Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon.
Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa.
Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua.
Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella.
Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin.
Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin.
Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina.
Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Kun jouluaattoilta alkoi hämärtyä, joku nuorista kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka me yhä edelleen olimme ilman sähköä, niin naapuritalo oli kirkkaasti valaistu sekä sisältä että ulkoa.
Pari vuotta sitten viereisestä metsäpalstasta oli lohkaistu tontti, ja sille oli noussut rakennus, joka …
Lue lisää ja kommentoi
Katsoin ulos, ja huomasin terassin olevan täynnä havuja ja kuusenoksia. Talon päälle kaatunut suuri kuusi oli iskun voimasta katkennut kolmeen osaan. Alin osa oli nostattanut suunnattoman juurakon ja makasi vinossa asennossa talon katolla. Keskimmäinen pätkä oli rysähtänyt läpi terassista. Se …
Lue lisää ja kommentoi
Koska en päässyt sisälle etuoven kautta, jouduin kiertämään talon ympäri, ja menemään sisälle kellarin ovesta.
Nyt aloin olla melko varma siitä, että sähkökatkoa kestäisi vielä pitkään. Haja-asutusalueilla sähköyhtiöt eivät pitäneet kiirettä korjatessaan vaurioita. Heidän voittonsa tulivat aivan muualta.
Kun kerroin …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuheine oksineen, kaatunut puu muodosti ikään kuin kuusiaidan tien poikki. Sitä oli mahdoton kiertää autolla, ja hyvin vaikeaa päästä kulkemaan jalan sen läpi. Jotenkin kuitenkin onnistuimme ryömimään ali.
Milla yritti kaikin tavoin suojella uutta valkoista talvitakkiaan kiroillen äänekkäästi, ja Kirkin …
Lue lisää ja kommentoi
Sinä jouluna keräännyimme koko perhe viettämään joulua yhdessä. Sitä ei ollutkaan tapahtunut enää muutamaan vuoteen.
Joel saapui yhdessä tyttöystävänsä Geraldinen kanssa jo tiistaina. Millan lento oli seitsemän tuntia myöhässä, ja hänen koneensa laskeutui vasta puoli yhdeltä jouluaattoa edeltävänä yönä.
Edes …
Lue lisää ja kommentoi
Arnau ei uskonut kummituksiin, haamuihin, aaveisiin eikä muihinkaan henkimaailman olentoihin. Jos niitä olisi, niin olisihan hän nähnyt sellaisen.
Hän oli niin rohkea, että uskalsi kurkistaa yöllä sänkynsä alle siinä toivossa, että näkisi edes yhden pikkuruisen aaveen. Mutta joululahjaksi saamansa taskulampun …
Lue lisää ja kommentoi
En viitsinyt jatkaa keskustelua asiasta tämän pidemmälle.
Risin herättyä Yeva oli minulle suureksi avuksi. Ilman hänen kokemustaan lemmikeistä, olisin ollutkin pulassa. Hän oli myös tuonut mukanaan omien lemmikkiensä vaatteita.
Huomasin kuinka Yeva silmäili Risiä. Hän jopa tutkin sen hampaat ja …
Lue lisää ja kommentoi
Ris murisi vihaisesti raapien niskaansa. Pidin sitä lujasti kiinni kädestä ja hyväilin sen takkuista päätä, kunnes sen suuret silmät muuttuivat uneliaiksi ja sen ruumis veltostui. Se painanut juuri mitään, kun nostin sen varoen hoitopöydälle.
Se mitä näimme, kun Wilhelmiina oli …
Lue lisää ja kommentoi
“Mikä sanoittekaan nimenne olevan?” hän kysyi minulta.
“Jeremias Aru”, vastasin.
“Meillä on ongelma Jeremias. Tule mukaani”, Amanda sanoi.
Menimme hissillä ensimmäiseen kerrokseen, kävelimme pitkin käytävää, jonka molemmin puolin oli ovia, jotka oli maalattu helein pastellisävyin aivan kuin olisimme lastentarhassa. Kiinnitin …
Lue lisää ja kommentoi
Amanda kertoi, että mukanani tuomalle lemmikille oli aivan aluksi suoritettava perusteellinen terveystarkastus, ja jos se kerran – niin kuin väitin – oli löytynyt kadulta, sille oli myös tehtävä tartuntatautikartoitus.
