RUNOT

Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.

17.2.2024

Kaikelta suojeltu

Menettämisen pelko,

en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,

en kestäisi antaa sitä pois.

Suojelen itseni vahvaksi.

 

Hylkäämisen tyhjyys,

en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,

se saisi minut murenemaan.

Suojelen itseni haavoittumattomaksi.

 

Yksinäisyyden tuska,

valitsen sen itse,

jotta kukaan ei …

Lue lisää ja kommentoi
20.1.2024

Kyllä, odota, kyllä, hiljaisuutenikin on elossaoloa

Jaloista pistely kohoaa ylöspäin

Mieleen heijastuvat levottomina lovina

Vajoamisen varjoisuus

***

Näin enkelien kasvot, varjoisatkin, heleät ja kovat, varjoista viipyvät

Kyllä,  miksi nyt

Saat tulla, uuvuin, tuolla en saata

***

Odota! Minne vajoan

Näen vain sen kohdan joka asettuu valoon…

Lue lisää ja kommentoi
15.2.2024

Askeleet

Raskaat olivat askeleet,

johtivat ovelle,

jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:

”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”

 

Toivottomat olivat askeleet

tuolle ovelle,

jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:

”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.

 

Yksinäiset olivat askeleet,

joiden mentyä

ihmiset kauhistuneena …

Lue lisää ja kommentoi
27.12.2023

Joen kansa

Jokea ei enää ole,	 
ei ole ollut aikoihin, 
ei vuosikymmeniin.
Tuskin kukaan enää muistaa, 
mitä oikeastaan tapahtui.

Jotka myöhemmin kävivät siellä, 
kertoivat miten uoman harmaa savi 
oli halkeillut isoiksi laatoiksi, 
joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, 
ja tuntemattomat kukat 
sädehtivät pitkin 
Lue lisää ja kommentoi
6.12.2023

Itsenäisyys -episodeja

toisin eläville aikuisuus on jo heti

eikä tule ikinä

eri kohdat samat pelot eri kohdat eri pelot

joku kaikki eri

kohdattava yksin toisissa kohden

***

aikuistumisen episodien kirjoittaminen

kokemus toisista ja toiseuden ajattelumalleista ennen kokemattomalla koetteella

***

aikuisuus on (heterokulttuurin) …

Lue lisää ja kommentoi
6.12.2023

Oli siellä

Nuoruus

Kolahdus, huuto

Kirja, kolme kirjaa, sulkeudun ammeeseen tai pikkuvessaan, aloitan yhä uusia kirjoja, keskeltä avattuja kirjoja lojuu patterin kuumentamalla ikkunaritilällä, syttyvätkö ne, korventuvat, sängyssäni, kuljen jatkuvasti kirjan kanssa

Liikaa kirjoja, hätä joka ei koskaan loppunut, ei lopu

En viihdy

Lue lisää ja kommentoi