Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon.
Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa.
Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua.
Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella.
Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin.
Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin.
Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina.
Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Olin suunnitellut nauttivani iltapäiväkahvin terassilla, mutta päivän mittaan pilvet peittivät taivaan, ilma kylmeni ja alkoi sataa. Valitsin Nuuskamuikkusen äitini muumimukikokoelmasta ja istuin ruokasalin pöydän ääreen.
Mäellä, raatihuoneen takana, on rivi erivärisiä töllejä, jotka ikkunanlasi vääristää värien ja …
Lue lisää ja kommentoi
Käytyäni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, että raatihuoneen kello löi kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden välillä olivat taas hävinneet jonnekin. Minulle tuli kiire lähteä lounaalle.
Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee …
Lue lisää ja kommentoi
Igor Hodarjonok istui kaatuneen männyn rungolle juomaan vettä. Hän otti esiin mukanaan tuomansa voileivän ja söi sen nopeasti jottei ruoantuoksu houkuttelisi paikalle villieläimiä.
Alueella liikkui suuriakin petoja, sen hän tiesi. Jopa karhuja oli kuulemma nähty. Nämä eivät kuitenkaan olleet se …
Lue lisää ja kommentoi
Nautittuani aamiaisen päätin lähteä tapaamaan Silviaa. Löysin helposti talon, jossa oletin hänen perheensä asuvan. Ohi kulkiessani olin usein miettinyt, kukahan siinäkin talossa oikein asui, mutta nyt minä sen tiesin.
Monien talojen pihoille saattoi kurkistella avoimista porteista, eikä …
Lue lisää ja kommentoi
Alman kaikki kolme lasta olivat saapuneet kukin taholtaan viettämään viimeisen joulun kotitalossaan yhdessä äitinsä kanssa. Tämä joulu oli viimeinen siksi, että joulun jälkeen Alma siirrettäisiin hoivakotiin ja hänen omistamansa omakotitalo tultaisiin myymään.
Se ei suinkaan ollut Alman tahto. Itse asiassa …
Lue lisää ja kommentoi
Iltapäivällä kävin seuraavan sängynaluslaatikon kimppuun. Osoittautui että se oli ääriään myöten täynnä valokuvia.
Vaikutti siltä, että äitini oli viimeisinä vuosinaan koettanut saada tavaransa jonkinlaiseen järjestykseen. Ehkä on niin, että lopun vääjäämättömästi lähestyessä, me ihmiset haluamme tavalla tai …
Lue lisää ja kommentoi
Olin saanut aikaa syyskuuhun asti käydä läpi äidin tavarat. Sen jälkeen huutokauppias saapuisi ja veisi pois omaisuuden, jonka äitini oli elämänsä aikana ympärilleen kerryttänyt. Hänen huonekalunsa, taulunsa, kirjansa ja ne lukuisat mielenkiintoiset taide- ja koriste-esineet, joka tietyllä …
Lue lisää ja kommentoi
Aamulla auringonvalo tulvi sisälle huoneeseen rullaverhon läpi. Köynnöskasvien lehdet tanssivat monitasoisina varjoina kankaan pinnalla. Raatihuoneen kello kilkatti kahdeksan kertaa samalla rytmillä kuin se oli tehnyt jo lapsuudessani.
Tunsin oloni pitkästä aikaa levänneeksi ja rauhalliseksi. Tässä huoneessa on …
Lue lisää ja kommentoi
Matkustin kenties viimeistä kertaa minulle niin kovin rakkaaseen pikkukaupunkiin Pohjanmaalla pelastaakseni äitini tavaroista ne, mitä suinkin pelastettavissa oli.
Huonekaluja tai mitään suurempia esineitä en ollut ajatellut viedä mukanani, enkä olisi voinutkaan viedä. Niitä minulla oli muutenkin jo …
Lue lisää ja kommentoi
Kun Reijo Karhu käveli työpaikkansa ovesta kadulle, hän näki kuinka suuri, keltainen hinausauto peruutteli keskellä risteystä tukkien kaiken liikenteen. Soile Voronen Oy luki auton kyljessä suurin vihrein kirjaimin.
Hyödyllinen keksintö tuo tuollainen Reijo ajatteli, mutta kuten suurta osaa hyödyllisistä keksinnöistä …
Lue lisää ja kommentoi
Lomamatkallani Italian Rivieralle, menin tapaamaan ystävääni Mariellaa Genovaan.
