Sanojen lähteillä
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue koko tekstiPROLOGI
”Tuokaa vettä, pitää saada lisää ämpäreitä. Onko kutsuttu palokunta?”
Ympärillä juoksi miehiä edestakaisin. Johan seisoi hiljaa paikallaan, katseli palavaa tulta. Äiti oli siellä. Korvissa kaikuivat äidin viimeiset sanat.
”Rosvojaryöväri-rosvojaryöväri-rosvojaryöväri”, hän supisi hiljaa itsekseen.
Katu oli täynnä juoksevia askeleita, lyhyitä …
