Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa
Sarjasta LAPSET n:o 1: julmuus
Koko ajan metsässä sai juosta kuin silmukan läpi. Jokainen houkutteleva mätäs, johon lenkkarinsa upotti, saattoi olla maa-ansa, joka laukoi ilkeästi sääreen pikkuruisia tikkoja. Poolin tekemiä paukkupanoksia posahteli varpaitten alla vielä seuraavana kesänä. Syvemmällä metsässä meillä …
Lue lisää ja kommentoi
JOULUEVANKELIUMI VANHALLA KOKEMÄEN MURTEELLA
Lue lisää ja kommentoi
Joulunpyhinä kenttäpostia sinne jonnekin
Minulla oli hyvä äiti. Hän oli kiltti ja myötätuntoinen ihminen. Hänelle ei koskaan ollut oma suu lähempänä kuin kontin suu. Sillä hän ei ollut ahne muulle kuin kauneudelle. Omat tarpeensa hän unohti, jos joku muu …
Lue lisää ja kommentoi
Tapasin Normieläkeläisen. Törmäsimme kärryinemme vastakkain S-marketin lihatiskin edessä. Minä arvelin mustanmakkaran ja broilerisosekeiton (lämpimiä mättöjä molemmat) välillä. Normieläkeläinen sanoi olevansa dieetillä. Oli tohtori antanut ukaasin. Tiedättehän: kolesteroliarvot, verenpaine, sokeritarkkailu.
”Aivohalvaukseen sää kyllä kuolet, niin kuin äitisikin”, tuttu kannustava …
Lue lisää ja kommentoi
Tyttäret tulivat kylään. Toisella oli joku juippi autokuskina. Auto oli kyllä hyvä. Se hohti yhtä silmiä särkevästi kuin kuskin kiillotettu päälaki. Viimekertainen kolli oli pehkopää, joka ei osannut edes suomea. Noloa tulla toisen huoneisiin vieraita kieliä solkottamaan. Tuomola ei ollut …
Lue lisää ja kommentoi
(Muisto SUREn matkalta Ouebeckiin)
Myyjä oli keski-ikäinen, mustatukkainen. Piirteistä löysi helposti etnisen alkuperän. Inuiitti, kirjasin muistiini. Kysyin lyhytjalkaista intiaania esittävän patsaan hintaa. Samalla ovenavauksella kanssani tullut nainen otti veistoksen kämmenelleen ja sen kummemmin asiasta innostumatta sanoi: ”Otan sen.”
Minä …
Lue lisää ja kommentoi
PASURIN TYTTÄRET
Romaani luku 35
(1930 – 40 -luvun vaihde Suomen ja Neuvostoliiton rajalla)
Allida ojensi kättään tyttöä kohti. Tytön silmät seurasivat kättä. Tyttö oli liian väsynyt pelätäkseen. Allida tunsi syvää yhteenkuuluvaisuutta häneen. Ihmisen oli elettävä läpi raskaita asioita, että …
Lue lisää ja kommentoi
Ensi viikolla alkaa etänä Noitaopisto, kertoo iltapäivälehti.
Hyvä hetki kertoa tärkeitä uutisia. Halukkaita noitakoululaisia on kuulemma ilmoittautunut noin 60. Noidan loppututkinnon suorittaminen on tärkeätä. Kaikki tutkinnot, kaikki koulutus on tärkeätä, varsinkin nyt kun on huomattu, että Suomen ensiluokkaiseksi …
Lue lisää ja kommentoi
Jos olette tavanneet sellaisen, tiedätte, mistä puhun. Intohimoinen mies on sellainen sitkeä sissi, että hän muistaa, miten jo vuonna 42 Syvärillä haavoituttuaan jaksoi omin jaloin marssia sidontapaikalle ja sen jälkeen ryntäsi takaisin sinne, mistä oli juuri tullut.
Ellei mies itse …
Lue lisää ja kommentoi
”Myydään remontoimaton rintamamiestalo.”
Selatessaan myytävien talojen esitteitä törmää yhä useammin myytävään tyyppitaloon, joka tunnetaan nimellä rintamamiestalo. Nyt on ruvettu puhumaan perinteisestä puutalosta.
Suurten unelmien perinnetalo on myytävänä!
Myynti-ilmoitusten äärellä minulle tulee surullinen olo. Rupean laskemaan, kuinka vanhoja rintamalla olleet nuorimmat …
Lue lisää ja kommentoi
Käkikello näyttää 23.31:tä ja Amerikan Friiltä tulee kohta noloja tilanteita poliklinikalta tai Uuden mantereen kamalimpien naismurhaajien esittelyä.Hirsiseinää pitkin kuuluu kiipeävän isometsähiiri. Ulkona on plus 8.2 astetta.
