Kahdenkymmenen vuoden aikana jotka Juhani Alakoski, tai John Cosci, joksi häntä kutsuttiin kaikissa paitsi virallisissa papereissa oli oppinut puhumaan ja kirjoittamaan englantia paremmin kuin lähes kukaan siirtokunnan rahamiehistä. Hän oli nyt avioliiton kautta ns. sisäpiirissä ja etenkin hänen kielitaidoton, vanheneva appensa toivoi hänestä neuvonantajaa, tukea ja tulkkia amerikkalaisen bisneksen koukeroissa. Juhani oli kuitenkin liian itsenäinen, liian itsepäinen ja liian itserakas antautuakseen varakkaan appensa juoksupojaksi; hänestä ei koskaan tulisi maansiirtopohatan renkiä. Molly kärsi miehensä ja isänsä välisistä skismoista ja joutui ikävään välikäteen, kun hän ei tiennyt kenen puolella hänen pitäisi olla kun kaksi kovaa suomalaispäätä ottivat yhteen: Kainuun korpikuusi löi päätään Karjalan mäntyyn.
Juhani oli ottanut itselleen USA:n kansalaisuuden ja vannonut kansallisuusvalan ja omaksunut paljon amerikkalaisen yhteiskunnan ja liike-elämän arvoja: oman onnen tavoittelu, individualismi, häikäilemättömyys ja piittaamattomuus heikommista olivat jo nyt muodostumassa osaksi hänen luonteenpiirteistään, joka lisääntyvän alkoholinkäytön ja alkoholin ja lääkkeiden sekakäytön vaikutuksesta tulivat jäämään ja tekemään hänestä ajan mittaan ihmisen jonka kanssa oli vaikea elää. Juhani uskoi kivenkovaan puhelinterrorin tehokkuuteen; hän neuvoi sisartaan Maaritia joka oli asumassa tilapäisesti hänen kattonsa alla, soittamaan ja soittamaan uudelleen.
– Puhelinterrori tuottaa tuloksia.. Soita niin monta kertaa että toisessa päässä annetaan periksi, vaikka vain sen takia että lopettaisit soittamisen.
Henkinen vapaus oli jotain jota hän sanoi tarvitsevansa. Molly kahlitsi, kontrolloi, vakoili ja jahtasi häntä ja hän ei voinut elää hänen ehdoillaan. Molly oli sairaalloisen mustasukkainen. Molly ainoastaan olisi halunnut aviomiehen joka oli kotona, etenkin nyt kun heillä oli suloinen pieni tytär, miehen joka osallistuisi perhe-elämään ja joka jättäisi yöjuoksut sikseen ja että kun he menisivät ulos, niin he menisivät keskenään. Ei se ollut paljoa vaadittu, mutta Juhani Alakoskea ei oltu luotu normaalien muottien mukaan.
Juhani jatkoi yöllisiä retkiään kreivikunnan juottoloihin, yöklubeihin ja baareihin etsimään henkistä vapauttaan. Ei, ei hän ollut Mollylle uskoton, mutta mies etsi aina kadulta sitä mitä ei löytänyt kotonaan ja hänen tapauksessaan se oli älyllistä elämää, henkevää keskustelua, stimuloivia mielipiteitä. Baareista ne kai sitten löytyivät. Molly ajeli yökaudet pikku-Bethany takapenkillä nukkumassa ja niinä vuosina kun Maarit asui Floridassa, hän usein teki seuraa Mollylle ja lastasi omat lapsensa myös Lincoln Continentalin takapenkille nukkumaan. Ja jahti alkoi: The Duquesta Alibiin, sieltä The Ark’iin, Cock’n Bulliin Lake Worth Roadille, lopuksi Abbey Roadille. Eivät he menneet sisälle minnekään, he halusivat vain kontrolloida missä Jussi luurasi. Etsimässä älyllistä elämää, kuin The Enterprise Star Trekissä. Lopuksi ja sitten kun Maarit alkoi viettää enemmän aikaansa kirjojen parissa Junior Collegessa Molly alkoi istua suomalaisjengissä klubilla ja he palkkasivat lapsenvahdin pari iltaa viikossa.
Olin kuvitellut että kun jäin leskeksi juuri koulun aloittaneiden lasteni kanssa että perinteisesti enot olisivat osallistuneet jollain tapaa ainakin poikalapsen elämään, mutta se oli osoittautunut vain unelmaksi. Yksi veljistäni asui mantereen länsirannikolla ja tällä, jonka olin ajatellut antavan edes jokusen tunnin viikonloppuina aikaa pikku-Lucasille ja vievän häntä kalaan tai elokuviin ei ollut kiinnostusta. Isän rooli ei istunut Juhani Alakoskelle edes oman tyttärensä suhteen, jonka kanssa hän tosin poseerasi valokuvissa uima-altaalla. Minä ja Molly olimme olleet hyviä ystäviä ja serkukset Rosie ja Bethany kasvoivat melkein kuin sisarukset ja sitten kun olin päättänyt palata Pohjolaan, oikeastaan Suomeen, mutta juuttunut työpaikkaan Ruotsiin ja Lucas ja Rosie aloittivat koulun Tukholman esikaupungissa. Molly oli menettänyt osan omia tukijoukkojaan ja Jussin alkoholismi paheni koko ajan. Lopulta Molly antoi periksi ja otti eron Juhanista, mutta sitä ennen hän pakotti Juhanin katkaisuhoitoon joka maksoi maltaita eikä edes tehonnut.
Viidentoista avioliittovuoden jälkeen Molly tiesi että hänen oli pakko erota Jussista. Ei Jussi muuten paha ollut, mutta juopuneena hän harjoitti henkistä väkivaltaa: hän herätti Mollyn mihin aikaan yöstä tahansa piittaamatta vähääkään että vaimolla oli aikainen herätys. Hän huusi, raivosi, nimitteli ja syyllisti tuntikausia vaimoaan omista probleemistaan ja juuri tämä oli lähtökohtana siihen että Molly alkoi vihata miestään.
