Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
lähetetään rajan tuntumaan
jossa olisi syytä
janota salaisinta epätoivoistumista
et ole koskaan enää yksin
sulkeutuminen vyöryi sisältä
huutautuminen 
sanat suusta
ehkä lukko toive viesti
sumea
jossakin kytkeytyi pois pois
kolme päivää
viisi vuotta
kahdeksan vuotta
kaksi vuotta
kuukausi yli
unohtui…
Lue lisää ja kommentoi
rakastan 
et tiedä että rakastan
rakastan rakastan
kukaan ei tiedä
rakastan odotan
rangaistavaa
häpeääkö
autuus, hoiperteleva
saanko kertoa en kerro
mitä rakastan
rakastan sinua ei ole
voinko rakastaa sinua voinko rakastaa häpeättä
voitko
mitä voit kun sinua ei ole
hautaani …
Lue lisää ja kommentoi
toisin eläville aikuisuus on jo heti
eikä tule ikinä
eri kohdat samat pelot eri kohdat eri pelot
joku kaikki eri
kohdattava yksin toisissa kohden
***
aikuistumisen episodien kirjoittaminen
kokemus toisista ja toiseuden ajattelumalleista ennen kokemattomalla koetteella
***
aikuisuus on (heterokulttuurin) …
Lue lisää ja kommentoi
Nuoruus
Kolahdus, huuto
Kirja, kolme kirjaa, sulkeudun ammeeseen tai pikkuvessaan, aloitan yhä uusia kirjoja, keskeltä avattuja kirjoja lojuu patterin kuumentamalla ikkunaritilällä, syttyvätkö ne, korventuvat, sängyssäni, kuljen jatkuvasti kirjan kanssa
Liikaa kirjoja, hätä joka ei koskaan loppunut, ei lopu
En viihdy
Lue lisää ja kommentoi
Kaksitoista vuotta loin nahkaani uudelleen kokeilin eri malleja etsin sopivaa kuosia lopulta luotin sattumaan ja annoin mennä tiimalasin hiekka valuu hiljalleen katselen murusten liikettä kuuntelen äänetöntä rapinaa aikaa on rajattomasti ja liian vähän kirjoitan sanoja ne tekevät minusta olevan Nahka…
Lue lisää ja kommentoi
Onko niin
että ne villiintyvät pimeydessä
luulevat voivansa omia kaiken
mitä keksivät mieliä
että nopeasti ohi valahtava päivä
on niiden altis palvelija
vaikkei kukaan palkitse ketään.
Lyhyet päivät ja pitkät pimeät
ojentavat niille
läpipääsemätöntä energiaa
ilman vastikkeita,
oma puolustuskin rakoilee,
…
Lue lisää ja kommentoi
Nainen osti suruvaatteet
ennen kuin kukaan edes kuoli
Hän on nähnyt sen
mustavalkoisen enkelin
Se kantaa värittömiä kukkia
istuu portaalla
Parempi sulkea silmät
Hän toivoo että tulisi supersankari
joka tietäisi kaiken ja osaisi
ampua tulppaaneja ja …
Lue lisää ja kommentoi
Amsterdam, Melkweg, syksy 1984. 
Tuhansien mieltäpakottavan kauniiden lyhyttukkaisten nahkalesbojen tungos pimeydessä. Katsoin bändiä, tanssin, Tina Turnerin You Are The Best.
Kasvoni ovat kohti deejiitä, olen hurmiossa, kaikkien kasvot ovat samassa katseessa, lämpimät kasvottomat ruumiit painautuvat toisiaan vasten, liike yhdistää meidät …
Lue lisää ja kommentoi
Äkkiä äkkiä ennen kuin aurinko laskee
lapset aamyön eteisissä tanakasti puettuna
ei jäädä yöksi /isä huutaa/ porintie
muista tämä sanoo lapsi itselleen
mikä sana mutta muista tämä.
*** 
Muista tämä oli mieleesi piirretty
ei ole vaeltamista valtavan öisen olohuoneen läpi …
Lue lisää ja kommentoi
Piilottelet, naamioidut
pukeudut oudosti
sieppaat toisen tamineita
tunnistan, et voi huijata aistejani
et pilkkoa kantamaani työtä.
