Olen syntynyt keskisuomalaiseen maalaismaisemaan, evakkoperheen tyttärenä. Opin lukemaan paljon ennen kouluikää lähinnä sen takia koska kotipiirissä viisikymmentäluvun alussa virikkeitä oli niukasti ja koska mielikuvitusta minulla oli liikaa.
Oppikoulun ensimmäisellä luokalla luokanvalvoja kutsui vanhempani neuvotteluun siitä miten tytärtä voisi kehittää laajentamalla hänen repertuaariaan Tex Willereista venäläisiin klassikkoihin, koska hänellä oli ilmeisesti taipumuksia kirjoittamiseen, mutta ajankohta oli väärä. Opinnot jäivät kesken ja suuri maailma kutsui; ensin USA ja sitten Etelä-Amerikka, jonne avioiduin ja asuin Kolumbiassa 12 vuotta työskennellen kaksikielisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun piirissä. USA:ssa asuin mm. Floridassa ja Chicagossa. Kirjoittaminen ja kirjat olivat aina olleet osa elämääni, mutta saivat jäädä taka-alalle, kun katsoin tarvitsevani säännöllisen palkatun päivätyön jäätyäni leskeksi ja yksinhuoltajaksi 33-vuotiaana.
Pohjolaan palattuani valitsin kuitenkin Ruotsin Suomeen palaamisen sijasta, suoritin ruotsalaisen esikoulunopettajan tutkinnon ja tein työelämäni ruotsalaisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun parissa Tukholman pohjoispuolella Sigtunan kunnassa. Eläkkeelle päästyäni muutin uuden puolisoni kanssa Pohjois-Upplantiin, Daljoen rannalle, pieneen tukinuittokylään ja kirjoittelen nyt sieltä käsin tarinoitani.
Ensimmäinen kirja, Lempeät tuulet Tyyneltä mereltä (2018) on osittainen omaelämänkerta, kirjoitettu alun perin matkaoppaaksi menneisyyteen lapsenlapsilleni ja omaksi kertomuksekseni siitä miltä Kolumbia näytti suomalaisen maalaistytön silmin vuosina 1970-82, ennen huumekulttuurin ja kartellien nousua, ennen yhteiskuntarauhan pirstoutumista 90-luvulla, kun vasemmistosissien ja oikeistomiliisien harjoittama väkivalta ja aina vaan paheneva aseellinen selkkaus teki elämästä haasteellisen ja hankalan, ja muutimme USA:han.
Toinen kirja Kuolema Tuhannen nuolen lahdella, 2021, on biofiktio, alun perin tarkoitettu rikosromaaniksi, joka perustuu löysästi vanhimman veljeni kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa, joka herätti paljon kysymyksiä, mutta joihin löytyi vain vähän vastauksia. Se kertoo maahanmuuttajan juurettomuudesta, juuttumisesta eräänlaiseen limboon, ja etsii syitä, jotka johdattavat hänet itsetuhon tielle.
Kolmas kirja, Riikinkukon siiven alla, 2022, on kevyellä kädellä kirjoitettu rikosromaani, joka ottaa kantaa anonyymin nettikeskustelukulttuurin aiheuttamiin jännitteisiin, jotka heijastuvat arkielämään ja saavat seurauksia. Tapahtumat liikkuvat nopeassa tempossa Suomen kesästä Itämeren risteilylle, eri puolille Eurooppaa ja Lähi-Itää ja lopulta paha saa palkkansa (vai saako se?) Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä.
Lisäksi olen kääntänyt ensimmäisen teokseni englanniksi, joka on julkaistu e-kirjana nimellä Bittersweet Fruit (2020), Se tuli aiheelliseksi kun muistin, että lapsenlapset, joille olin kirjan kirjoittanut eivät osanneet suomea, eivätkä heidän vanhempansa myöskään. Olen nyt viimeistelemässä käännöstä Kuolemasta Tuhannen nuolen lahdella, jolla ei vielä ole lopullista nimeä.
Minulta on kysytty joskus miksi kirjoitan kielellä, jota en ole puhunut perhe-tai kotikielenä valtaosassa aikuiselämääni, mutta se oli minulle ainoa luonnollinen valinta. Kertojanääneni ei kuulosta oikealta millään muulla arkipäiväisessä elämässäni käyttämältäni kielellä.
Uusin projektini, joka on vasta hahmottumassa, sijoittuu Kolumbian ja Venezuelan trooppisille ruohotasangoille, Orinoquiaan.
Lue lisää ja kommentoi
