Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Ei se mikään Sebastianin päähänpisto ollut, että koulun hallinnossa oli vain miehiä. Miesten kanssa nyt vain organisointi kävi paljon sujuvammin. Miehet eivät olleet sellaisia hormonihirviöitä kuin naiset, eivätkä murehtineet koko ajan lapsiaan tai eivät ainakaan työpaikalla. Miehet osasivat pitää tunteet …
Lue lisää ja kommentoi
Tononi ja Jake ohittivat kasvimaita joissa kasvoi pitkää maissia, hyppivät varovasti matalien aitojen yli ja kahlasivat ruohikossa. Askeleet jättivät siihen hienoiset painanteet. Jake kompastui johonkin metalliseen ja kaatui turvalleen maahan. Riistarauta napsahti hänen vasempaan käteensä kiinni ja piti.
– Ai …
Lue lisää ja kommentoi
Huonoryhtinen, surullisen oloinen mies nojasi seinään Maxin kämpällä kuin huolimattomasti nurkkaan heitetty takki. Hän ei ole tämän tarinan päähenkilö, hän ei ole minkään tarinan päähenkilö, mutta hänen nimensä oli Knut.
Knutin hiukset olivat vähän sekaisin. Hän oli yrittänyt sukia niitä …
Lue lisää ja kommentoi
Justus hölkkäsi poliisipartion ohitse. Poliisit seisoivat mustissa vaatteissaan ja roikottivat taktisia härveleitä ja pistooleja. Justus virnisti heille. Poliisit eivät hymyilleet takaisin. Ne seisoivat vahtimassa ryhmää haalaripukuisia duunareita, jotka mökäsivät ja huitoivat nyrkkiä työvoimaviraston edessä. Mitä ne mökäsivät, se ei Justusta …
Lue lisää ja kommentoi
En viitsinyt jatkaa keskustelua asiasta tämän pidemmälle.
Risin herättyä Yeva oli minulle suureksi avuksi. Ilman hänen kokemustaan lemmikeistä, olisin ollutkin pulassa. Hän oli myös tuonut mukanaan omien lemmikkiensä vaatteita.
Huomasin kuinka Yeva silmäili Risiä. Hän jopa tutkin sen hampaat ja …
Lue lisää ja kommentoi
Osaisinko kirjoittaa syysaamun hurteisen suon laidalla.
Osaisinko poimia karpalon kauneutta kengän koskematta.
Paljon tietävät eivät tiedä, kuinka makealta pakkanen maistuu.
Lue lisää ja kommentoi
The Lookalive oli pieni trendikäs terassikahvila lähellä Olgan työpaikkaa. Sinne oli hyvä paeta työpaikan kuivettunutta ilmapiiriä. Olga selaili kirjaa. Kahvilassa ei ollut muita, paitsi aivan perällä, missä parikymppinen kundi pelasi jotakin mustankimaltava vr-kypärä päässään.
Oli alkanut sataa, hiljaista pientä vihmaa, …
Lue lisää ja kommentoi
Ris murisi vihaisesti raapien niskaansa. Pidin sitä lujasti kiinni kädestä ja hyväilin sen takkuista päätä, kunnes sen suuret silmät muuttuivat uneliaiksi ja sen ruumis veltostui. Se painanut juuri mitään, kun nostin sen varoen hoitopöydälle.
Se mitä näimme, kun Wilhelmiina oli …
Lue lisää ja kommentoi
Roskainen, tulitaistelujen runtelema asuinalue levittäytyi Jaken ympärillä. Fusepointissa mikään ei ollut arkipäiväisempää kuin taistelu. Koko peli oli suunniteltu taistelua varten, ja se mitä ei uuden yhteenoton aikana rikottu, oli syntynyt hajallisena jo piirustuspöydillä.
Pikku tulitikuiksi ja kivenmurusiksi moneen kertaan pommitettu …
Lue lisää ja kommentoi
”Mikä sanoittekaan nimenne olevan?” hän kysyi minulta.
”Jeremias Aru”, vastasin.
”Meillä on ongelma Jeremias. Tule mukaani”, Amanda sanoi.