Nojaan kylkeäni Pihtiputaan kyhmykiilleliuskekivistä ladottuun lämpimään uuninkönikkään. Ei ole elämä hassumpaa!
Jo aamu osoitti, …
Lue lisää ja kommentoi
Avioliittotarina
kokoelmasta NÄYTTÖIHOT
Kivet rouskuivat paljaissa jalkapohjissa kuin hutera kevätjää. Lopun matkaa kuljin metsiä pitkin. Miten tienvarsilaisille olisi selittänyt, kun miehen nainen tulee metsästä ilman kenkiä. Eikä edes marja-aika; tai että olisi hätäpäissään miehen hukkaan mennyttä metsästyskoiraa ollut huutelemassa. Että …
Lue lisää ja kommentoi
Se tapahtuu huomaamatta. Vähitellen. Jonain aamuna huomaat sen.
Kysyt hämmentyneenä itseltäsi , milloin tämä tapahtui.
Aamulla lykkäät suosiolla sanomalehden muiden luettavaksi. Sanot:”Jos jotain tärkeätä lehdessä on, kerro minulle.” ”Joo”, lehdensyrjään ensimmäisenä tarttunut lupailee puolihuolimattomasti. Ja hänkin lykkää lehteä keskemmälle pöytää.…
Lue lisää ja kommentoi
Miehenmetsä – nimisen kokoelman novelli
Komea ilma, semmoinen, josta ei ole mitään sanomista. Joki on joki ja taivas korkealla.
Kari jämähtää sillan pieleen. Ongelle oli äsken menossa, mutta löytää Heinosen istumasta mopon nojalta.
”Saan kerralla sillan tukkoon”, Kari sanoo …
Lue lisää ja kommentoi
Kysyt, olenko onnellinen.
Ovatko toiveeni toteutuneet?
Olenko elänyt näköiseni elämän?
Mikä yllätti? Miltä nyt tuntuu?
Hyvänen aika! Minä aina luulin, että vanhana leppoisasti kiikun keinustoolissa Ainot jalassani ja kirjava maatiaiskatti helmuksissani himmeli hiljaa heilahdellen kattohirrestä. Puolikorvalla ja neljäsosa-aivoilla kuvittelin …
Lue lisää ja kommentoi
– Arvaas mitä!
Pollari hätkähti Helmisen ääntä.
– Arvaas Pollari mitä!
Tuli pitkä hiljaisuus.
– Taidan arvata.
Miehet tuijottivat toisiaan ääneti. Aika kului.
– Se teki sen, Pollari sanoi vaisusti. Oli arvannut.
– Niin kuka teki? Helminen paukutteli kankeasti …
Lue lisää ja kommentoi
Katkelma Lapin-aiheisesta romaanista jota parasta aikaa työstän
Sinä syksynä päivät olivat pitkiä ja kuulaita. Paikalliset puhuivat intiaanikesästä ja painuivat hillasoille ja tunturikoivikkoihin keräämään loput marjat talteen. Miehet istuivat suon silmäkkeiden reunoilla ja varoivat maastoutumasta virran hulpiolle. Se oli kevättulvien …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, viides luku
Miksikö?
Koska yksikään tuomioistuin tässä maassa ei olisi langettanut tarpeeksi kovaa rangaistusta.
Koska yksikään tuomio ei olisi ollut oikeudenmukainen sellaisesta rikoksesta.
Välinpitämättömyydestä.
Koska… niin… koska Markus oli minun poikani. Hän oli avioerosta asti asunut Mairen …
Lue lisää ja kommentoi
Viitasella oli elinaikaa täsmälleen tunti.
Viitanen ei itse sitä tiennyt. Eikä sitä tiennyt kukaan muukaan, ei edes arvannut.
Tai yksi tiesi.
Viitanen oli keski-ikäinen, terveeltä näyttävä mies. Alkoholiongelma hänellä oli, mutta sen vakavuudesta olivat selvillä vain lähimmät …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, neljäs luku
He etenivät harjun lakea. Toisella puolen oli harvasti kasvavaa soistuvaa kuusikkoa, toisella tulvaniittyjä, matalaa jokirantakasvustoa. Sen seassa lymysi tie, ajourat syvään painuneina.
Joissakin kohdin he pysähtyivät katselemaan lokkien lentonäytöstä. Niitten täsmälliset lentokuviot, siipien voimakkaat iskut kuljettivat …
Lue lisää ja kommentoi