Kun Kasper ja Tuike muuttivat uuteen omakotitaloonsa järven rannalle, se oli heidän unelmiensa täyttymys. Ensimmäinen makuuhuoneen lattialla nukuttu yö sai unohtamaan rahahuolet, pitkät päivät rakennustyömaalla ja koetut vastoinkäymiset.
Vielä oli tietenkin paljon työtä tekemättä. Oli seiniä maalattavana, pihamaa laitettavana, huonekaluja ostettavana ja yksi jos toinenkin jalkalista odotti edelleen asentajaansa.
Taloa rakentaessaan he olivat oppineet paljon, mutta olivat myös saaneet huomata, että rakentamisessa oli paljon osa-alueita, joihin tarvittiin ammattilaisen apua. Piti palkata suunnittelijoita, vastaava mestari, putkimies, ilmastointialan ammattilaisia, muurareita, betonivalureita ja niin edelleen. Kaikki oli pääpiirteittäin sujunut kuten oli suunniteltu, tai ainakin melkein.
Erään ammattiryhmän edustaja petti täydellisesti heidän odotuksensa ja aiheutti mielipahaa sekä painajaisia useiden vuosien ajaksi, puhumattakaan merkittävistä lisäkustannuksista. Tämä ammattilainen oli sähköasentaja.
Kasper oli tutustunut mieheen työskennellessään erään kerrostalon rakennustyömaalla. Turo Merensaari tämä mies oli nimeltään. Hän oli kova puhumaan ja antoi itsestään luotettavan ja ammattimaisen vaikutelman. Mutta se mitä Kasper ei tiennyt, oli että Turo oli vasta aivan hiljattain valmistunut ammattikoulusta, eikä hänellä edes ollut valtuuksia tehdä itsenäisenä yrittäjänä kaikkia omakotitalon sähkötöitä, vaan hänen täytyi saada papereihin allekirjoitus kaveriltaan. Tästä kaikesta Turo ei tietenkään maininnut sanallakaan. Ja vaikka hän olisi maininnutkin, tuskin se olisi herättänyt Kasperissa sen suurempia epäilyksiä, sillä olihan Turo sentään hyvä tyyppi ja kytki kaapelinpäitä keskukseen siinä missä kuka tahansa muukin ja kaikesta päätelle tiesi mitä teki.
Kun Kasper ja Tuike olivat saaneet rakennusluvan omakotitalolleen, rakennusalalla elettiin nousukautta, ja he olivat enemmän kuin tyytyväisiä saadessaan Turon sähkömieheksi, niitä kun ei ollut aivan helppoa löytää.
Jo siinä vaiheessa, kun Turo palkkasi sähköyhtiön tekemään talokeskuksen liitostyöt, sen sijaan, että olisi itse ne tehnyt, olisi hälytyskellojen pitänyt alkaa soida. Kun ensimmäinen sähkölasku saapui, Tuike nosti asiasta metelin, sähkölaskuun oli nimittäin lisätty hävyttömän tuntuinen kuluerä kaapelien kytkennästä mittarikaappiin. Asia saatiin kuitenkin sovittua, ja Turo lupasi hyvittää summan ensimmäisessä laskussaan.
Kun sitten lopulta tuli käyttöönottotarkastuksen aika, rakennustarkastaja kauhisteli katosta riippuvia kaapelin päitä ja tivasi mittauspöytäkirjaa, jollaista Turo ei tietenkään ollut toimittanut. Sen sijaan hän oli lähettänyt Kasperille sähköpostitse powerpoint-ohjelmalla somistamansa sepustuksen, jonka oli tarkoitus esittää jonkinlaista väliaikaista mittauspöytäkirjaa.
Tässä vaiheessa Tuikelta paloi lopullisesti pinna. Rakennusurakka oli vienyt veronsa, ja tämä vastoinkäyminen oli liikaa hänen kestokyvylleen. Kasperkaan ei tiennyt mitä ajatella. Tuiken vaatimuksesta hänen oli irtisanottava sopimuksensa Turon kanssa, mistä taas seurasi se, että tämä alkoi lähetellä laskua laskun perään. Ne pitivät sisällään työtunteja, kilometrikorvauksia, mmj-kaapeleita, kojerasioita, nysiä ja vedonpoistajia. Vielä lopuksi hän kehtasi lähettää laskun, joka piti sisällään hänen jo kertaalleen hyvittämänsä sähköyhtiön asennuskulut. Tuike ei suostunut maksamaan näitä laskuja, joiden yhteisarvo nousi kaikkiaan pariin tuhanteen euroon.
Kun Turo ei saanut rahojaan, hän alkoi soitella. Kasper laittoi Turon puhelimen soitonestoon, mutta se ei paljoa auttanut, sillä tämä soitti milloin mistäkin numerosta. Lopulta Turo uhkasi haasteella oikeuteen, johon Kasper vastasi, ettei hänellä ollut yhtään mitään sitä vastaan, sen kun vain haastoi. Hänellä oli nimittäin kotivakuutus, joka piti sisällään oikeusturvavakuutuksen.
Mitään haasteita ei kuitenkaan lopulta tullut, ja soitotkin loppuivat aikanaan, mutta se ei tuonut ratkaisua ongelmaan, sillä rakennusvalvonta peräsi yhä mittauspöytäkirjaa.
Ei siis auttanut muu kuin palkata jokin toinen yritys hoitamaan asennustyöt loppuun. He saivat pian huomata, ettei ollut laisinkaan helppoa löytää sähkömiestä, joka olisi valmis korjaamaan toisen tekijän jälkeensä jättämiä epämääräisiä ja merkitsemättömiä kytkentöjä.
