Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Porissa ja Rytöhuhdassa asuva kirjailija. Koulutukseltani olen filosofian maisteri. Jokapäiväinen leipä on irronnut opetustyöstä lukiossa.
Kertomisen ilon löysin ennen kuin opin kirjoittamaan. Intohimo roihahti täyteen paloon, kun voitin kaikenlaisiin kirjasiin, antologioihin ja lehtiin kirjoittamistani tarinoista palkintoja ja kunniamainintoja.
Samat teemat ovat kiinnostaneet minua vuosikymmeniä. Keskiöön on noussut nainen: nainen ja vallankäyttö, naisstereotypiat, nainen historian saatossa ja nainen rakkaudessa. Ja jos naisesta kirjoittaa, kirjoittaa myös miehestä.
Laadultani olen sitkeä kaivelija. Minusta oli tulla arkeologi, mutta ympäristön rikokset ja maailman eriarvoisuus tekivät kieleni teräväksi ja mieleni rauhattomaksi paikallaan pysymiseen.
2000-luvulla turkulainen kustantaja Turbator on julkaissut kaksi romaaniani ja kolme novellikokoelmaani. Valmiina on kolmas, Lapin-aiheinen, romaani ja tekeillä kaksi seuraavaa. En ole vaivannut päätäni niiden jatkosijoituskohtalosta.
Romaanit:
Sotakorvaustyttö
Pasurin tyttäret
Novellit:
Näyttöihot
Miehenmetsä
Satakunta vanhaa heilaa
Ei perkeleitä ole olemassa, eihän?
Lapsuutta en kaipaa takaisin. En nuoruuttakaan. Elin ne jo. Perusteellisesti. Onko mennyt aika edes muistelemiseen kummoinenkaan?
Ideologisen Idän ja Lännen sapelienkalistelu oli hermoja raastavaa. Nopeasti piti käydä koulu, vielä nopeammin saada ammatti. Sitten juoksujalkaa repimään …
Lue lisää ja kommentoi
Lähetin 90-luvun puolivälissä kolmelle arvostetulle kustantajalle tekstinipun. Ajatuksena oli, että kun eläkeikä lähestyy, suhahdan seuraavaan duuniin. Siihen aikaan aina kustannusfirma lähetti juu tai ei – vastauksen. Kesti puolitoista vuotta, ennen kuin kyselin ensimmäiseltä käsikseni perään. Siitä ei kuulemma …
Lue lisää ja kommentoi
Nyt se lehahti kaiken maailman tuuliin – puin ylleni kolttavaimon puvun. Lensin ja uneksin.
Tapausseloste
En tiennyt mihin ryhdyin.
Aika monelle kävi samalla tavalla vuonna 2020. Tulevaisuus oli hämärän peitossa. Päiviin tuli monenlaista epävarmuutta. Ihmiset sekoilivat salaliittoteorioissaan. Huhut kiersivät.
Sitä …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä- sarjasta n:o 15
Samuelin kanssa oli vähän samanlaista kuin maalla sateen jälkeen. Minä olin se sateenhäntä, joka paksuna jöntikkänä jumahti odottamaan taivaanrantaan kuusien sahalaidan nirkkoihin. Siitäkään ei tiennyt tuliko vai menikö. Ensin tanner tömisee ja tulikeihäät pilkkovat …
Lue lisää ja kommentoi
Ennen isot kotieläimet ostettiin määkimään, ammumaan ja röhkimään talouden ja toimeentulon varmistamiseksi. Karjalassa elukat majoittuivat samaan yhteistalouteen ihmisten kanssa. Mutta Länsi-Suomessa kaikki eläinlajit saivat omat asumuksensa: karsinat, possulat, kanalat, lampolat, navetat. Järjestys se olla piti talonpidossa.
Koiraa tarvittiin pihapiirin ja …
Lue lisää ja kommentoi
PAKKOMUUTTO
Ote romaanikäsikirjoituksen viimeisen luvun alusta
Ulkona näytti tuulevan mereltä päin. Ilma olisi kevyt hengittää. Katselin olohuoneen leveästä ikkunasta pihalle. Rouva Tuhkanen selkäni takana rupesi juttelemaan eteiseen juosseiden poikien kanssa.
Vanha pariskunta kulki kauempana hiekkatiellä kaljujen puiden takana. Miehellä …
Lue lisää ja kommentoi
Kyllä naisten häpeäkulttuuri on merkillinen kaapu. Kaapua sovitetaan niskaasi väkisin, ellet sovinnolla ryhdy suu supussa kaavamannekiiniksi
Kovin hanakasti ulkoapäin määritellään naisen laatu. Yritäs nyt olla niin ja näin, muuten …
Kun nuorena opettajana aloitin työni, huomautuksia tuli liian avarasta puseron …
Lue lisää ja kommentoi
Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastapäisellä kummulla kohosi jokivarren komein kivikirkko, sen takana kirkonkylän koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen äitini näki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelmätarhaan. Vasemmalla näkyi …
Lue lisää ja kommentoi
PASURIN TYTTÄRET
OTE ROMAANISTANI
Suomalaisen Allidan ja hänen miehensä Vasilin eli Willyn keskustelu Karjalanmaan kommuunin keittiössä 30-luvulla. Allida ihmettelee, ettei systeemi takaakaan kaikille yhtä paljon hyvää.
