa näprään joka paikkaan kuljettamani hätäpillin narua. Pienikin puhallus pilliin ja koko iso alue rupeaa ujeltamaan. Äänen onkin tarkoitus kuulua yli tyrskyn ja tyvenen, pilli on merikelpoinen.
Yllättäen Fritzl rojahtaakin takaisin oman korilinnoituksensa sisään. Tuoli korahtaa, viereisen lasipöydän jalat vetävät kirkuvan spurtin keskilattialle. Sieltä baarituolin uumenista Fritzl yrittää sormillaan kansainvälistä kohti pöytäkuntaani.
Pesen takaisin.
– Heil, Fritzl! tervehdin ja käännän selkäni.
Tilaan jokailtaisen päivällisen jälkeisen tomaattimehuni.
Selkäni takana Heil-Fritzl selostaa kahdelle saksalaiselle Hausfraulle, että olen vääryydellä vienyt yhden hänen useista viereensä kasaamistaan korituoleihin kuuluvista tyynyistä. Ja istunut kuin tatti tyynyn päälle.
Lasini verenpunaisessa nesteessä kilisee kolme jääpalaa iloista pirunpolskaa.
