Onko niin 
     että ne villiintyvät pimeydessä
luulevat voivansa omia kaiken 
          mitä keksivät mieliä
että nopeasti ohi valahtava päivä 
          on niiden altis palvelija
vaikkei kukaan palkitse ketään.

Lyhyet päivät ja pitkät pimeät 
               ojentavat niille 
     läpipääsemätöntä energiaa 
               ilman vastikkeita,
          oma puolustuskin rakoilee,
 
alan liukua lohduttomaan sameuteen	
     jossa yhä välähtelee kuvajaisia
          lapsuuden painajaisista
kun sudet ajavat takaa tai 
kun putoaa syvään kuiluun ja 
     putoaminen kestää ja kestää ja 
alhaalla välkkyy synkeä vesi
          välkkyy aina yhtä syvällä
               yhtä pahaenteisenä.

          *

Mutta marraskuu on musta
     vaikka sataisi lunta
          se piilottaa silmiltä
               ei mieleltä
kuin puhtaan valkean lumenkin läpi
               kuollut maa 
          imisi kaiken valon.