– Minä kotona kuulin saarnoja samanarvoisuudesta. Äiti Forssan käynyt. Täällä syön paremmin, asun paremmin. …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä -sarjasta n:o 9
Vähän aikaa me asuttiin Turussa Vartiovuoren rinteessä. Hassu talo. Kun meni parvekkeelle, seisoi kirkon etupihalla, vaikka asunto oli kuudennessa kerroksessa. Kerran Niko lukitsi minut parvekkeelle ja lähti itse taas Portsaan juopporeissuillensa. Sillä oli nainen …
Lue lisää ja kommentoi
Sinä jätit minut.
Minä kävelen kirkkaaksi puunattua käytävää. Molemmilta puolilta ovien takaa kuuluu ääniä. Jonkin oven kohdalla käännän päätäni, höristän korviani kuin hevonen. En sentään hirnahda.
Avaan käytävän perältä sen oven minkä joka aamu. Liitutaulu on vielä, piirtoheitin tietysti, televisio …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä – sarjasta n:o 4
Vihasin sinun käsiäsi, kivitöissä känsistyneitä, joilla tartuit minuun samalla otteella kuin talttaan. Vihasin sinussa kytkyttä, jonka rauta painoi minun lihaani puolikuun muotoisia ohuita sirppejä. Marssin sinun maailmankatsomuksesi verenpunaisia ja mustelmansinisiä teitä monta vuotta. …
Lue lisää ja kommentoi
Ote PAKKOMUUTTO-käsikirjoituksesta
sivut 382 – 383
En ollut käynyt kertaakaan katsomassa Antea. Ja mahdotontakin se olisi ollut. Sairaalan potilas ei noin vain voinut mennä toiselle osastolle vierailemaan. Eikä teho-osastolle ollut menemistä senkään vertaa.
Yhtenä päivänä Eerikki kysyi, halusinko käydä kirurgisella …
Lue lisää ja kommentoi
Käsikirjoituksen sivut 404 – 405
Melko tarkalleen puolen päivän tienoilla saapui Ante sairaalan avustavan hoitajan kanssa. Mukana oli kokoon taittuva kevyt pyörätuoli ja neliskulmainen sairaalavälineiden laukku.
”Ihan vain varmuuden vuoksi”, hoitaja selitteli ja ojensi minulle kätensä. Nimi oli Jukka, hän …
Lue lisää ja kommentoi
Mies ja nainen menevät sisään samalla ovenavauksella. Nainen kertaa mielessään, että pani rahapussin taskun pohjalle, taskun kiinni nepparilla. Hän kuulee miehen puuskutuksen edestään. Miehellä on kämmenpohjassa valmiina taiteltu ostoslista. Sen mukaan tämä osaa valita kaiken, mitä haluaa kaupasta. Miehelle on …
Lue lisää ja kommentoi
Olen aina inhonnut joulunpyhiä.
Kun ihmisellä kerrankin olisi muutama päivä aikaa laiskana vain lepäillä kotona, joka tuutista iskee mallinetta, miten kallisarvoinen vuoden pimein aika olisi oikealla tavalla vietettävä. Kauho kaupasta kassit täyteen tavaraa. Siivoa huusholli katosta lattiaan. Muista lähettää kortit …
Lue lisää ja kommentoi
Uuden romaanin luku 46
NAINEN JA KAKSI MIESTÄ
”Et ole käynyt.”
”En uskaltanut tulla. Pelkäsin kumpaakin vaihtoehtoa.”
Puheeseen tuli tauko, aukesi syvä nielu. Molemmat miettivät, miten etenisivät vai olisivatko hiljaa.
”Se Taka-Lapin matka…”, aloitin. ” Taisitte mukiloida toisenne vuorotellen henkihieveriin?”…
Lue lisää ja kommentoi
Minä haluan. Minulla on sananvapaus.
(Aineksia kolumniin)
Ei kai heitä kovin paljon ole. Siis todellisia myrkkypistiäisiä Suomen koleilla aukeilla tai hikisillä kesäkaduilla. Mutta yksikin riittää.
Hänellä saattaa olla suloisen mummon hahmo. Tai hän saattaa keijuna liihotella marketin käytävillä ja pyrähtää …
Lue lisää ja kommentoi
Aidan vierustalla seisoskeli muutamia ihmisiä. Koska kaikki olivat pukeutuneet mustiin, tiesin, että vainajan omaiset siinä jo odottivat. Saattoväki vitkasteli lopullisen askeleen ottamista portin toiselle puolelle.
Milloin olin tavannut nämä seutulaiset? Nuoremman väen ehkä 25 vuotta sitten äitini hautajaisissa. Omaa ikäluokkaa …
Lue lisää ja kommentoi
Kirje vanhalle heilalle
Surffailen öisin katselemassa vanhojen talojen myynti-ilmoituksia. Sovittelen meitä kahta asumaan niihin taloihin. Mietin, missä kohden huonetta sinä istut silmälasit nenävartta pitkin alas valahtaneena lukemassa lehteä. Välillä kurkkaat minua ja arvioit, kertaisitko lukemasi. Luovut ajatuksesta, sillä eniten Lännen …
Lue lisää ja kommentoi