Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Tarinavirran kirjat. Voit hankkia kirjan omaksesi kustantajalta tai kertojan suosittelemasta verkkokaupasta kun klikkaat ensin artikkeliin. Löydät artikkelin otsikkoriveiltä oheisen linnun kuvakkeen.
“Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
“No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
“Voin minä luetella vielä …
Lue lisää ja kommentoi
Ikkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue lisää ja kommentoi
Viimeisenä aamuna herään verkkaan, koska valoa ei ole. Helmikuun alussa aurinko käy taivaalla vain kylässä.
Äiti uskoo vilustuneensa: kylmä pakottaa jo ohimoilla, vaikkei kiipeäkään vielä kuumeeksi. Helmikuun alussa kuka hyvänsä sairastuu herkästi. Ihmiset sairastavat silloin paljon, koska pakenevat valotonta taivasta, …
Lue lisää ja kommentoi
Meidän kauttamme
(Sotakorvaustyttö -romaanin alku, Turbator 2011)
Synnyin vuosi Guernican jälkeen ja vuotta ennen kuin Hitler porukkansa kanssa painui kannat kalisten Puolaan. Hitlerin terästekniikka ruhjoi puolalaiset ratsujoukot.
Minun syntymävuotenani Adolf ja Benito kuvauttivat itsensä Roomassa. Molemmat hymyilivät kuvaajalle.
Melkein …
Lue lisää ja kommentoi
Juan oli kotonaan Miamissa kun puhelin soi. Yhdysvalloissa hän käytti nimeä Jim Johnson ja hänen puhelinnumeronsakin oli aivan toinen. Juan Fernández oli hänen nimensä ainoastaan silloin kun hän oleskeli Espanjassa, mitä ei viime vuosina ollut tapahtunut kovin usein.
Espanja ei …
Lue lisää ja kommentoi
Rakkaus täyttää, viha tyhjentää
Rakkaus virvoittaa. viha mykistää
Rakkaus sovittaa. viha särkee
Rakkaus synnyttää, viha tappaa.
Rakkaus avartaa, viha tukahduttaa
Rakkaus nostaa, viha painaa
Rakkaus puolustaa, viha syyttää
Rakkaus kannattelee, viha vainoaa
Rakkaus vapauttaa, viha sitoo
Rakkaus luottaa, viha …
Lue lisää ja kommentoi
Soutajana syyskalalla tympiintynyt äitini seisoi sodan aikainen nagaani kourassa ja sanoi isälle, että paras nyt oli valita. Se on loppu nyt tämä jatkuva kiukuttelu siitä, että souda ja huopaa, oikealle ensin ja hiukan enemmän vasemmalle sitten. ”Se on loppu nyt!” …
Lue lisää ja kommentoi
Aamuaurinko loisti makuuhuoneen verhon laskoksiin siilautuen ohuen kankaan läpi vastakkaisen seinän vaaleaan tapettiin. Valkoinen väri taittui vaalean harmaan sävyksi, puhtaaksi eläväksi graafiseksi pinnaksi. Tämä oli aamun maisema, mielen hetki, jota Elina Heiska oli oppinut rakastamaan. Mennyt pitkä kesä oli ollut …
Lue lisää ja kommentoi
Suren sitä, että rohkeus taisteluissa mitalein palkitaan.
Vaan onneksi sanat eivät kuole, jos niitä kiväärein ammutaan.
Manolo Chinato
Vihreää merenrantaheinikkoa täplittivät harmaat kivenmurikat. Jotkut kivistä olivat jokseenkin kurpitsan kokoisia, toiset näyttivät siltä kuin harmaakarvainen lammas olisi käynyt makuulle mättäiden väliin. …
Lue lisää ja kommentoi
Miten ehdin ratsastaa sanoillani
lipsuvat, kynän kärki pistää ilmaa ilman terää.
Huominen valmiiksi lyhyt
tunnin nuolet väistelevät, nopeat.
