Pomo oli käskenyt kantaa kaikki avokonttorin kalusteet kuorma-autonlavalle, joka veisi ne kaiketikin kaatopaikalle. Abshiria harmitti tuollainen haaskaus. Ihan hyviä kalusteita ne olivat.
Joissakin kaapeissa ja laatikoissa oli vielä tavarat sisällä, mappeja, esitteitä, kaavakkeita ja toimistokoneiden käyttöohjeita. Ylimpiä hyllyjä peitti paksu pölykerros. Joissakin kaapeissa oli vielä entisten työntekijöiden vaatteita, sisäkenkiä, sateenvarjoja ja kaikkea muuta tarpeetonta.
Sillä välin, kun odotteli auton paluuta hakemaan seuraavaa kuormaa, Abshir tutki joutessaan työpöytien laatikkoja. Hän oli aina ollut utelias. Muuttokalusteista saattoi sitä paitsi joskus löytää jotain käyttökelpoistakin.
Erään työpöydän alimmassa laatikossa hänen huomionsa kiinnittyi nahkakantiseen muistikirjaan. Sen kannet olivat käytössä kuluneet ja kun Abshir avasi kirjan, hän näki että se oli kirjoitettu melkein täyteen hyvällä ja selkeällä käsialalla.
Hän avasi viimeisen kirjoitetun sivun ja luki:
Tiistaina 15.4.2019
Aamuisen tarkastuskierrokseni tuloksena havaitsin seuraavaa: Vaimo oli taas jättänyt öisen käyntinsä jäljiltä vessan vetämättä ja istuimen kannen auki. Jompikumpi kaksosista oli jättänyt vessapaperirullan vaihtamatta. Huomautin asiasta hienovaraisesti aamiaispöydässä, mikä tuskin tuottaa tulosta.
Saavuttuani työpaikalle tein tavanomaisen kierroksen firman sosiaalitiloissa. Tulos oli tavanomaista masentavampi. WC numero 1:n kansi oli auki. Se oli jätetty vetämättä, minkä huomasin jo hajusta ja mikä pahinta, istuimessa kellui hajoamistilassa olevia ruskehtavia pallukoita. Numero 2 oli suhteellisen siisti, kun taas numero kolmesta oli paperi päässyt loppumaan.
Koska olin paikalla ennen muita ja rakennus oli vielä hiljainen, saatoin kurkistaa myös naisten puolelle. Tavanomaisten puutteiden ja väärinkäytösten lisäksi minua odotti sanoinkuvaamattoman epämiellyttävä yllätys, jota en aio tässä sen kummemmin kuvailla. Mainitsen vain, että se liittyi kuukautisiin.
Kuten tavallista, lähetin huomautuksen sähköpostilla siivousfirman työnjohtajalle, mikä tuskin sekään tuottaa minkäänlaista tulosta.
Muistikirjan väliin oli laitettu kolme tulostettua ja keskeltä taitettua arkkia, joissa oli seuraava sisältö:
Hyvä opetusministeri.
On suorastaan käsittämätöntä, miten välinpitämättömiä ihmiset saattavat olla sellaisten yhteisessä käytössä olevien tilojen ylläpidon suhteen, kuin mitä vessat ovat.
Tämän huomaa ennen kaikkea mennessään yleiseen vessaan. Niiden käyttäjät eivät uhraa ajatustakaan sille, mitä seuraava, saman tilan käyttäjä, ajattelee hänen tavastaan toimia. On aivan kuin kyseinen tila olisi ilmestynyt tyhjästä vain häntä varten. Ja tekipä hän siellä aivan mitä ikinä häntä huvittaa tehdä, sillä ei ole merkitystä, sillä vessahan lakkaa olemasta sillä samalla hetkellä, kun hän astuu ovesta ulos.
Näinhän ei kuitenkaan ole, vaikka suotavaahan se olisi. Kaikkein välinpitämättömimmätkin yksilöt nostavat suuren metelin, mikäli heidän valitsemansa koppi, heidän sitä käyttäessään, ei olekaan täysin moitteettomassa kunnossa, mutta eivät tee elettäkään asiantilan korjaamiseksi.
Kaikkein pahimpia esimerkkejä tästä välinpitämättömyydestä ovat tietenkin junien, linja-autojen, rekkakuskien suosimien huoltoasemien ja olutkuppiloiden saniteettitilat.
Takavuosina saattoi jokseenkin luottaa siihen, että mikäli vessa nyt jonkun juopon jäljiltä jäi hieman epämiellyttävään kuntoon, niin tarmokas siivoja kävi sen ennemmin tai myöhemmin putsaamassa ja näin arkahipiäisinkin tarpeidensa toimittaja saattoi kaikella todennäköisyydellä suorittaa ne toimenpiteet, joita varten nämä tilat alunperinkin oli rakennettu.
Nykyisin tilanne on muuttunut radikaalisti. Siivouksesta huolehtivat siivousalan yritykset, jotka tunnetusti ottavat palkkalistoilleen kaikkea muuta paitsi kallispalkkaisia ammattisiivoojia. Etupäässä henkilökunta on pikakurssin käynyttä ja kommunikoimaan kykenemätöntä halpatyövoimaa. Ja pahinta kaikessa on se, että työt kellotetaan siten, että jopa ammattilaisenkin on lähes mahdotonta suoriutua tehtävästä määräajassa.
