Sanojen lähteillä
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaaMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä -sarjasta n:o 9
Vähän aikaa me asuttiin Turussa Vartiovuoren rinteessä. Hassu talo. Kun meni parvekkeelle, seisoi kirkon etupihalla, vaikka asunto oli kuudennessa kerroksessa. Kerran Niko lukitsi minut parvekkeelle ja lähti itse taas Portsaan juopporeissuillensa. Sillä oli nainen …
Lue koko tekstiSinä jätit minut.
Minä kävelen kirkkaaksi puunattua käytävää. Molemmilta puolilta ovien takaa kuuluu ääniä. Jonkin oven kohdalla käännän päätäni, höristän korviani kuin hevonen. En sentään hirnahda.
Avaan käytävän perältä sen oven minkä joka aamu. Liitutaulu on vielä, piirtoheitin tietysti, televisio …
Lue koko tekstiMAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä – sarjasta n:o 4
Vihasin sinun käsiäsi, kivitöissä känsistyneitä, joilla tartuit minuun samalla otteella kuin talttaan. Vihasin sinussa kytkyttä, jonka rauta painoi minun lihaani puolikuun muotoisia ohuita sirppejä. Marssin sinun maailmankatsomuksesi verenpunaisia ja mustelmansinisiä teitä monta vuotta. …
Lue koko teksti
Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta
sivut 382 – 383
En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.
Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä …
Lue koko tekstiKäsikirjoituksen sivut 404 – 405
Melko tarkalleen puolen päivän tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt pyörätuoli ja neliskulmainen sairaalavälineiden laukku.
”Ihan vain varmuuden vuoksi”, hoitaja selitteli ja ojensi minulle kätensä. Nimi oli Jukka, hän …
Lue koko teksti
Mies ja nainen menevät sisään samalla ovenavauksella. Nainen kertaa mielessään, että pani rahapussin taskun pohjalle, taskun kiinni nepparilla. Hän kuulee miehen puuskutuksen edestään. Miehellä on kämmenpohjassa valmiina taiteltu ostoslista. Sen mukaan tämä osaa valita kaiken, mitä haluaa kaupasta. Miehelle on …
Lue koko tekstiOlen aina inhonnut joulunpyhiä.
Kun ihmisellä kerrankin olisi muutama päivä aikaa laiskana vain lepäillä kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietettävä. Kauho kaupasta kassit täyteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista lähettää kortit …
Uuden romaanin luku 46
NAINEN JA KAKSI MIESTÄ
”Et ole käynyt.”
”En uskaltanut tulla. Pelkäsin kumpaakin vaihtoehtoa.”
Puheeseen tuli tauko, aukesi syvä nielu. Molemmat miettivät, miten etenisivät vai olisivatko hiljaa.
”Se Taka-Lapin matka…”, aloitin. ” Taisitte mukiloida toisenne vuorotellen henkihieveriin?”…
Lue koko tekstiMinä haluan. Minulla on sananvapaus.
(Aineksia kolumniin)
Ei kai heitä kovin paljon ole. Siis todellisia myrkkypistiäisiä Suomen koleilla aukeilla tai hikisillä kesäkaduilla. Mutta yksikin riittää.
Hänellä saattaa olla suloisen mummon hahmo. Tai hän saattaa keijuna liihotella marketin käytävillä ja pyrähtää …
Lue koko tekstiAidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisiä. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, että vainajan omaiset siinä jo odottivat. Saattoväki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle.
Milloin olin tavannut nämä seutulaiset? Nuoremman väen ehkä 25 vuotta sitten äitini hautajaisissa. Omaa ikäluokkaa …
Lue koko teksti
