Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Olen eksynyt rantaruovikkoon,
linnunlauluviidakoon,
jonnekin,
mistä en halua löytää pois.
Täällä on hyvä olla,
korentojen kodissa.
Kohdata minut, eksyneenä,
löytää minut, auringon säteestä.
Ymmärtää jotain, tietämättään,
olla osa jotain, tekemättä mitään,
yrittämättä olla.
Vain olla.
Kiitollisena auringolle,
ja korennoille,…
Lue koko tekstiAallot huuhtoivat tukkipölkkyjä, toinen kokonaan jo kuivalla maalla, toinen vielä merenpuoleisesta päästä hiekan ja mudan peitossa.
Irtoamaisillaan veden voimista.
Aallot vyöryivät vetäytyen, aurinko helotti mereltä kirjavien hohtavien kivien takaa.
Herkeämätön leppeä tuuli huojutti kaislikoitunutta rantaa tukkien tällä puolen.
Eivät ne …
Lue koko tekstiole hangannut tarpeeksi voimakkaasti,
saippuoinut ihmistä sinussa,
vereslihalle saakka,
kirvelevään kipuun asti.
Vielä olet liian kiireellä pesty,
vielä on uurteissa likaa,
pinttyneitä tahroja,
jotka hämärtävät näkösi
katsellessasi ulos
mielesi huoneiden ikkunoista.
Salaa tahtoen,
että pystyisit tahtomaan
vielä enemmän.
Lue koko tekstiolet uteliaana pettymys- ja suklaalaastin alla
valmiina rakastamaan
jokaista vastaantulijaa joka on loogisesti lämmin
yrität kertoa ettet ymmärrä ettet tahallasi vaikket vahingossakaan
ja kuinka voisit olla hyvä kun et osaa edes laulaa
minä koetan integroida sinut filosofiaan maksaa laskut puolestasi …
Lue koko tekstiMuistatko miltä tuntui, kun jotkut asiat olivat itsestään selviä?
Valo, ilo, turva
Minusta tuli erään toisen pelon kokemuksen haamu
Minua paetaan
Odotan malttamattomana juttuseuraa
Olen sairas, en ikisairas, en paheneva kroonikko, vaan leikkaustoipilas
Olen hädissäni, odotan tuloksia, onko minussa se…
Lue koko tekstiKeijukaiset purevat
Ei tuhlata äkkihädättömyyden päiviä
Kaunista vettä
Mitä maailma tekee kun ruumis ei tottele
Jos jalat eivät kanna jos keuhkot eivät hengitä jos nielu ei niele
Tuo voimattomuuden tunne kun ruumis ei tahdo totella
Niin kammottava, että sen kuvittelee…
Lue koko tekstiMenetettävien joukossa ei ollut mitään
Kaikki kirkkaus pelmahti
Koko kuva laajuteen
Syvyys imeytyi pyörteittä
Egoja ei kaiketi ollut
Suuria kimppuja
Taas se pyörre
Erottuva ruohosipulin kukka
Ojentamaan nilkan siroksi
Joku kaatui, ei sen pahempaa
Hulmahdus sodissa sahatuista raajoista
Venäläiset …
Lue koko tekstiEn kaivannut mitään
Suloinen kaipuu täyttyi joka hetkessä
Veden vihreys, muiston huudahdus
On lähdettävä varhain aamulla jotta kuumuus ei tukahduta
Kalkittu kirkko karun yrttihuumaisen vuoren huipulla
On löydettävä siimekseen on syötävä nuo hedelmänkaltaiset mehukkaat puusta, mehu valuu
Kurkussa tuntui aivan kuin jotakin tukkeutuisi
Moneen kuukauteen ei hengitetty
Ei hengitetty
Vyöry toisensa perään
Henki salpautui yhä ylemmä
Salvat levisivät muuanne
Kylkiluiden alla vain kova tunne
Helpotuksen huokaus
Kuinka todellinen asia‹
Pehmeys, vapaa ilma, katseen kääntö
Uusi vyöry, uusi …
Lue koko teksti