Odotuksia, ojentuvia käsiä
suojelen omiani etten sulaisi sokkeloon.
Piilosilla oloa koko elämä
tie kadoksissa.
Aavistellen kulkeminen herkin korvin
hiljainen ääni …
Lue lisää ja kommentoi
Itäiseltä taivaanrannalta hiipi hailakka valo ja tähdet alkoivat liueta eetteriin. Auringonnousua edeltävä tyven hetki tuntui siltä kuin maailma olisi pidätellyt hengitystään. Hiljaisuus oli painavaa, sellaista kuin meren tai joen pohjassa. Tukahduttavaa ja korviin käyvää.
Tuntien ajan Nicolau oli pyörinyt unta …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin …
Lue lisää ja kommentoi
Asiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue lisää ja kommentoi
Nykyhetki
Terapeuttini Tarjan pöydällä on värikkäistä papereista taiteltuja origamilintuja. Ne on tehty juuri sellaisesta paksusta paperista, josta pidän. Kun Tarja katsoi hetkeksi muualle, söin pöydällä hänen papereissaan kiinni olevan klemmarin, mutta haluaisin kyllä todella ahmia myös sen vieressä olevan sinisen …
Lue lisää ja kommentoi
Sunnuntai-ilta kävi jo seitsemää. Isää ei kuulunut. Äiti sanoi, että ei ollut lainkaan huolissaan, koska tiesi oikein hyvin missä isä oli. Äiti oli soittanut Villiruusuun. Siellä isä pelasi biljardia kavereidensa Kipparin ja Läski-Repan kanssa. Television luontodokumentti oli jännittävä, siinä leijonanaaras …
Lue lisää ja kommentoi
Valmista ripsesi lentämään,
mutta älä päästä miestäsi katolle.
Vartioi pesäpuuta
pelkäämättä kotkien laivuetta.
Anna sarastuksen koskettaa
pyöreää poskea,
ennen kuin tartut kynään,
jolla maailma kirjoittaa.
***
Virta jäissään
kylmien kivien purossa.
Lämmitänkö?
***
Keväällä antaudun vietäväksi.
Koski …
Lue lisää ja kommentoi
Tänään he kuitenkin päätyivät ylelliseen ja kalliiseen diskoon ylhäällä Collserolan rinteillä. Paikka oli tuhatkahdeksansataaluvulla rakennetussa huvilassa. Korkeita koristeltuja huoneita, romanttinen puutarha ja uskomaton näköala yli Barcelonan valojen, aina kauas ulapalle, missä sataman edustalle ankkuroitujen kirkkaasti valaistujen laivojen valot välkkyivät peilityynessä …
Lue lisää ja kommentoi
Tunnen, miten hengitykseni tihenee, poskipäitäni kuumottaa. Kenkieni korot painuvat hiekkaan. Jalkani jouduttavat minua kilpaa mieleni kanssa. Kohta, ihan kohta. Tornimaisen mustan kiven takaa suoraan ensin, sitten pilarikatajan ohitse. Katajan tiheiksi kasvaneet tupsuoksat minun hartioillani. Käännös kohti aidan takaa alkavaa loputonta …
Lue lisää ja kommentoi
PROLOGI
”Tuokaa vettä, pitää saada lisää ämpäreitä. Onko kutsuttu palokunta?”
Ympärillä juoksi miehiä edestakaisin. Johan seisoi hiljaa paikallaan, katseli palavaa tulta. Äiti oli siellä. Korvissa kaikuivat äidin viimeiset sanat.
”Rosvojaryöväri-rosvojaryöväri-rosvojaryöväri”, hän supisi hiljaa itsekseen.
Katu oli täynnä juoksevia askeleita, lyhyitä …
Lue lisää ja kommentoi
sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa suljen silmät, ilmassa luikertelee mokkakäärme se on vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään, kahvaton…
Lue lisää ja kommentoi