Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Tarinavirran kirjat. Voit hankkia kirjan omaksesi kustantajalta tai kertojan suosittelemasta verkkokaupasta kun klikkaat ensin artikkeliin. Löydät artikkelin otsikkoriveiltä oheisen linnun kuvakkeen.
Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue lisää ja kommentoi
Nykyhetki
Terapeuttini Tarjan pöydällä on värikkäistä papereista taiteltuja origamilintuja. Ne on tehty juuri sellaisesta paksusta paperista, josta pidän. Kun Tarja katsoi hetkeksi muualle, söin pöydällä hänen papereissaan kiinni olevan klemmarin, mutta haluaisin kyllä todella ahmia myös sen vieressä olevan sinisen …
Lue lisää ja kommentoi
Sunnuntai-ilta kävi jo seitsemää. Isää ei kuulunut. Äiti sanoi, että ei ollut lainkaan huolissaan, koska tiesi oikein hyvin missä isä oli. Äiti oli soittanut Villiruusuun. Siellä isä pelasi biljardia kavereidensa Kipparin ja Läski-Repan kanssa. Television luontodokumentti oli jännittävä, siinä leijonanaaras …
Lue lisää ja kommentoi
Valmista ripsesi lentämään,
mutta älä päästä miestäsi katolle.
Vartioi pesäpuuta
pelkäämättä kotkien laivuetta.
Anna sarastuksen koskettaa
pyöreää poskea,
ennen kuin tartut kynään,
jolla maailma kirjoittaa.
***
Virta jäissään
kylmien kivien purossa.
Lämmitänkö?
***
Keväällä antaudun vietäväksi.
Koski …
Lue lisää ja kommentoi
Tänään he kuitenkin päätyivät ylelliseen ja kalliiseen diskoon ylhäällä Collserolan rinteillä. Paikka oli tuhatkahdeksansataaluvulla rakennetussa huvilassa. Korkeita koristeltuja huoneita, romanttinen puutarha ja uskomaton näköala yli Barcelonan valojen, aina kauas ulapalle, missä sataman edustalle ankkuroitujen kirkkaasti valaistujen laivojen valot välkkyivät peilityynessä …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen, miten hengitykseni tihenee, poskipäitäni kuumottaa. Kenkieni korot painuvat hiekkaan. Jalkani jouduttavat minua kilpaa mieleni kanssa. Kohta, ihan kohta. Tornimaisen mustan kiven takaa suoraan ensin, sitten pilarikatajan ohitse. Katajan tiheiksi kasvaneet tupsuoksat minun hartioillani. Käännös kohti aidan takaa alkavaa loputonta …
Lue lisää ja kommentoi
PROLOGI
”Tuokaa vettä, pitää saada lisää ämpäreitä. Onko kutsuttu palokunta?”
Ympärillä juoksi miehiä edestakaisin. Johan seisoi hiljaa paikallaan, katseli palavaa tulta. Äiti oli siellä. Korvissa kaikuivat äidin viimeiset sanat.
”Rosvojaryöväri-rosvojaryöväri-rosvojaryöväri”, hän supisi hiljaa itsekseen.
Katu oli täynnä juoksevia askeleita, lyhyitä …
Lue lisää ja kommentoi
sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa suljen silmät, ilmassa luikertelee mokkakäärme se on vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään, kahvaton…
Lue lisää ja kommentoi
Kreetta-Stiina saa palvelupaikan Oulusta. Rippikoulun jälkeen äiti uskaltaa päästää hänet yksin. Kaikki vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa, nyt on Kreetta-Stiinan vuoro. Arvo-veljellä on kaupungissa vakituinen työ konepajan apumiehenä. Kesällä hän kävi näyttämässä vasta vihittyä vaimoansa. Aliisa lupasi kysellä Kreetta-Stiinalle …
Lue lisää ja kommentoi
OONA: Meitä sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekkäitä bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnyttää uutta veronmaksajaa. Luullaan, että me liidellään jännittävästä seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niitä seikkailuja sattuu, mutta enimmäkseen ne ei johda …
Lue lisää ja kommentoi
Moottoripyörä säksätti esiin kaupungin pohjoislaidalta, yskäisi pari öljynkatkuista savupilveä sokkeloisissa kortteleissa, löysi oikean kujan ja lähti seuraamaan sitä. Vanhaa 350-kuutioista Hondaa ohjasi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut, nelikymppinen mies, jonka kaulasta roikkui pieni radiopuhelin. Takana satulassa istui farkkuissa ja ulkoilutakissa hieman nuorempi …
Lue lisää ja kommentoi
Taina tutkaili pientä asuntoaan ikään kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Joka paikka oli täynnä epämääräistä roinaa, yksi ruokapöydän tuoleista oli kaatunut vaatteiden painosta, kaikkialla lojui kirjoja, astioita, kirpputoreilta ostettuja peltipurkkeja, tyhjiä muovikasseja. Hän ei pystynyt tarkentamaan sitä päivää tai vuotta, …
Lue lisää ja kommentoi
Ote romaanista Pasurin tyttäret, Turbator 2015
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein yö. Aliisa oli ollut sairaalassa pitkän tuurin, kaksi normaalia vuoroa peräkkäin. Koskaan ei etukäteen voinut olla täysin varma, milloin osastoilta pääsi hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. Hän oli …
Lue lisää ja kommentoi
Joki oli jo herännyt aamuun, kun Andreas näki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. Näkeekö joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eivät nuku, vaan ympäröivät kuin joki laivan, kantavat kuin äiti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina …
Lue lisää ja kommentoi
Aluksi tuntui hyvältä, sellaiselta kevyeltä hälläväliltä. Kuin kehossa kaikki painava, lihakset ja luut, olisivat haihtuneet ja jäljelle olisi jäänyt vain ohuen ohut iho. Se piteli häntä koossa, ilman sitä hänen osasensa olisivat lentäneet taivaalle.
Hän kallisti päätään taaksepäin. Tähdet sujahtelivat …
Lue lisää ja kommentoi
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lue lisää ja kommentoi
Lluís nousi rappuset ylös principal-kerrokseen ja koputti leijonanpäisellä kolkuttimella oveen, jossa luki Pelotón. Huolimatta siitä, että se oli hänenkin ensimmäinen sukunimensä isänsä mukaan, tuon nimen näkeminen kaiverrettuna metallilaattaan tuntui jotenkin pelottavalta. Kuin hän olisi mennyt jonkin täysin …
Lue lisää ja kommentoi
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue lisää ja kommentoi
”Ne on nyt sitten kuolleet, molemmat. Äiti oli löytynyt sängystään, haissut siinä monta viikkoa ennen kuin kylätalkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Isää oli etitty vähän pitempään, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut selälle ja lyönyt veneen pohjan kirveellä …
Lue lisää ja kommentoi