Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko …
Lue koko teksti
Näin Pilin ensimmäisen kerran, kun olin kahdeksan. Oli syksy ja olin kadulla pelaamassa jalkapalloa oppituntien jälkeen muutaman naapurin pojan kanssa. Asfalttiin oli piirretty väriliidulla kentän rajat ja tyhjät maalipurkit toimittivat maalitolppien virkaa. Minut oli pestattu maalivahdiksi, kun en ollut …
Lue koko teksti
Rallikuskiksi pääsystä toiveita elätän
Turha on äitien sankaripoikia neuvoa
Eihän rallia voiteta jos siellä pelätään
Maalissa juhlitaan voittajapoikaamme Teuvoa.
Gosta Erik Sundqvist
José kertoi kahvipöydässä seuranneensa vuosikausia suomalaista liikennekulttuuria. Siinä oli hänen mielestään jokin pielessä. Hän oikein osannut selittää, mikä …
Lue koko teksti
Heräsin siihen, että oveen kolkutettiin. Tulija oli sisareni Martina. Hänellä oli kädessään suuri, ruskea kirjekuori, jossa luki punaisin kirjaimin: Résultats ADN. Kirjekuoren ylälaidassa oli teksti: Institut de Génétique de Paris.
”Et sinä ole Julian velipuoli. Suuri Bernat Almogávar …
Lue koko teksti
”No nyt se sitten tuli voimaan”, Jukka sanoi ja kopautti kuppinsa kahvihuoneen pöytään, niin että sokeriastian lusikka kilisi.
”Mikä niin?” Paavo kysyi ja nosti katseensa puhelimestaan.
”Kieltolaki.”
”Kieltolaki? Mikä niin kieltolaki?”
”No rahapelaamisen kieltävä laki tietenkin. Tänään on viidestoista toukokuuta …
Lue koko teksti
Annan ystävistä suurin osa oli hänen työtovereitaan. Monet heistä olivat tunteneet Annan jo vuosikymmeniä, ja jotkut olivat jopa hänen opiskelutovereitaan. Ari tunsi monet heistä henkilökohtaisesti. Hän oli osallistunut yhteisiin illanviettoihin, ja samoille seminaarimatkoille Annan seuralaisena.
Joku heistä alkoi levittää huhua, …
Lue koko tekstiIsänsä kuoleman jälkeen Anna muuttui. Hän kärsi lähes jatkuvasta masennuksesta. Hänen surulliset silmänsä kuvastivat päivä päivältä yhä syvempää surua, eikä Ari pystynyt häntä lohduttamaan millään tavoin.
Ari pyrki käymään useammin kotona, vaikka se merkitsi sitä, että hän joutui laiminlyömään tehtäviään …
Lue koko tekstiAri ja Anna olivat olleet onnellisia tässä asunnossa, mutta ajan kuluessa he olivat vain jotenkin ajautuneet erilleen, kumpikin oman työnsä ja omien harrastustensa vieminä. Arista oli usein tuntunut, että Anna suorastaan asui sairaalassa. Hän oli usein saanut viettää iltoja yksin, …
Lue koko tekstiAri katseli ympärilleen olohuoneessa. Hän näki nyt huoneen sellaisena kuin se oli ollut, ilman kaikkea sitä tavaraa, jota sinne oli kertynyt vuosikymmenten kuluessa.
Hän ja Anna olivat ihastuneet asuntoon heti ensisilmäyksellä. Siihen olivat huvenneet Annan isoäidiltään saama perintö, kaikki Arin …
Lue koko teksti
”Voit viedä kaiken sen, mitä haluat, niin minä roudaan loput kierrätyskeskukseen”, Oscar huikkasi ennen lähtöään. Hänellä oli kiire kuten aina.
Auton ääneen vaiettua, taloon laskeutui hiljaisuus, jollaista Nuria ei muistanut siellä milloinkaan aiemmin kokeneensa. Hänen muistoissaan talo oli ollut aina …
Lue koko teksti