Me olimme tutustuneet Strasbourgissa, mutta sen jälkeen kun hänet oli lähetetty Alexandriaan, välimme olivat viilenneet, enkä ollut tavannut häntä yli kymmeneen vuoteen. Olimme toki vaihtaneet viestejä aina silloin tällöin ja lähetelleet toisillemme …
Lue lisää ja kommentoi
Kun Kasper ja Tuike muuttivat uuteen omakotitaloonsa järven rannalle, se oli heidän unelmiensa täyttymys. Ensimmäinen makuuhuoneen lattialla nukuttu yö sai unohtamaan rahahuolet, pitkät päivät rakennustyömaalla ja koetut vastoinkäymiset.
Vielä oli tietenkin paljon työtä tekemättä. Oli seiniä maalattavana, pihamaa laitettavana, huonekaluja …
Lue lisää ja kommentoi
Artus valmistautui iltaan kuten aina ennenkin. Hän kylpi suuressa ja ylellisessä kylpyammeessa, joka oli sijoitettu maisemaikkunan eteen. Ikkunasta avautui näköala Madridin kattojen ylle. Rakennus oli lyhyen kävelymatkan päässä hänen työpaikaltaan ja mikäli ikkuna olisi suunnattu vain hieman …
Lue lisää ja kommentoi
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään.
Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia …
Lue lisää ja kommentoi
Leo oikaisin metsikön läpi ja puoliksi liukui alas jyrkkää rinnettä. Hän käveli autojen välitse Sepen grillille. Se oli tupaten täynnä kuten aina. Piti livahtaa työmaalta hieman etuajassa saadakseen istumapaikan.
Leo osti kahvin possumunkilla ja istui ikkunan viereen. Edellinen asiakas oli …
Lue lisää ja kommentoi
Sanotaan, että mielikuvitusystävä kuuluu 4-5-vuotiaan lapsen kehitykseen. Se ei välttämättä johdu yksinäisyydestä, vaan on osa lapsen kielellistä ja sosiaalista kehitystä.
Alf Wilénin mielikuvitusystävät liittyivät mitä oleellisimmin yksinäisyyteen, eikä hän ollut neljä tai viisi vuotias lapsi, vaan kuudenkymmenenkuuden. Toisinaan hänestä tuntui, …
Lue lisää ja kommentoi
”Nyt kyllä juksaat”, olivat Saaran ensimmäiset sanat, kun Lennart oli kertonut Tuike-tädin osallistumisesta joulujuhlaan.
”Taidat erehtyä päivästä! Aprillipäivä on vasta huhtikuussa.”
”Hän ilmoitti siitä viestillä, joten kyllä hän varmaan tulee.”
”Kuulittehan kaikki. Lennart on kutsunut Tuike-tädin.”
”Onko se totta Lennart?” …
Lue lisää ja kommentoi
Jeremias seurasi isoveljeään Aronia Tyrskyluodolle, kuten he nimittivät laakeaa kumparetta, jonka toisella puolen meri syveni niin, että kalliolta saattoi hypätä pää edellä aaltoihin.
Aron ja hänen kaverinsa tekivät toinen toistaan hurjempia pellehyppyjä, mutta Jeremias ei vielä uskaltanut. Hän oli talvella …
Lue lisää ja kommentoi
Korhosen Pertti kulki rantalepikön poikki Koulunrantaan missä Kiljusen Matti jo odotti.
Hänellä oli mukanaan kalavehkeet, lenkkimakkarapaketti sekä kaksi pulloa Mustaa hevosta T-valinta Kipparin muovikassissa.
Oli toukokuinen tiistaiaamu. Ruotsintunti alkaisi juuri niillä hetkillä, ja tämä olikin se syy, miksi kaverukset olivat …
Lue lisää ja kommentoi
Peter kertoi ettei häntä ollut milloinkaan jännittänyt yhtä paljon ylittäessään valtion rajaa, kuin hänen saapuessaan tänne Prahaan. Oli se kevät, jolloin Itä-Euroopan rajat olivat alkaneet yksi toisensa jälkeen avautua länsimaisille turisteille. Mutta junaan noustessaan Peter ei ollut tullut pohtineeksi, oliko …
Lue lisää ja kommentoi