Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Riikka Johanna Uhlig, Berliinissä asuva kääntäjä ja ikuinen runouden opiskelija. Minulla on toimistosaarekkeessani sanojen etsivätoimisto, joka tarjoaa käännös-, kielenhuolto- ja sisällöntuotantopalveluja. Tarinavirrasta löydät nimelläni runoja ja esseitä. Kirjoitan sekä suomeksi että saksaksi. Muutamia runojani on julkaistu lehdissä ja antologioissa. Esikoisrunokokoelmani Rakkauden satunnaisotanta ilmestyi 2017. Keväällä 2021 ensimmäinen suomentamani kirja, Paul Celanin runokokoelma Lumen ääni – Schneepart, näki päivänvalon Kustannusliike Parkon toimesta. Tällä hetkellä käännän saksalaiskirjailija Günter Eichin runoja suomeksi. Harrastan rauhallista joogaa ja kuvataidetta ja soitan omaksi ilokseni pianoa. Minua kiinnostaa monen muun aiheen ohella yrttilääkintä ja siihen liittyen vihreä noituus. Jos etsit kirjallisuuden suomentajaa tai laulutekstin kirjoittajaa, käy tutustumassa verkkosivuihini.
Rintakehä puristuu kasaan, pakkasilma raastaa keuhkoputkia. Pipo on liian painava, jättitupsu keikahtaa silmien eteen. Karhea huivi kutittaa kaulaa. Hikeä kertyy selän ja paidan väliin. Ladussa on repeytymä, suksi osuu siihen, korjaan liikettä väärään suuntaan ja suistun pajukkoon. Onko hiihtäminen kivaa, …
Lue lisää ja kommentoi
Kumeat askelet katukivillä
ensilumen haituvat
kuin nuoren pojan arkaileva parta
glissando
äänestä toiseen
askeleesta toiseen
miten en ole sitä aiemmin kuullut
Lue lisää ja kommentoi
että hänellä olisi siistit hiukset ja
ajeltu parta & pörröiset ajatukset
että hän olisi luotettava ja turvallinen
villi ja riemukas
että hän tanssisi kanssani rannalla
että hän laulaisi kanssani karaokessa
autumn leavesin ranskaksi
että hän humaltuisi kanssani silkasta
runoudesta kumartuisi …
Lue lisää ja kommentoi
Puutarhuri on lomautettu, kerrostalopihan
ruusut nimetty mustan ruusun kaimoiksi
sen joka ei koskaan kuihtunut
sen jonka sade ensimmäiseksi kasteli
sen joka löytyi keskeltä laulua
parveketta reunustaa reikäinen metallikaide
mansikan rönsy tunkeutuu pihan puolelle
seuraa leikkiviä lapsia
vanhempia jotka neuvovat miten …
Lue lisää ja kommentoi
Että tanssisin turkoosissa mekossa
vaarallisessa, epävakaassa
kuin taivaaseen yhdistyvät rantalepikon lehvät,
niiden läpätys
Jos katsoo vihreitä ja sinisiä kiviä vierekkäin
siristää silmiä, ajattelee ensi rakastumisen puhtautta
raikkaudesta hengästynyttä odotusta
Että jos kävisi uimaan
lehvien ja taivaan kohtaamiskohtaan
…
Lue lisää ja kommentoi
Tämä kaupunki on täynnä pieniä, iloisia taloja
mutta oletko kuullut kuinka ne iltaisin itkevät?
Aamulla vihertyneissä kyljissä
kastehelmet helähtävät
Kun tunnet ihollasi
aamupäivän auringon
katso kuinka stukkorappaukset loistavat valkeuttaan
ovien yllä
ja närhet valittavat
sortuneissa muureissa!
