Jouluaatonaatonaamu valkeni tuulisena ja koleana, sateenuhkaisena, ja taivas oli makrillinväristen pilvenriekaleitten raidoittama. Tuuli suhisi osittain lehdettömissä oliivipuissa ja kahautteli kuivaneita viiniköynnöksiä. Karviset, äiti ja tyttäret jättivät aamu-uinnit altaassa väliin ja vetivät pillifarkut ja joustotopit päälleen ja lähtivät heti aamiaisen jälkeen ostoksille Perugiaan, jonne olikin reilun tunnin ajomatka. Oikeastaan kukaan naisista ei ollut laillisesti ajokunnossa, mutta tällaisiin pikkuseikkoihin ei kansanedustajan mukaan Italiassa kiinnitetty paljoakaan huomiota. Lounas syötiin myös Perugiassa, pienessä trattoriassa keskikaupungilla ja sen jälkeen jatkettiin ostoskiertueella, lähinnä vaatteita ja meikkejä ja hajuvesiä, mutta myös italialaista musiikkia, sillä Marla oli kovasti ihastunut Eros Ramazottiin. Aulikki osti italialaista taidelasia ja paheksui suurta arabien ja afrikkalaisten määrää kaduilla. Josefin, joka oli tyttäristä kiinnostunein yhteiskunnallisista asioista, muistutti äitiään, miten Italia ja Kreikka olivat saaneet ottaa vastaan suurimman osan Lähi-idän pakolaisista Syyrian sodan aikana ja ne, jotka olivat tulleet Suomeen saakka, olivat kuin pisara valtameressä. Pitemmälle mihinkään poliittiseen keskusteluun ja jankkaamiseen eivät tyttäretkään alkaneet äitinsä kanssa.
Kaupungilla soi iloinen joulumusiikki ja jouluvalaistus joka kaupan ikkunassa. LED-valoin koristetut puistot ja bulevardit hehkuivat lämpöä ja joulun sanomaa; Jeesus-lapsi ja itämaan tietäjä olivat hyvin edustettuja joulu-koristeluissa, hanget korkeat nietokset huomattavasti pienemmässä mittakaavassa. Karviset kävivät illalla messussa omassa kylässään ja asettuivat viettämään joulua Montemassianossa viinitilalla.
Jouluaattona heidät oli kutsuttu joululounaalle isäntäväen luo tilan päärakennukseen. Upea, kynttilöin ja kukin koristellussa ruokasali oli katettu neljälletoista hengelle, joulumusiikki soi kovaäänisistä ja la Signora odotti heitä apujoukkoineen, kahden eteläitalialaisen signoran kanssa, jotka laittoivat ruokaa ja tarjoilivat antipastoa ja paahtoleipää tai crocchineja hopeavadeilta.
Viinit olivat talon omasta kellarista, vihannekset omalta kasvimaalta ja hedelmät omasta puutarhasta. Meren elävät, katkaravut, mustekala, hummerit ja simpukat olivat tuoreita, emännän pasta erinomaista kuten aina. Possunfilee pekonisiivujen kera grillattuna ja täytetty kalkkunanrinta juhlistivat ateriaa. Jälkiruuaksi oli tietenkin tiramisua. Aterian päätteeksi siemailtiin pikkulasillinen aprikoosilikööriä ja kuppi espressoa.
Iltapäivä oli jo pitkällä ennen kuin Karvisen signorinat olivat taas keskenään äidin siivessä. He lepäilivät hetken sängyillään ja kävivät sitten suihkussa ja laittautuivat jouluasuihinsa: mustaa ja hopeaa, paljetteja ja blingiä, korkeakorkoisissa ja turkisreunuksella varustettu viitta tai hopealankoihin kudottu shaali illan viileyttä vastaan, ja sitten joulun viettoon kylän suurimpaan ravintolaan, jossa oli live-musiikkia, tanssiesitys ja jouluyön buffet.
Äiti ja tyttäret flirttailivat ja bilettivät keskiyöhön saakka, jolloin ravintola tyhjeni, kun kaikki menivät messuun. Sitten kun joulun ilosanoma oli vastaanotettu ja pyhä ehtoollinen nautittu, jumalan pojan kipsijalkoja suudeltu ja laulettu gloria in excelsis deo, olikin aika ajella kotiin, varovasti laskuhumalassa.
