             
Käkikello näyttää 23.31:tä ja Amerikan Friiltä tulee kohta noloja tilanteita poliklinikalta tai Uuden mantereen kamalimpien naismurhaajien esittelyä.Hirsiseinää pitkin kuuluu kiipeävän isometsähiiri. Ulkona on plus 8.2 astetta.
Nojaan kylkeäni Pihtiputaan kyhmykiilleliuskekivistä ladottuun lämpimään uuninkönikkään. Ei ole elämä hassumpaa!
Jo aamu osoitti, että vuodet ovat veljeksiä. Latasin Väyrys-Paavo ja Vuokko – mukin täyteen maitokahvia ja työnnyin ulos istumaan.
Tuttu syksyn aromi syöksähti nenääni. Lokakuu ei koskaan yllätä. Pellolle pyörähti naapurin traktori. Se kiskoi perässään säiliötä, rupesi hitaasti ruiskimaan kaarena ilmaan aromeja.
Perunakatu 1:ssä oli jo lapsuudessani perunajauhotehdas. Sieltä tuttu parfyymi oli nytkin haettu. Tehtaalla soluneste pumpataan säiliöihin. Säiliöt tai tankit napataan traktorin perään. Ja ne tankkitraktorit valtaavat koko lähimaaseudun. Joka vuosi tähän aikaan.
Silti oli pakko heittää raitamatot, ne äidin meidän vinttihuoneessa loukuttamat, terassin kaiteille saamaan raikasta tuoksua sisään vietäväksi.
Ei mikään voita maaseudun hajua… tai siis… no olkoon.
Eikä petä lokakuu toisessakaan asiassa. Minulla on kalenteri seinässä. Siihen merkitsen tärkeät elämäni tapahtumat. Joka vuosi melkein tarkalleen tänä päivänä ainakin yhteen hiirenloukkuun osuu kylmän vuodenajan ensimmäinen myyrä. Tämänaamuinen oli siistiä laatua. Pellon pyörtänöiltä kotoisin, ei myyräkuumetta kantava metsähiiri. Niks naks! Ihan itse ja vapaaehtoisesti lykkäsi yönsydämenä niskansa rautoihin. En ollut edes herännyt giljotiinin kilahdukseen.
Asettelin uunin vierustaan nätisti uuden latingin ja varovasti sovittelin keittiöön jääkaapin eteen kaksi surmanloukkua.
Tuontaivaisiin lähetän hätäisen toivomuksen, ettei tarvitse enää koskaan käydä klapi kourassa luonnonvoimia vastaan semmoisia verisiä lähitaisteluja pitkin keittiön ja vessan lattioita kuin takavuosina. Nyt on lehtien mukaan tulossa huono myyrävuosi. Niinpä ei ole oletettavissa, että vessassa aamutuimaan kylpytakin taskusta tai salusiinin tangosta killistelee toimiani utelias silmäpari.
Saunalla, ulkokeittiössä, suulilla ja klapivajassa saldo oli tänään kaksi vikkeläkinttuista juustonpurijaa, joilta kaikilta oli juusto mennyt sivu suun. Juuston huumaava haju oli ollut niitten viimeinen elämän tuoksahdus. Olisi loppupeleissä huonomminkin voinut käydä.
