Hämärää
astelen poikki kuusikon poikki hämärän huoneen väistelen juuria, kiviä juuret vaihtavat paikkaa kivet varjoja täynnä kätkössä etäinen taivas kuusten latvojen taivas juurilla hämärän halkoma maa poljetut neulaset ja kivien rauhattomuus kuka itkeä nyyhkii illan laskoksissa sekö sadun prinsessa, joka noiduttiin… Lue lisää ja kommentoi