Lopulta he kuitenkin löysivät yhtiön, joka suostui ottamaan vastuun töiden loppuun saattamisesta. Mutta mikään ei nytkään mennyt kuten Kasper ja Tuike olivat odottaneet. Selvisi, että talon sähkökeskus oli alunperinkin aivan väärin rakennettu. Turo oli kytkenyt jokaisen käsiinsä osuneen johdonpään lähimpään vapaana olevaan sulakkeeseen ajattelematta lainkaan kokonaisuutta.
Tästä syystä sähkökeskus jouduttiin purkamaan kokonaisuudessaan, ja jokainen siihen liitetty kaapeli ruuvaamaan irti ja kytkemään uudelleen. Ne muutama tuhat euroa, jotka Tuike ja Kasper olivat jättäneet Turolle maksamatta, eivät alkuunkaan riittäneet korvaamaan sitä, mitä tämä kaikki tuli maksamaan.
Lopulta he kuitenkin saivat mittauspöytäkirjan, vaikkakin siihen jäi ikävä maininta siitä, että työt oli alun perin aloittanut yritys nimeltä Good Job, jonka omistaja Turo Merensaari oli. Sähköfirman työnjohtaja ei nimittäin uskaltanut ottaa vastuulleen niitä mahdollisia piileviä virheitä, joita tämä edellinen yrittäjä oli saattanut jättää jälkeensä.
Jäljelle jäi todellakin koko joukko vikoja, joita ei enää siinä vaiheessa voitu mitenkään korjata seiniä hajottamatta. Näitä olivat esimerkiksi muutama pistorasia, joiden kytkemiseen oli käytetty vääränlaista kaapelia. Kodinhoitohuoneen valaisinpistorasia, johon ei tullut virtaa, kytkin joka ei kytkenyt yhtään mitään ja kellarin peittämättä jääneet putken päät, jonka vuoksi putket olivat täyttyneet betonilla kun lattia valettiin. Mutta asia joka Tuikea eniten jäi harmittamaan, oli hänen olohuoneen nurkkaukseen hankkimansa kaunis vihertävä kukkalamppu. Siihen ei saatu syttymään valoa.
Kaikki näkyvillä roikkuvat johdonpäät oli nyt kytketty valaisimiin tai rasioiden sisälle ja kaikki näytti toimivan aivan kuten pitikin. Silti Kasper heräili tavan takaa painajaiseen, jossa talo syttyi palamaan jonkin viallisen sähkökytkennän vuoksi.
Kului viisitoista vuotta, ja Tunari Turon töppäilyt vaivasin Kasperin mieltä enää vain aniharvoin. Aina joskus hän näki kaupungilla pakettiauton, jonka kyljessä komeili näyttävästi teksti: Good Job, ja sen vieressä ylös nostettu peukalo. Turo oli vaihtanut autoaan ainakin kahdesti, ja rakennuttanut itselleen omakotitalon. Turon bisnekset siis näyttivät pyyhkivän hyvin. Ehkäpä hän oli maksattanut oppirahansa Kasperilla ja Tuikella ja oli sittemmin onnistunut hankkimaan tyytyväisiäkin asiakkaita.
Nyt kun perhekin oli kasvanut, Tuike tahtoi laajentaa keittiötä kodinhoitohuoneeseen, joka puolestaan siirrettäisiin varastokellariin. Hän teki suunnitelmat ja kalusteet hankittiin Ikeasta. Keittiön laajennusosassa tarvittiin nyt myös sähköä mikroaaltouunille, leivänpaahtimelle ja vedenlämmittimelle. Siksi pistorasia, johon ei aiemmin tullut virtaa, täytyi saada toimimaan.
Kasper oli työpaikallaan tutustunut tällä kertaa sähköasentaja Mattiin. Tällä oli kaikenlaisia moderneja laitteita, joilla saattoi paikantaa johtoja vaikkapa seinien sisältä. Matti kartoittikin nopeasti kaapelin kulkureitin, mutta pettymys oli suuri kun selvisi, että Turo oli jättänyt pistorasiasta lähtevän kaapelin kelalle seinän sisälle.
Mutta kun Matti kerran oli paikalla hienoine laitteineen, Tuike pyysi häntä vilkaisemaan myös kukkalamppua. Koska lamppu oli kaunis, se oli saanut jäädä somisteeksi, vaikka sitä ei saanutkaan sytytetyksi.
Matin hienoilla teknisillä laitteilla kävi selville, että valaisimen kytkimestä lähtevä kaapeli kulki eteisen jakorasiaan, mutta valaisimesta tuleva johto puolestaan päättyi makuuhuoneen kytkinrasiaan. Kiitos Tunari Turon, oli käytännössä täysin mahdotonta saada virta kulkemaan kytkimestä lampulle.
Hyvälle ja ammattitaitoiselle sähköasentajalle tämäkään ei ollut mikään ylipääsemätön ongelma. Matti nimittäin ehdotti, että makuuhuoneen kytkin muutettaisiin kaksiosaiseksi, ja silloin kukkalamppukin saataisiin toimimaan.
Tuike oli ikionnellinen. Ihme oli tapahtunut ja viidentoista vuoden odotus oli ohi. Hän alkoi välittömästi suunnitella nojatuolin ostoa ja kukkien täyttämää lukunurkkausta kukkalampun alle.
