Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Riikka Johanna Uhlig, Berliinissä asuva kääntäjä ja ikuinen runouden opiskelija. Minulla on toimistosaarekkeessani sanojen etsivätoimisto, joka tarjoaa käännös-, kielenhuolto- ja sisällöntuotantopalveluja. Tarinavirrasta löydät nimelläni runoja ja esseitä. Pidän myös blogia Runometsä, josta löytyy lisää runoja ja kulttuuriaiheisia juttuja. Kirjoitan sekä suomeksi että saksaksi. Muutamia runojani on julkaistu lehdissä ja antologioissa. Esikoisrunokokoelmani Rakkauden satunnaisotanta ilmestyi 2017. Keväällä 2021 ensimmäinen suomentamani kirja, Paul Celanin runokokoelma Lumen ääni – Schneepart, näki päivänvalon Kustannusliike Parkon toimesta. Tällä hetkellä käännän itävaltalaisen Ingeborg Bachmannin runoja suomeksi. Harrastan rauhallista joogaa ja kuvataidetta, soitan joskus jotakin instrumenttia omaksi ilokseni. Minua kiinnostaa monen muun aiheen ohella yrttilääkintä ja siihen liittyen vihreä noituus.
Mitenkä minä sinun silmiisi
itseäni kirjoittaisin,
metsäsi aukeille piirtäisin
sieluni sanaojia?
Kuustesi kujilla katoan,
olen näkymätön, ja haihtunut
karhunsammalen syliin.
Mikset kurkista alas, mikset
raivaa oksia tieltäsi?
Siellä ne ovat, aukeamalla
kirjoittamattomat salani,
kuurupiiloleikissä!
Lue lisää ja kommentoi
Paljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
Lue lisää ja kommentoi
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue lisää ja kommentoi
reikä sydämessä
irrallaan kaikesta
lääketieteellisen
kirkkaasti
todennettu
tuuletus-
aukko
jota alati tilkitsen
Lue lisää ja kommentoi
pulujen huhuilu
asemalaiturilla
pullonsuiden yksinäinen huilu
radanvierus-
pensaikoissa
satojen raiteiden kohtaamat kauhut
hiertävinä ohimoissa
Lue lisää ja kommentoi
Radon-kissa kellarissa
Erzgebirgen uumenissa.
Silmät säihkyy sieverteissä
malmivuoren syövereissä.
Punajuuripurkkirivi
seisoo jäykkänä kuin kivi.
Sitä mirri vahtii salaa,
miettii, jospa saisi kalaa.
Kyllästyttää toimi vahdin,
alkaa tahtoisi jo jahdin.
Mutta vankina on kissa
kaivosmiehen kellarissa.
Säteilyä saanut …
Lue lisää ja kommentoi
Istuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue lisää ja kommentoi
Sisustuskaupan ovella
kutsuu kaanon,
Pachelbelin heleät sävelet.
Öisin on hiljaista,
soittorasiahahmot
näkevät unia
murisevista kissoista
jotka muuttuvat leijoniksi
kun kellot lyövät kolme.
Aamukävelyllä pysähdyn,
odotan, että ovet avataan,
että Pachelbel aloittaa taas
ja leijonat ryövimät koloihinsa
lasten sänkyjen
Lue lisää ja kommentoi
Hommage an Keski-Suomi
Vanhempieni talossa
on vieraat silmät.
Juoksen pois, lumen läpi,
silmiin tiivistyvät timantit.
Kostea asfalttipromenadi,
aallot miltei huuhtovat
jalkani mereen.
Vasemmalle on kohonnut
suuri monikulmainen punatiilirakennus,
sen kultakoristeisessa kyltissä lukee:
”Santa Chiaran kirkko”
mutta …
Lue lisää ja kommentoi
Vanhempieni puutarhassa kasvoi pieni omenapuu, jossa kypsyi neljää eri lajiketta omenia. Sen runko oli jotakin kestävää lajiketta, jonka omenat eivät ehkä olleet niin herkullisen makuisia. Siitä oli jo taimitarhalla katkottu oksat, ja oksien tynkiin …
Lue lisää ja kommentoi
Mies ja nainen, vanhat kaverukset, viettävät yhdessä iltaa. He istuvat sohvalla, kumpikin omalle puoliskolleen käpertyneenä, juovat viiniä ja kuuntelevat musiikkia. Heidän jalkansa ovat kymmenen senttimetrin päässä toisistaan. Kymmenen senttimetriä riittää: he tuntevat toistensa läsnäolon. Halu koskettaa loppuu tässä. Tai oikeammin: …
Lue lisää ja kommentoi
Päivät rimpuilevat
vaikka kaupunki on
vailla
vuoria, niiden välisiä notkelmia
kellareita on
rotkoja joihin saapuu
odottamatta
hissit
kipuavat kuiluja
kuin jatkuvasti lisääntyvät liskot
puiden runkoja
mieluummin
levittäisin siivet
rotkon
kuin hissikuilun yllä
laskeutuisin
päivien väliin…
Lue lisää ja kommentoi
Nyt kun olen tarpeeksi vanha pitämään mansikkamehusta ei isoäitiä enää ole. Hänen päänsä hävisi näkyvistä kellarin luukkuun. Kun kurottauduin katsomaan näin eri suuntiin johtavia salaisia käytäviä. Huusin ”huhuu”, kellari vastasi ”huhuu”.
Lue lisää ja kommentoi
Saaresta saareen pakenen,
valveesta
uneen.
Olen terroristi, olen
tuhatyö, suoritan
merten alaista tehtävääni
jonka luonnetta
minulle ei ole vielä kerrottu.
Etsin ostoskeskuksesta
vastauksia, ehkä ostin
väärät verhot, kahisevat
(joku voisi kuulla);
ehkä minut siksi on kahlittu
tähän liittoon
tähän raskaitten …
Lue lisää ja kommentoi
sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa suljen silmät, ilmassa luikertelee mokkakäärme se on vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään, kahvaton…
Lue lisää ja kommentoi
Tuolla Hrimnir pitää päiväunia, alapihalla, seisten, takapuoli tuuleen päin, toinen takajalka koholla. Hevoset osaavat nukkua seisten. Ne ovat pakenevia eläimiä, nukkuessaankin lähtövalmiita. Nyt Hrimnirin ja ikkunani väliin ilmestyy hahmo. Sillä on vaaleanharmaa takki ja huppu päässä. Se näyttää minua pienemmältä. …
Lue lisää ja kommentoi
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lue lisää ja kommentoi
The
Case
of
a
Blue-
Jay
kerran
seisoin huipulla
sen nimi on kelkkamäki
metri merenpinnasta, turppaita,
tajusin viestisi merkityksen: olin vuosia ajanut
helakanpunaista rääkyjää The Case in Scarlet, ei sillä ole
sinistä sulkaa. Parempi paskanärhi pivossa kuin sininen karkuteillä.
Miksi …
Lue lisää ja kommentoi
Vaunut haihtuvat sumuun
ettei silmiäsi näkyisi, iiriksiä
ikkunan alla, kätköissään
rikan verran surua, kaipausta
sanomatonta:
anna poskinukassasi soida
hullun tuulen paiskoa yli mieltäsi
sateen ruoskia vuotavia huuliasi, se
kuuluu, se on…
kuin tulostin rouskien söisi paperia
ja vaakaan kilahtaisi