Tässä kaupungissa rikkaat talot …
Lue lisää ja kommentoi
Jos ei olisi keksitty pyörää
ihmiset ratsastaisivat ja kävelisivät
Kivien kansat on uhrattu asfalttiteille
pakkosiirretty vierekkäin
muiden kuin luonnollisten
naapuriensa kanssa
jatkuvassa konfliktissa betonilla paikoilleen valettuina
Renkaiden alla
jatkuva
hiljainen
tulehdus
Lue lisää ja kommentoi
Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä …
Lue lisää ja kommentoi
Tänä talvena tähdet jäätyvät
äkäilevät toisilleen
rääkyvät
Vedet jähmettyvät,
tähdet pidättävät hengitystään:
tuttu eno, tutussa humalassa
horjuu rukoillen ovelle vastaan
kapsahtaa kaulaan
kuin rakastaisi
hänen hengityksensä on pelkkää alkoholia, vain silloin
hänellä on hyvä olla
kaataa …
Lue lisää ja kommentoi
Nainen osti suruvaatteet
ennen kuin kukaan edes kuoli
Hän on nähnyt sen
mustavalkoisen enkelin
Se kantaa värittömiä kukkia
istuu portaalla
Parempi sulkea silmät
Hän toivoo että tulisi supersankari
joka tietäisi kaiken ja osaisi
ampua tulppaaneja ja …
Lue lisää ja kommentoi
Yhtenä aamuna ikkunan takana
laulaa hopeapajulintu
Yhtenä aamuna menninkäiset
nousevat hiilikellareista kaduille
Yhtenä aamuna runoilijat kirjoittavat toisensa
lentolehtisten lentoon
Lue lisää ja kommentoi
Äiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden jälkeen
alkavat liitokset ratkeilla
huivi hukkuu lentokentän parkkihalliin
häälahjalautaset säröilevät
sormus ei mahdu turvonneeseen sormeen
Saan selville
että Beethoven on keksinyt kadenssin
Mozartin konserttoon
tämän asian ajankohta
siitä nyt-hetkeen kulunut aika
tavoittaa sellaiset mittasuhteet
ettei yksi pudonnut …
Lue lisää ja kommentoi
Katujen lomaan on ripoteltu mustia unikoita
lakritsinonparelleja kaupungin harmaaseen kermaan
Ne kääntävät päänsä kohti ohikulkevia askelia
röyhyttelevät yönvioletteja pukujaan, huokaavat
miksi niin harvoin vangitsevat katseita
Autot ovat vallanneet
valtakadun,
pää
väylän
Lue lisää ja kommentoi
Hän kirjoittaa sentimentaalista runoa
tuuman etäisyydellä
ymmärtämättä sen
(timentin) täyttä merkitystä
Se hetki kun ei koske
kun vastasyntynyt ajatus kosketuksesta
hellän hipaisun idea
oikeuksiaan huutava rääpäle
oikeastaan vielä pelkkää ilmaa
Ajatus hetkestä
jolloin tuuma supistuu sentiksi
jolloin …
Lue lisää ja kommentoi
Paavilla oli aamunpelko
(monella on vieraanpelko)
Hämähäkinpelkoja ei laskettu,
ne olivat mitättömiä
Ovesta ulosastumisen pelko
vaivasi minua toisinaan
Ovi oli vanha puinen siniharmaa
ja sillä oli silmä
Koputa jos tahdot ulos
– Kuka siellä? ulko kysyi
Joskus kesti …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuli ottaa ämpärin parvekkeelta,
kolistaa kaidetta; pelti,
astia, sinkitty, ei ruostu
ennen aikojaan
ennen minun aikaani
Raotan verhoa,
jokin räyhähenki
on valloillaan, vallassa
kietoo jouluvalot kiipeilytelineeseen
Se onko sisällä talossa turvallista
jää myöhemmin ratkaistavaksi
paitsi perheissä joissa asiat ratkeavat
liitoksistaan…
Lue lisää ja kommentoi
Ammuit alaselkääni nuolen,
ilta tuli, unohdit sytyttää kuun.
Kipu taivutti vartaloni
kaksin kerroin
tähdet katosivat taivaalta
jakauduin, sinä valutit
suoniini, soluihini
koston huutosi, Artemis,
unohdin uhrata sinulle härän veren
siksi ruumiini lävistit, sait meren
tulvimaan yli äyräiden.
…
Lue lisää ja kommentoi
Naapurin rouva on herännyt tähänkin päivään
ja kulkee, kulkee
puoli askelta kerrallaan
rollaattorin pyörät rahisevat
menneen talven hiekkaan
Mitä miettii
puoli askelta kerrallaan
kuinka pitkä on matka
edessä, takana
Tänään kaupassa käynti on yhtä voimallinen ponnistus
kuin sotahaavasta …
Lue lisää ja kommentoi
Joka puussa istui lintu
katseli huoneita peittävää
äärimmäisyystapettia
Katsoi läpi seinien
Katsoi sinne missä sana kadotti vapauden
Katsoi ihmisiin
jotka olivat jo kauan sitten
lakanneet ompelemasta nappeja toistensa paitoihin
Näki savuavan takan
lähettävän merkkejä eroa aikoville
tärkeimmän sanansa …
Lue lisää ja kommentoi