Sanoistasi tunnistan sinut,
vaikka sade houkuttaisi ne
kulkemaan merta kohti,
vaikka tuuli tuikkaisi ne
tuleen mennessään.
Sanojesi kaiku jää kytemään
mieleni kammioon.
Lue lisää ja kommentoi
Pelkään hänen sormiaan
niiden yhtymäkohdassa
keikkuu pää
silmät ja suu
joista on tullut niin julmia
joihin kohdistanut niin julmia
Kaikki sulkeutui
kaikki esiriput repesivät
kaikki gobeliinit rymähtivät lattioille
sulavat lämpimät tinat jähmettyivät
suunnattoman alhaalla
Korkeudessa pää on rauhallinen
silmät …
Lue lisää ja kommentoi
Alas kivun korkeilta vuorilta,
läpi väsymyksen sumuisen laakson
olemme laskeutuneet,
nähdäksemme, miten
uudet huiput kohoavat edessämme,
kuin terävät veitset nousevat
kovasta hiljaisesta maasta,
jonka uumenissa kyynelhelmistä
kasvaa uusia alkuja, versoja,
joihin heitämme toivomme ja
joiden kannattelemina käymme
uuteen matkaan kohti …
Lue lisää ja kommentoi
Yhtenä aamuna ikkunan takana
laulaa hopeapajulintu
Yhtenä aamuna menninkäiset
nousevat hiilikellareista kaduille
Yhtenä aamuna runoilijat kirjoittavat toisensa
lentolehtisten lentoon
Lue lisää ja kommentoi
Kuinka voin koskettaa kun ei ole
Kiiltävä siloinen meri
Oudosti rantaan tulee eloa, pinta värjyy
Aallot murtautuvat tyhjyydestä, ärjyvät, iskevät kiviin
Pinta tyyntyy, mitään ei tapahtunut jos et heti nähnyt sitä
Mikä on maailman heti
Jossakin tapahtui jotakin, liike ilmaantui …
Lue lisää ja kommentoi
Näin kerran unta
miten satakielet jättivät maan.
Täysikuu, yön pyöreä lähettiläs
nousi työvuoroonsa tyynelle taivaalle.
Vävähtelevällä katseellaan
kuu etsi apua alhaalta:
Miten jaksan yössä ilman satakielten laulua.
Katseen välähdellessä
kuu alkoi kutsua vettä puoleensa ja
aamuyöstä nousuveden laulu
täytti rannat.…
Lue lisää ja kommentoi
Olen ihmeellinen pöllö
olen helmiäispöllö
Olen helmoissasi kytevä
Ehkä kävelet nurkan takaa samaa katua
näin lähes tukan heilahtavan
näitkö
myrskytuulesta värjöttyneen
aavistus että vesi nousee, että se nousee sinullekin
Rakkauteni ei saapunut sinulle
et tiennyt miten halusin sinua …
Lue lisää ja kommentoi
Koen rakastumisen tunteita johonkin joka on, ja ei ole.
Miksi pelkäisin rakastua – tai enkö ole rakastunut
– kun joku lainehtii minusta huolimatta, mutta jossa voin olla, johon vaikutan.
Rakastumiselle antautuminen kun kohdetta ei ole.
Kun olen rakastettu, kun vaivun …
Lue lisää ja kommentoi
Monia teitä olet kulkenut,
kipein jaloin ja silmät kiinni,
kapeita ja mutkaisia kujia kompuroinut,
toisinaan kaatuen ja jälleen ylös nousten,
toistensa kanssa risteäviä muhkuraisia polkuja,
jotka eivät johtaneet mihinkään.
Löytääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Elämässäsi on ollut lukuisia ovia,…
Lue lisää ja kommentoi
yksitoista kesää kuin kadonnut
kannoin itseni ulos, harteillani
kaikki mihin käteni oli koskenut
en halunnut jättää mitään
vaikkei olisi muutakaan paikkaa
ei muuta tehtävää, merkitystäkään
viimeisen kerran kuljin läpi pihan
jokainen tuuma sormilleni tuttu
jokainen ruusunpiikki ja kärhönnuppu
vielä suljin …
Lue lisää ja kommentoi
