Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon.
Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa.
Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua.
Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella.
Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin.
Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin.
Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina.
Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Amanda kertoi, että mukanani tuomalle lemmikille oli aivan aluksi suoritettava perusteellinen terveystarkastus, ja jos se kerran – niin kuin väitin – oli löytynyt kadulta, sille oli myös tehtävä tartuntatautikartoitus.
Tämä oli asia, joka kauhistutti minua. Mieleeni palasi kaikki ne pandemiat, …
Lue lisää ja kommentoi
Tilanne oli hieman samankaltainen, kuin jos näki onnettomuuden uhrin. Sitä toivoi vain, että joku toinen ehtisi ensin hätiin, jottei itse vain missään tapauksessa tarvitsisi.
Lemmikki näytti olevan häpeissään. Sen suuret silmät pyörivät puolelta toiselle vastausta etsien. Olin huomannut, että lemmikeillä …
Lue lisää ja kommentoi
Itsekään sitä lainkaan huomaamatta, kuljin seuraavina päivinä metroasemalle aina samaa reittiä. Kävin ensin Baltikassa katsomassa, josko sinne olisi tullut se takki, jota itselleni himoitsin. Join kaupan kahvilassa cappuccinon ja katselin jättikokoisia kuvia nuorten naisten takamuksista.
Ostin myös Kalev-patukan, ja minulla …
Lue lisää ja kommentoi
Sana kerjätä nousi esiin jostain muistini sopukoista. Se oli sana, jota en luultavasti ollut koskaan käyttänyt. En nimittäin ollut milloinkaan nähnyt ainuttakaan kerjäläistä. Tiesin kyllä, että niitä oli ollut joskus ennen minun aikaani.
Käteni hamuili taskusta Kalev-patukan ja ojensin sen …
Lue lisää ja kommentoi
Kävelin verkkaisesti pitkin Narvaa kohti Rotermannin metroasemaa. Liikenne oli ahdistavan vilkasta, kuten aina tähän aikaan.
Pistäydyin Baltikassa ja kiertelin nopeasti ulkoiluvaateosaston siinä toivossa, että takki jonka olin ajatellut ostavani, olisi jo saatavilla, mutta se ei ollut.
Olisin tietenkin voinut tilata …
Lue lisää ja kommentoi
Toimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat:
Lue lisää ja kommentoi
Kevät oli saapumassa Pariisiin. Luonto vihersi jalkakäytäväkiveyksen raoista edellisvuoden kuolleiden kasvustojen seasta. Ja vastapäisen koulun pihapuut lykkäsivät lehtiä.
Koulun oven päällä oli lause: Liberté, égalité, fraternité. Usein kun istuskelin keittiön ikkunalaudalla juomassa aamukahvia, katselin koululasten nahistelua ja mietin, miten utopistiselta …
Lue lisää ja kommentoi
“ Suurkiitos, sinulle Minttu, hyvästä palvelusta ja erinomaisesta aamiaisesta”, Raakel Rosmariini sanoi pöydästä noustessaan. Hän oli pukeutunut viininpunaiseen pellavakolttuun ja hänellä oli vyötäisillään raidallinen esiliina, jossa oli suuret taskut sekä nahasta valmistettu vyökukkaro koristeellisine solkineen. Hiuksensa Raakel oli kammannut nutturalle …
Lue lisää ja kommentoi
Poistuessamme ravintolasta, hyvästelin Martinan. Hän kutsui minut syömään asunnolleen lauantaina. Saat tavata Guimin, hän sanoi, ja minä lupasin mennä. Olin utelias näkemään millaisen miehen kanssa sisareni asui. Hän on tullut äitiinsä siinä, mitä poikaystäviin tulee. Kun asuimme molemmat kotona, …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Viimeksi kuluneina kuukausina olen noussut melkein joka ikinen päivä ylös vintille. Se on minulle pakkomielteinen tapa, jota en pysty välttämään. Tunnen sormissani jokaisen metrin koristeellisesti veistettyä kaidepuuta, ja pystyn erottamaan toisistaan jokaisen askelman narahduksen.
Avatessani huoneen oven olen yhä …
Lue lisää ja kommentoi
Juan oli kotonaan Miamissa kun puhelin soi. Yhdysvalloissa hän käytti nimeä Jim Johnson ja hänen puhelinnumeronsakin oli aivan toinen. Juan Fernández oli hänen nimensä ainoastaan silloin kun hän oleskeli Espanjassa, mitä ei viime vuosina ollut tapahtunut kovin …
Lue lisää ja kommentoi
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue lisää ja kommentoi
Hän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.…
Lue lisää ja kommentoi
Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue lisää ja kommentoi
Tänään he kuitenkin päätyivät ylelliseen ja kalliiseen diskoon ylhäällä Collserolan rinteillä. Paikka oli tuhatkahdeksansataaluvulla rakennetussa huvilassa. Korkeita koristeltuja huoneita, romanttinen puutarha ja uskomaton näköala yli Barcelonan valojen, aina kauas ulapalle, missä sataman edustalle ankkuroitujen kirkkaasti valaistujen laivojen valot välkkyivät peilityynessä …
Lue lisää ja kommentoi
Pomo oli käskenyt kantaa kaikki avokonttorin kalusteet kuorma-autonlavalle, joka veisi ne kaiketikin kaatopaikalle. Abshiria harmitti tuollainen haaskaus. Ihan hyviä kalusteita ne olivat.
Joissakin kaapeissa ja laatikoissa oli vielä tavarat sisällä, mappeja, esitteitä, kaavakkeita ja toimistokoneiden käyttöohjeita. Ylimpiä hyllyjä peitti paksu …
Lue lisää ja kommentoi
Kun sunnuntailounas oli syöty, Emilia ryhtyi tiskaamaan lautasia. Pojat olivat jo livahtaneet luistimine ja mailoineen koulun kentälle ilman pipoa kuten tavallista. Emil veti saappaita jalkaansa eteisessä, kun Emilia huudahti hänen peräänsä: ”Menen katsomaan jäiden lähtöä (länsirannalle), kun saan tiskit pestyä”.…
Lue lisää ja kommentoi
Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja väkivaltaisesta merimiesisästään Håkanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen elämän täysin sekaisin.
Ensimmäinen viikko Håkanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan isä oli kireä ja häntä häiritsi lähes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja …
Lue lisää ja kommentoi
Lentoasema oli lähes autio. Sen hyvin ymmärsi, sillä olihan jouluaatto. Autiutta vielä lisäsi covid-epidemia, joka karsi suuren osan niistä harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeellä näin jouluna.
Sanotaan, että kansainväliset lentokentät eivät milloinkaan nuku. On ihmisiä, jotka ovat matkalla …
Lue lisää ja kommentoi
