Sanojen lähteillä
Raatihuoneen kellon lyödessä yhdeksän kertaa istahdin ruskealle nahkasohvalle. Minusta tuntui, etten ollut saanut mitään hyödyllistä aikaiseksi, mutta silti tunsin itseni perin pohjin uupuneeksi.
Olin laittanut eteeni Alvar Aalto-sohvapöydälle aivan liian korkean pinon äitini kirjoja mukaani otettaviksi. Kirjapinoa pitäisi siis vielä …
Lue koko tekstiOlin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen.
Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja muotojen sekamelskaksi. Se …
Lue koko tekstiKäytyäni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, että raatihuoneen kello löi kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden välillä olivat taas hävinneet jonnekin. Minulle tuli kiire lähteä lounaalle.
Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee koko seinän mittaisen …
Lue koko tekstiIgor Hodarjonok istui kaatuneen männyn rungolle juomaan vettä. Hän otti esiin mukanaan tuomansa voileivän ja söi sen nopeasti jottei ruoantuoksu houkuttelisi paikalle villieläimiä.
Alueella liikkui suuriakin petoja, sen hän tiesi. Jopa karhuja oli kuulemma nähty. Nämä eivät kuitenkaan olleet se …
Lue koko tekstiNautittuani aamiaisen päätin lähteä tapaamaan Silviaa. Löysin helposti talon, jossa oletin hänen perheensä asuvan. Ohi kulkiessani olin usein miettinyt, kukahan siinäkin talossa oikein asui, mutta nyt minä sen tiesin.
Monien talojen pihoille saattoi kurkistella avoimista porteista, eikä kaikissa ollut portteja …
Lue koko tekstiAlman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään.
Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa …
Iltapäivällä kävin seuraavan sängynaluslaatikon kimppuun. Osoittautui että se oli ääriään myöten täynnä valokuvia.
Vaikutti siltä, että äitini oli viimeisinä vuosinaan koettanut saada tavaransa jonkinlaiseen järjestykseen. Ehkä on niin, että lopun vääjäämättömästi lähestyessä, me ihmiset haluamme tavalla tai toisella vaikuttaa siihen, …
Lue koko tekstiOlin saanut aikaa syyskuuhun asti käydä läpi äidin tavarat. Sen jälkeen huutokauppias saapuisi ja veisi pois omaisuuden, jonka äitini oli elämänsä aikana ympärilleen kerryttänyt. Hänen huonekalunsa, taulunsa, kirjansa ja ne lukuisat mielenkiintoiset taide- ja koriste-esineet, joka tietyllä tavalla olivat osa …
Lue koko tekstiAamulla auringonvalo tulvi sisälle huoneeseen rullaverhon läpi. Köynnöskasvien lehdet tanssivat monitasoisina varjoina kankaan pinnalla. Raatihuoneen kello kilkatti kahdeksan kertaa samalla rytmillä kuin se oli tehnyt jo lapsuudessani.
Tunsin oloni pitkästä aikaa levänneeksi ja rauhalliseksi. Tässä huoneessa on hyvä nukkua, ajattelin. …
Matkustin kenties viimeistä kertaa minulle niin kovin rakkaaseen pikkukaupunkiin Pohjanmaalla pelastaakseni äitini tavaroista ne, mitä suinkin pelastettavissa oli.
Huonekaluja tai mitään suurempia esineitä en ollut ajatellut viedä mukanani, enkä olisi voinutkaan viedä. Niitä minulla oli muutenkin jo aivan tarpeeksi omasta …
