Olen ihmeellinen pöllö
olen helmiäispöllö
Olen helmoissasi kytevä
Ehkä kävelet nurkan takaa samaa katua
näin lähes tukan heilahtavan
näitkö
myrskytuulesta värjöttyneen
aavistus että vesi nousee, että se nousee sinullekin
Rakkauteni ei saapunut sinulle
et tiennyt miten halusin sinua suojella
kuulostelin mutten tiedä mistä ilahtuisit
mistä kosketuksesta pidät kenen äänestä
minne käännät ilahtuen katseesi
En ole velkaa elämälle
Hengästymättä olen kanssasi samassa maailmassa
Iloani sävyttää sittenkin kohteeton kaipuu
Tässä kukassa, tuossa myrskyssä
ehkä sinäkin häivähdit jonkun tuoksun
tai kiireettä saman meren äärellä 
©Antu Sorainen
Tämä runo meni kyllä ihon alle. Kiitos!