Tämä oli asia, joka kauhistutti minua. Mieleeni palasi kaikki ne pandemiat, …
Lue lisää ja kommentoi
Tilanne oli hieman samankaltainen, kuin jos näki onnettomuuden uhrin. Sitä toivoi vain, että joku toinen ehtisi ensin hätiin, jottei itse vain missään tapauksessa tarvitsisi.
Lemmikki näytti olevan häpeissään. Sen suuret silmät pyörivät puolelta toiselle vastausta etsien. Olin huomannut, että lemmikeillä …
Lue lisää ja kommentoi
Itsekään sitä lainkaan huomaamatta, kuljin seuraavina päivinä metroasemalle aina samaa reittiä. Kävin ensin Baltikassa katsomassa, josko sinne olisi tullut se takki, jota itselleni himoitsin. Join kaupan kahvilassa cappuccinon ja katselin jättikokoisia kuvia nuorten naisten takamuksista.
Ostin myös Kalev-patukan, ja minulla …
Lue lisää ja kommentoi
Sana kerjätä nousi esiin jostain muistini sopukoista. Se oli sana, jota en luultavasti ollut koskaan käyttänyt. En nimittäin ollut milloinkaan nähnyt ainuttakaan kerjäläistä. Tiesin kyllä, että niitä oli ollut joskus ennen minun aikaani.
Käteni hamuili taskusta Kalev-patukan ja ojensin sen …
Lue lisää ja kommentoi
Kävelin verkkaisesti pitkin Narvaa kohti Rotermannin metroasemaa. Liikenne oli ahdistavan vilkasta, kuten aina tähän aikaan.
Pistäydyin Baltikassa ja kiertelin nopeasti ulkoiluvaateosaston siinä toivossa, että takki jonka olin ajatellut ostavani, olisi jo saatavilla, mutta se ei ollut.
Olisin tietenkin voinut tilata …
Lue lisää ja kommentoi
Toimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat:
Lue lisää ja kommentoi
Kevät oli saapumassa Pariisiin. Luonto vihersi jalkakäytäväkiveyksen raoista edellisvuoden kuolleiden kasvustojen seasta. Ja vastapäisen koulun pihapuut lykkäsivät lehtiä.
Koulun oven päällä oli lause: Liberté, égalité, fraternité. Usein kun istuskelin keittiön ikkunalaudalla juomassa aamukahvia, katselin koululasten nahistelua ja mietin, miten utopistiselta …
Lue lisää ja kommentoi
“ Suurkiitos, sinulle Minttu, hyvästä palvelusta ja erinomaisesta aamiaisesta”, Raakel Rosmariini sanoi pöydästä noustessaan. Hän oli pukeutunut viininpunaiseen pellavakolttuun ja hänellä oli vyötäisillään raidallinen esiliina, jossa oli suuret taskut sekä nahasta valmistettu vyökukkaro koristeellisine solkineen. Hiuksensa Raakel oli kammannut nutturalle …
Lue lisää ja kommentoi
Poistuessamme ravintolasta, hyvästelin Martinan. Hän kutsui minut syömään asunnolleen lauantaina. Saat tavata Guimin, hän sanoi, ja minä lupasin mennä. Olin utelias näkemään millaisen miehen kanssa sisareni asui. Hän on tullut äitiinsä siinä, mitä poikaystäviin tulee. Kun asuimme molemmat kotona, …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Viimeksi kuluneina kuukausina olen noussut melkein joka ikinen päivä ylös vintille. Se on minulle pakkomielteinen tapa, jota en pysty välttämään. Tunnen sormissani jokaisen metrin koristeellisesti veistettyä kaidepuuta, ja pystyn erottamaan toisistaan jokaisen askelman narahduksen.
Avatessani huoneen oven olen yhä …
Lue lisää ja kommentoi