Menimme hissillä ensimmäiseen kerrokseen, kävelimme pitkin käytävää, jonka molemmin puolin oli ovia, jotka oli maalattu helein pastellisävyin aivan kuin olisimme lastentarhassa. Kiinnitin …
Lue lisää ja kommentoi
Amanda kertoi, että mukanani tuomalle lemmikille oli aivan aluksi suoritettava perusteellinen terveystarkastus, ja jos se kerran – niin kuin väitin – oli löytynyt kadulta, sille oli myös tehtävä tartuntatautikartoitus.
Tämä oli asia, joka kauhistutti minua. Mieleeni palasi kaikki ne pandemiat, …
Lue lisää ja kommentoi
Tilanne oli hieman samankaltainen, kuin jos näki onnettomuuden uhrin. Sitä toivoi vain, että joku toinen ehtisi ensin hätiin, jottei itse vain missään tapauksessa tarvitsisi.
Lemmikki näytti olevan häpeissään. Sen suuret silmät pyörivät puolelta toiselle vastausta etsien. Olin huomannut, että lemmikeillä …
Lue lisää ja kommentoi
Sitä sanottiin Rauma-Repolan alueeksi kai siksi, että tuo monialayhtiö ne puut siitä alalta osti. Kuvio oli tasapuista hiekkakangasta, ja se käsitti yhteensä liki 10 hehtaaria molemmin puolin Heikinpuroa.
En koskaan ehtinyt nähnyt Rauma-Repolan aluetta muuta kuin sinä raiskiona, joka se …
Lue lisää ja kommentoi
Olin 15-vuotias, kun äitini sai perinnönjaossa 85 hehtaaria kainuulaista metsää. Teinin elämä ei olisi voinut olla ihanampaa kuin tuossa metsässä. Palsta päättyi erämaalampeen, jonka syvyyksiä ei päässyt mittaamaan, koska uimaan sinne pääsi vain rahkasammalsuon reunalta.
Hiekkaharjut pilkkoivat palstaa, joka oli …
Lue lisää ja kommentoi
Itsekään sitä lainkaan huomaamatta, kuljin seuraavina päivinä metroasemalle aina samaa reittiä. Kävin ensin Baltikassa katsomassa, josko sinne olisi tullut se takki, jota itselleni himoitsin. Join kaupan kahvilassa cappuccinon ja katselin jättikokoisia kuvia nuorten naisten takamuksista.
Ostin myös Kalev-patukan, ja minulla …
Lue lisää ja kommentoi
Sana kerjätä nousi esiin jostain muistini sopukoista. Se oli sana, jota en luultavasti ollut koskaan käyttänyt. En nimittäin ollut milloinkaan nähnyt ainuttakaan kerjäläistä. Tiesin kyllä, että niitä oli ollut joskus ennen minun aikaani.
Käteni hamuili taskusta Kalev-patukan ja ojensin sen …
Lue lisää ja kommentoi
Kävelin verkkaisesti pitkin Narvaa kohti Rotermannin metroasemaa. Liikenne oli ahdistavan vilkasta, kuten aina tähän aikaan.
Pistäydyin Baltikassa ja kiertelin nopeasti ulkoiluvaateosaston siinä toivossa, että takki jonka olin ajatellut ostavani, olisi jo saatavilla, mutta se ei ollut.
Olisin tietenkin voinut tilata …
Lue lisää ja kommentoi
– No mutta onko se sinun mielestäsi muka huono ilma siellä?
Olga puristi pöydänlaitaa. Ei, hän ei sanoisi ilmaa huonoksi. Se oli tukahduttava. Se haisi homeelle, kemikaaleille, vaarin maakellarille ja sukille, joita ei oltu pesty koskaan. Sitä olisi voinut leikellä …
Lue lisää ja kommentoi
Moottoripyörä säksätti esiin kaupungin pohjoislaidalta, yskäisi pari öljynkatkuista savupilveä sokkeloisissa kortteleissa, löysi oikean kujan ja lähti seuraamaan sitä. Vanhaa 350-kuutioista Hondaa ohjasi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut, nelikymppinen mies, jonka kaulasta roikkui pieni radiopuhelin. Takana satulassa istui farkkuissa ja ulkoilutakissa hieman nuorempi …
Lue lisää ja kommentoi