Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
– Seppo, saatana, tämän selvität!
– Minkä?
Seppo tuijottaa mitäänsanomatonta kattoa eikä meinaa ymmärtää Aimon sanoja. Mies ei odota, vaan komentaa hänet heti nettiin. Haukottelu jää puolitiehen ja Seppo saa ähistyä, että odota. Hän pudottaa kännykän lattialle ja yrittää tunnustella, …
Lue lisää ja kommentoi
Kun Reijo Karhu käveli työpaikkansa ovesta kadulle, hän näki kuinka suuri, keltainen hinausauto peruutteli keskellä risteystä tukkien kaiken liikenteen. Soile Voronen Oy luki auton kyljessä suurin vihrein kirjaimin.
Hyödyllinen keksintö tuo tuollainen Reijo ajatteli, mutta kuten suurta osaa hyödyllisistä keksinnöistä …
Lue lisää ja kommentoi
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, koska oloni on hutera monen kuumeisen päivän jäljiltä, ja eteneminen terveyskeskuksen mäelle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun väentungosta.
”Minä sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut …
Lue lisää ja kommentoi
– Terveiset Milanosta!
Chief Specialist Oiva Laine kiitti terveisistä ja pyysi pariskuntaa istuutumaan vastaanottohuoneensa sohvalle. Itse hän asettui vastapäätä olevalle nojatuolille, asetti kannettavan koneen syliinsä, nosti oikean jalan vasemman päälle ja hymyili rohkaisevasti.
– Oli niin ihanaa kävellä Via Manzonilla …
Lue lisää ja kommentoi
Lomamatkallani Italian Rivieralle, menin tapaamaan ystävääni Mariellaa Genovaan.
Me olimme tutustuneet Strasbourgissa, mutta sen jälkeen kun hänet oli lähetetty Alexandriaan, välimme olivat viilenneet, enkä ollut tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen. Olimme toki vaihtaneet viestejä aina silloin tällöin ja lähetelleet toisillemme …
Lue lisää ja kommentoi
Esa istuu keittiössä ja katsoo Helsingin Sanomia, jonka äiti on viskannut eteiseen ja joka on pudonnut puulaatikon kannelle. Hesari tulee heille, vaikka ei muille sillä kadulla. Lehdessä kerrotaan Salvador Dalísta, joka on niin suuri taiteilija, että pystyy tekemään merisiileistäkin taiteilijoita. …
Lue lisää ja kommentoi
Pari päivää ennen koulun alkua Esa ja Janne ehdottavat Laurille, että uidaan lahden yli vanhalle uimalaitokselle. Pojat tietävät, että keskellä lahtea on luoto jolla voi levätä.
Syvä vesi on aina herättänyt Laurissa mielikuvan jostain suunnattoman suuresta, joka liikkuu syvyydessä ja …
Lue lisää ja kommentoi
On heinäkuinen ilta. Hetkeä aiemmin päättyneen sateen jälkeen ilma on puhtaan kuulasta ja sen tuoksu virkistävän raikas.
Aurinko painuu jo hiljalleen horisontin taakse. Ennen kuin se ehtii painua sinne kokonaan, se tervehtii, kuin lohduttaen vielä viimeisillä säteillään. Värjäten taivaalla poispäin …
Lue lisää ja kommentoi
Äiti on kiva, kun se leikkii mun kanssa. Tänään leikitään taas majaa. Mä olen nähnyt, kun isoilla pojilla on ollut ulkona maja. Ne on itte rakentaneet sen. Mut me tehtiin äidin kanssa maja tänne sisälle. Me laitettiin ruokapöytä olohuoneeseen ja …
Lue lisää ja kommentoi
MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä- sarjasta n:o 15
Samuelin kanssa oli vähän samanlaista kuin maalla sateen jälkeen. Minä olin se sateenhäntä, joka paksuna jöntikkänä jumahti odottamaan taivaanrantaan kuusien sahalaidan nirkkoihin. Siitäkään ei tiennyt tuliko vai menikö. Ensin tanner tömisee ja tulikeihäät pilkkovat …
Lue lisää ja kommentoi
Viime tapaamisestamme oli kulunut jo aikaa. Suuret sadepisarat olivat putoilleet päivittäin jo viikkoja ja sulattaneet talven. Pukeuduin sadetakkiin ja kumisaappaisiin valmistautuessani lähtöön. Tummanvihreiden kuusten reunustama polku olisi pitkä ja hidaskulkuinen. Taivas oli täynnä harmaansävyisiä pilviä, jotka liikehtivät madellen, kuin vaatien …
Lue lisää ja kommentoi
Kun Kasper ja Tuike muuttivat uuteen omakotitaloonsa järven rannalle, se oli heidän unelmiensa täyttymys. Ensimmäinen makuuhuoneen lattialla nukuttu yö sai unohtamaan rahahuolet, pitkät päivät rakennustyömaalla ja koetut vastoinkäymiset.
