Tekijä: PM Vega-Brandt

Olen syntynyt keskisuomalaiseen maalaismaisemaan, evakkoperheen tyttärenä. Opin lukemaan paljon ennen kouluikää lähinnä sen takia koska kotipiirissä viisikymmentäluvun alussa virikkeitä oli niukasti ja koska mielikuvitusta minulla oli liikaa.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla luokanvalvoja kutsui vanhempani neuvotteluun siitä miten tytärtä voisi kehittää laajentamalla hänen repertuaariaan Tex Willereista venäläisiin klassikkoihin, koska hänellä oli ilmeisesti taipumuksia kirjoittamiseen, mutta ajankohta oli väärä. Opinnot jäivät kesken ja suuri maailma kutsui; ensin USA ja sitten Etelä-Amerikka, jonne avioiduin ja asuin Kolumbiassa 12 vuotta työskennellen kaksikielisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun piirissä.  USA:ssa asuin mm. Floridassa ja Chicagossa. Kirjoittaminen ja kirjat olivat aina olleet osa elämääni, mutta saivat jäädä taka-alalle, kun katsoin tarvitsevani säännöllisen palkatun päivätyön jäätyäni leskeksi ja yksinhuoltajaksi 33-vuotiaana.

Pohjolaan palattuani valitsin kuitenkin Ruotsin Suomeen palaamisen sijasta, suoritin ruotsalaisen esikoulunopettajan tutkinnon ja tein työelämäni ruotsalaisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun parissa Tukholman pohjoispuolella Sigtunan kunnassa. Eläkkeelle päästyäni muutin uuden puolisoni kanssa Pohjois-Upplantiin, Daljoen rannalle, pieneen tukinuittokylään ja kirjoittelen nyt sieltä käsin tarinoitani.

Ensimmäinen kirja, Lempeät tuulet Tyyneltä mereltä (2018) on osittainen omaelämänkerta, kirjoitettu alun perin matkaoppaaksi menneisyyteen lapsenlapsilleni ja omaksi kertomuksekseni  siitä miltä Kolumbia näytti suomalaisen maalaistytön silmin vuosina 1970-82, ennen huumekulttuurin ja kartellien nousua, ennen yhteiskuntarauhan pirstoutumista 90-luvulla, kun vasemmistosissien ja oikeistomiliisien harjoittama väkivalta ja aina vaan paheneva aseellinen selkkaus teki elämästä haasteellisen  ja hankalan,  ja muutimme USA:han.

Toinen kirja Kuolema Tuhannen nuolen lahdella, 2021, on biofiktio, alun perin tarkoitettu rikosromaaniksi, joka perustuu löysästi vanhimman veljeni kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa, joka herätti paljon kysymyksiä, mutta joihin löytyi vain vähän vastauksia. Se kertoo maahanmuuttajan juurettomuudesta, juuttumisesta eräänlaiseen limboon, ja etsii syitä, jotka johdattavat hänet itsetuhon tielle.

Kolmas kirja, Riikinkukon siiven alla, 2022, on kevyellä kädellä kirjoitettu rikosromaani, joka ottaa kantaa anonyymin nettikeskustelukulttuurin aiheuttamiin jännitteisiin, jotka heijastuvat arkielämään ja saavat seurauksia. Tapahtumat liikkuvat nopeassa tempossa Suomen kesästä Itämeren risteilylle, eri puolille Eurooppaa ja Lähi-Itää ja lopulta paha saa palkkansa (vai saako se?) Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä.

Lisäksi olen kääntänyt ensimmäisen teokseni englanniksi, joka on julkaistu e-kirjana nimellä Bittersweet Fruit (2020), Se tuli aiheelliseksi kun muistin, että lapsenlapset, joille olin kirjan kirjoittanut eivät osanneet suomea, eivätkä heidän vanhempansa myöskään. Olen nyt viimeistelemässä käännöstä Kuolemasta Tuhannen nuolen lahdella, jolla ei vielä ole lopullista nimeä.

Minulta on kysytty joskus miksi kirjoitan kielellä, jota en ole puhunut perhe-tai kotikielenä valtaosassa aikuiselämääni, mutta se oli minulle ainoa luonnollinen valinta. Kertojanääneni ei kuulosta oikealta millään muulla arkipäiväisessä elämässäni käyttämältäni kielellä.

 

Uusin projektini, joka on vasta hahmottumassa, sijoittuu Kolumbian ja Venezuelan trooppisille ruohotasangoille, Orinoquiaan.

21.10.2024

Anna ja käärme (ote vielä julkaisemattomasta kirjasta ”Tulikärpästen polku”

Istuin selkä runkoa vasten avokadopuun alla, tai en ollut varma olinko se minä, koska minulla oli valkoinen rimpsumekko päälläni ja leveälierinen valkoinen hellehattu päässäni shortsien ja toppien sijaan, joita pidin normaalisti. Palmikkoni selkääni vasten roikkui melkein vyötäröllä ja oli väriltään …

Lue lisää ja kommentoi
6.10.2024

Lokakuu

Auringonvalo siivilöityy pehmeänä tuijien ja petäjien oksien lomasta keittiön ikkunaan pakottaen vetämään uudinta alas keskipäivällä syödessämme. Joka aamu aurinko on alempana ja osuu viistommin ikkunaan. Minä lasken päiviä siihen kun se ei enää osu ikkunaan, mies laskee päiviä siihen kun …

