9. KOHTAUS
(Varis näyttämöllä, pikku Kerttu kääntää kylkeä Variksen kainalossa)
Varis
Nukkuuko hän vielä? Kra? Hän taitaa nukkua. Siipi tässä puutuu. Kra? Heräsikö?
Kerttu
Mm… mitä?…
Varis
Kra. Onko lämmin, eksynyt pikku tyttö?
Kerttu
On… Miten?…
Varis
Eksynyt pikku tyttö, jalat rakoilla, nälkä vatsassa, kaikin puolin pinteessä pulassa. Minä ihmettelen.
Kerttu
Kuinka minä?… Miten minä tässä olen?
Varis
Kra. Siinä makkasit ja pakkasti. Missä mamma? Missä mamman huopatossu? Ottaa marja.
Kerttu
Kiitos.
Varis
(itsekseen) Kra. Sanoi ”kiitos”. Osaa käyttäytyä…
Kerttu
Kai on kuollut eikä palaa enää koskaan!
Varis
Kra? Kai? Poika? – Aha. Nyt ymmärsin: suru, sydänsuru.
(Kerttu nousee siiven alta)
Kerttu
Kiitos, varis. Sinä pelastit minun henkeni. Ilman sinua minä olisin paleltunut kuoliaaksi. Mutta nyt on päivä, aurinko lämmittää jo, minun täytyy… Mitä minun täytyy? Minun täytyy jatkaa Kain etsimistä.
Varis
Mutta jos hän on kuollut? Kra, en ymmärrä.
(Kerttu menee auringon luo)
Kerttu
Kai on kuollut eikä palaa enää koskaan… Näitkö sinä hyvä aurinko minne Kai meni?
(laulaa)
Sinä valaiset maan ja valaiset veden
Katseesi yltää yli valtameren
Kansoja vieraita, outoja tapoja
Kaiken kun näät
Kai Kainkin määränpään?
Sinä et nähnyt, minne Kai meni!… Mutta sinä et usko että Kai on kuollut? – Pääskyt, hei pääskyt, kertokaa te! Kai on kuollut eikä palaa enää koskaan… Näittekö te rakkaat pääskyt minne Kai meni?
(laulaa)
Te lennätte maita, aroja, meriä
Vaaroja laaksoja kyliä metsiä
Kai näitte myös Kain?
Kai kerrotte mulle?
Mist veljeä alan ma etsiä.
Te ette nähneet, minne Kai meni! … Mutta tekään ette usko, että on kuollut.
Varis
Kra, tyttöseni – pääskyt eivät niin kauhean viisaita lintuja. Aina kiire kiire kiire asioita toimittaa, eivät muuta ehdi, hupakot…
Kerttu
Joki! Joki tietää!
(rientää joen rantaan:)
Viisas joki: Onko Kai kuollut eikä palaa enää koskaan? Rakas joki: veitkö sinä minun pikku leikkitoverini?
(laulaa)
Sinä viisas joka tunnet syntyjä syviä
Ihmisten tekoja pahoja hyviä
Kannoitko Kaita, kannoitko kyliin
kannoitko kauas
pois vieraisiin syliin.
Voi joki, sinäkään et kerro. Kalanruokana Kai on! Minun leikkiveljeni on kuollut!
(Varis tulee Kertun vierelle)
Varis
Kai? Oliko hän hänen kokkoa? Vai isompi?
Kerttu
Isompi. Vähän isompi.
Varis
Ota marja niin jaksat. Siinä on C-vitamiinia.
Kerttu
Kiitos.
Varis
Niin tosiaan, isompi oli… Oliko hänellä tummat kutrit?
Kerttu
Vaaleat
Varis
Vaaleat! Tietysti! Niin, vaaleat! … Kra?… Ehkäpä… minä näin Kain, kuka tietää. Mutta maltahan nyt – Se saattoi olla Kai. Mutta jos se on Kai niin sitten on unohtanut sinut. Prinsessan vuoksi on unohtanut.
Kerttu
Ei Kai! Kai ei unohtaisi minua. Nyt kyllä kerrot!
Varis
Mutta jos minä olen väärässä? Kra, tämä on niin pieni pää eikä paljon järkeä mahdu – Entä jos se onkin vain satua? Villin ja vapaan mielikuvituksen tuote, kappale luovaa linnunaivoa?
Kerttu
Kerro!!
Kohtauksessa on mukavasti jännitettä. Lauluista olisi mukava tietää, millaisella sävelellä niitä on laulettu. Variksen puheenparsi on suorastaan kiehtovaa!