Ketään ei vähimmässäkään määrin näytä kiinnostavan tämä valitettava asiantila ja kaikkein vähiten se kiinnostaa niitä alan ammattilaisia, jotka saavat siitä elantonsa.
Koirankakoista sen sijaan jaksetaan vouhottaa. Niistä oikein kirjoitetaan lehdissäkin. Koirankakkapusseja myydään kaikkialla ja niitä jopa jaetaan oikein ilmaiseksikin lemmikkien omistajille. Asiasta on annettu oikein asetuksiakin, joiden rikkomisesta voi saada oikein sakkoa.
Koska meillä ihmisillä on tässä suhteessa samat tarpeet kuin lemmikeillämmekin, on mielestäni anteeksiantamatonta, että tätä asiaa ei yhtälailla valvota. Tilanne varmaan hoituisi, jos tietäisimme, kuka on se edellinen käyttäjä, joka on jättänyt pöntön täyteen mustia roiskeita tai likaiset kengänjäljet istuimen reunoille. Tällöin voisimme jättää kyseisen riiviön Facebook-sivulle kakkahymiöitä ja valikoituja kirosanoja, jotta hänen kaverinsakin tietävät millaisen salasottaajan kanssa ovat tekemisissä. Samalla tavoinhan toitotamme naapurustoryhmässä, kun sen kirotun dobermannin omistaja ei taaskaan korjannut elukkansa jätöksiä lasten leikkipuistosta.
Koska vessa on meidän jokapäiväisten toimintojemme kannalta aivan oleellisen tärkeä, niin saattaisi kuvitella että sen moitteeton toiminta ja yleinen siisteys olisivat meille yhtäläisen tärkeä asia kuin puhtaat vaatteet tai henkilökohtainen hygienia, mutta näin ei vain ole.
Vessojen siisteydestä ei tahdota puhua. Jotkut punastelevat kun asian tuo esille. Toiset suorastaan suuttuvat, jos vain sanallakaan mainitsee jonkin yksityiskohdan, joka liittyy heidän vessansa siisteyteen. Tuttavalleen voi varsin hyvin huomauttaa kastiketahrasta suupielessä, mutta ei jarrutusraidoista pöntön reunalla. Jotkut jopa nolostuvat, jos huomauttaa paperin loppuneen.
Roska päivässä-liike on saavuttanut viime vuosina suuren yleisön hyväksynnän, vaikka se vielä muutamia vuosikymmeniä sitten oli vain joidenkin harvojen pioneerien unelma. Ajatus roskattomasta ympäristöstä kumpuaa halustamme nähdä elinympäristömme siistinä ja mahdollisimman alkuperäisen luonnon kaltaisena. Hyvien tulosten taustalla on kasvatukselliset tekijät ja luonnon virkistyskäytön jatkuva lisääntyminen.
Meidän tulisi valveutua kasvattamaan jälkeläisiämme siihen, että he ymmärtäisivät saniteettitilojen palvelevan yhteistä hyvää, eikä niitä ole tarkoitettu vain yksilön omien välittömien tarpeiden tyydyttämiseen.
Olemmehan teknisten innovaatioiden ansioista saattaneet tuoda pikkulan pihan perältä tai saunan takaa osaksi omaa asuntoamme. Olemme varustaneet sen teknisillä vimpaimilla omaa mukavuuttamme silmällä pitäen. Ja olemme sisustaneet sen viimeisimpien muotisuuntausten mukaisesti. Mutta käytämme tätä teknologista ihmettä kuin se yhä edelleen olisi se isiemme aikainen huussi.
Ehdotankin, että koulun opetusohjelmaan otettaisiin mukaan wc-hygienian kurssi, samalla tavoin kuin opetamme lapsiamme harjaamaan hampaansa oikein. Olen koonnut listan yleisen mukavuuden kannalta välttämättömistä toimenpiteistä, jotka jokaisen nuoren tulisi oppia.
• Vedä vessa heti käytön jälkeen ja tarkista, ettei pönttöön ole jäänyt ulostetta tai ruumiin eritteitä.
• Käytä tarvittaessa tarkoitukseen soveltuvaa työkalua WC-altaan puhdistamiseksi.
• Sulje istuimen kansi käytön jälkeen.
• Tarkista vessapaperin riittävyys ja hanki lisää paperia mikäli se on loppumaisillaan.
• Vaihtaessasi paperirullaa varmista aina, että se on asennettu oikein päin paperirullan pitimeen.
• Varmista, että vessa on siisti käyttösi jäljiltä.
• Tee ilmoitus, mikäli havaitset sellaisia puutteita, joita et itse pysty korjaamaan.
”Mitä sä täällä lusmuilet? Auto tuli jo.”
Sanoja oli Ibrahim, porukan nokkamies. Tärkeilevä tyyppi, jota muu porukka hieman pelkäsi. Hänellä oli linnakundin maine. Ei täällä Suomessa vaan Algeriassa, mikä tietenkin oli jotain aivan muuta kuin nämä täkäläiset täysihoitolat.
”En mä mitään,” Abshir sanoi. Hän työnsi juuri lukemansa kirjeen takaisin päiväkirjan väliin ja laittoi sen takaisin sinne, mistä oli sen löytänytkin.