Lue lisää ja kommentoi
4.9.2024

Lapin taikaa

Inarista ajoimme Lemmenjoentietä, nyt Profe ratissa, kansallispuistoon saakka ja eteenpäin Valkeaporon lomakylään Menesjärven rannalle. Kansallispuistossa aioimme patikoida seuraavana päivänä, mutta nyt ilta oli tulossa ja nälkä ahdisti. Ajoimme mökkikylään ja saimme avaimet järvenrantamökkiin, jossa oli erillinen saunarakennus. Kävimme hakemassa grilliltä …

Lue lisää ja kommentoi
14.8.2024

Oppivuodet Bogotassa

(Anna)

Isän ja Morganin lähdettyä muutin luksushotellista pieneen pensionaattiin La Candelarian kaupunginosaan ja kirjoittauduin espanjan kielen kurssille läheiseen kieli-instituuttiin, joka tarjosi ryhmäopetusta kohtuuhintaan ei-espanjankielisille. Minulla oli jo hieman pohjaa Suomesta mutta vaikka olinkin ollut Kolumbiassa jo melkein puolitoista vuotta, puhuin …

Lue lisää ja kommentoi
17.7.2024

Tulikärpästen polku: tekemässä Taikaa Lemmenjoella

Meillä oli kiire metsään.

Minä olin käynyt Lapissa ainoastaan kerran aikaisemmin kesällä, isän, Märtan, Morganin ja Jasminan kanssa ja tietoni Lapin kasvillisuudesta olivat lähes olemattomat. Carl von Linnén Flora Laponica toisessa kädessä, älykänny, jossa oli kasvien tunnistamissovellus toisessa, suurennuslasi kaulassa …

Lue lisää ja kommentoi
30.6.2024

Tulikärpästen polku, Luku 21 (Anna)

Arja Aulikki Toivonen: Shamaanitar

(Anna)

”Pedrin sanoi että witotot osaavat tehdä itsensä näkymättömiksi”. Marcos, Pedrinin vaimon nuori veli, joka oli ollut koulussa Coconucossa tätinsä luona kolme vuotta ja oli tullut nyt viidakkoon tulkiksi Annalle, irvisti.

”Kyllä, valkoiselle miehelle. Mutta ei indigenalle. Ainoastaan shamaanit ja …

Lue lisää ja kommentoi
6.3.2024

Filandia, kahvia ja avokadoja

 

1

Alicia ja Maarit istuivat Maaritin takapihalla pihakeinussa. Alicia lakkasi varpaankynsiään verenpunaisella lakalla, jalka nostettuna istuimen reunalle, polvi koukussa ja kukallisen kesähameen helma epäsiveästi reisien yläosaan vedettynä paljastaen pitkän matkaa kahvinruskeaa kolumbialaista säärtä, vielä siroa ja ilman suonikohjuja. Mitä …

Lue lisää ja kommentoi
23.12.2023

Kimsta (Luku 3, transithallin vangeista)

 

Pienellä vihreällä Dafillani ajelin sitten Almungetietä Upplands Väsbyyn ja Märstaan, kaupoille ja ruotsinkursseille, nyt sulaneita teitä ja vähemmän vaarallisesti. Koulubussi haki lapset ja toi takaisin.  Kouludiskoihin vein lapset autolla, mutta minut pakotettiin pysäköimään kahden korttelin päähän koululta, Domuksen nurkalle, …

Lue lisää ja kommentoi
14.11.2023

Joulusatu01 (Riikinkukon siiven alla)

Jouluaatonaatonaamu valkeni tuulisena ja koleana, sateenuhkaisena, ja taivas oli makrillinväristen pilvenriekaleitten raidoittama. Tuuli suhisi osittain lehdettömissä oliivipuissa ja kahautteli kuivaneita viiniköynnöksiä. Karviset, äiti ja tyttäret jättivät aamu-uinnit altaassa väliin ja vetivät pillifarkut ja joustotopit päälleen ja lähtivät heti aamiaisen jälkeen …

Lue lisää ja kommentoi
4.9.2023

Laulu tasankojen kalpeasta ruususta…

Laulu tasankojen kalpeasta ruususta, nuokkuvasta valkoliljasta ja jokien yli lentävistä keltanokkahaukoista

 

Tasangon kalpea ruusu,

tasangon tuulihaukka,

tasangon laukkaava raudikko,

tasangon valkoiset haikarat,

iibikset verenpunaisine siipineen,

kurjet, ankat, sorsat, ja sukeltajat,

Amazonian jättilumme,

jonka alla väijyy Orinoquian

musta kaimaani.

 …

Lue lisää ja kommentoi
22.3.2023

Höyrylaivalla Hämeeseen (muistiinpanoja keskusteluista äidin kanssa)

Sota muutti kuitenkin kaiken. Viipurin kadut täyttyivät sotilaista, kun liikekannallepano oli tehty, ja suomalaiset lähtivät jatkosotaan venäläistä vastaan. Viipurin keväässä ja kevätkesässä kukkivat sireenit ja tuomet, Monreposin puiston poluilla kävelivät rakastuneet nuoret parit, ravintoloista kaikui laulu ja musiikki,  iloinen, riehakas …

Lue lisää ja kommentoi
24.2.2023

Kehdosta hautaan yhtä koulutietä kaikki

”Kun pääsin eläkkeelle oletin, toivoin, uskoin, että elämäni kultaiset vuodet saisin omistautua itselleni, tekemään kaikki ne asiat, joita en ollut voinut tehdä ollessani vielä työelämässä, pienipalkkaisena yksinhuoltajana. Synnyin siihen aikaan kun tyttölapset kasvatettiin ottamaan muiden tarpeet huomioon ennen omiaan. Ja …

Lue lisää ja kommentoi