Alas kivun korkeilta vuorilta,
läpi väsymyksen sumuisen laakson
olemme laskeutuneet,
nähdäksemme, miten
uudet huiput kohoavat edessämme,
kuin terävät veitset nousevat
kovasta hiljaisesta maasta,
jonka uumenissa kyynelhelmistä
kasvaa uusia alkuja, versoja,
joihin heitämme toivomme ja
joiden kannattelemina käymme
uuteen matkaan kohti tuntematonta.
Emmehän muuta voi.
©Anniina Holma-Suutari