Vielä oli tietenkin paljon työtä tekemättä. Oli seiniä maalattavana, pihamaa laitettavana, huonekaluja …
Lue lisää ja kommentoi
Kuului säksätystä, sirkutusta, vihellystä ja kaiken lisäksi lirkutuskin. Jokin häikäisi minut, se maistui mansikalta ja soi selkeänä aina korviin asti:
– Huomentaaaa! Uusi ihana päivä on aluillaan! Pois sieltä pimeydestä!
– Häivy, tai vaiennan sinut, senkin saatanan uusi päivä! Et …
Lue lisää ja kommentoi
Lauri polkee pienellä punaisella polkupyörällä jalkakäytävällä lähellä kotia. Hän näkee kadun puolella olevan viemäriristikon kaltereiden päällä, hiekan ja roskien seassa monta veden siihen kuljettamaa jäätelötikkua. Hän astuu nopeasti pyörältä, joka ilman apupyöriä rämähtää katuun.
Märät tikut haisevat samalta kuin kaislat …
Lue lisää ja kommentoi
Ennen isot kotieläimet ostettiin määkimään, ammumaan ja röhkimään talouden ja toimeentulon varmistamiseksi. Karjalassa elukat majoittuivat samaan yhteistalouteen ihmisten kanssa. Mutta Länsi-Suomessa kaikki eläinlajit saivat omat asumuksensa: karsinat, possulat, kanalat, lampolat, navetat. Järjestys se olla piti talonpidossa.
Koiraa tarvittiin pihapiirin ja …
Lue lisää ja kommentoi
Syntikka pumppaa biisin alkua tasaisena. Lauri lataa niittipyssyn täyteen ja paukuttaa kehikon reunaan paksua suojamuovia. Tak-tak-tak. Mutta työmaan läpi käy veto, joka riistää muovin Laurin otteesta. Jokin menee pieleen. Aih! Lauri parkaisee ja tunkee etusormen suuhunsa. Laulaja ynisee myötätuntoisena nurkan …
Lue lisää ja kommentoi
Hän haluaisi nukkua, mutta ahdistus on niin kirkas, että hän näkee sen. Se hehkuu hänen ympärillään kuin valkoinen valo. ”Etkö säkin näe sen?” Hän tivaa. ”Sun täytyy voida nähdä se! Sun täytyy voida.” Peilikuva ei vastaa. Ajatukset poukkoilevat ristiin rastiin. …
Lue lisää ja kommentoi
Linja-autossa oli melko paljon ihmisiä. Ei kuitenkaan niin paljon, että vieressäni olisi istunut ketään. Minä istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja katselin illan hämärässä ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin aika pieneltä, mutta myssyni tupsu näytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin päätäni …
Lue lisää ja kommentoi
Synnyin mansardikattoisen kauppahuoneen vinttikamarissa. Vastapäisellä kummulla kohosi jokivarren komein kivikirkko, sen takana kirkonkylän koulurakennukset. Huoneessa oli yksi ikkuna, ikkunan alla virtasi vuolasvetinen joki. Kuljeskellessaan kaksi vuorokautta poikki huoneen lattian ovelta ikkunan eteen äitini näki vastarannan paratiisilliseen pappilan hedelmätarhaan. Vasemmalla näkyi …
Lue lisää ja kommentoi
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään.
Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia …
Lue lisää ja kommentoi