PASURIN TYTTÄRET
OTE ROMAANISTANI
Suomalaisen Allidan ja hänen miehensä Vasilin eli Willyn keskustelu Karjalanmaan kommuunin keittiössä 30-luvulla. Allida ihmettelee, ettei systeemi takaakaan kaikille yhtä paljon hyvää.
– Minä kotona kuulin saarnoja samanarvoisuudesta. Äiti Forssan käynyt. Täällä syön paremmin, asun paremmin. Ostan kaupasta kupongilla vaatteet ja kengät. Venäläiset virsuissaan kulkevat.
– Sinä nyt pääsit ylempään ryhmään, kun olet minun vaimoni.
– Mutta onko se oikein?
– Aahh, Allida pieni lintuseni. Oikein on käyttää, mitä Suuri Neuvostomaa äitinä lapsilleen antaa.
Vasili levitti käsiään.
– Pieni huolestunut kukkaiseni.
– Mutta kun Salme ei saa edes leipää lapselleen.
– Salmen mies on huono mies. Ei pidä naisestaan huolta. Juoppo. Laiska. Ei pärjää urakoissa. Ei suostu ameriikankoneisiin. Venäläinen. Kirgiisi. Vinosilmä. Äitinsä tienohesta noukkima. Ei ole tavoille oppinut.
– Mutta lapsi …
– Tässä Allida 50 ruplaa. Osta kengät itsellesi. Tanssitaan ne puhki Talolla.
– Ryynejä minä tarvitsen. Ryynejä ja leipää. Ja kun joskus saisi sokuria.
– Leipäkilon saat muutamalla kopeekalla. Osta osta. Ja makean tuon tullessani.
– Milloin sinä taas tulet? Allida hätäilemään.
Vasili valahti ovelan näköiseksi.
***
Vuonna 2014 itseäni varten kirjoittamani muistilappu julkkareita varten:
”Olen vuoden 1932 Matroosan kommuunissa likellä Petroskoita. Ihmettelen amerikansuomalaisten metsäprikaatilaisten käyttämiä puunkaatosahoja.
Miten noilla lyhytvartisilla, pehmeäteräisillä justeereilla ei muuta kuin on telonut itsensä ja kaverinsa?
Ennen kuin sekoan Neuvosto-Karjalan talonpoikaisrekien rakenteisiin, lähden sänkyyn lukemaan Ropposen dekkaria. LK”
