Sanojen lähteillä
Aurinko, joka iltapäivällä oli tullut esiin pilvipeitteen takaa, kultasi taivaan raatihuoneen takana kävellessäni saunalta yläpihalle. Puutarha oli aina ollut niin äitini kuin isoäitinikin silmäterä. Mitä tahansa sinne istuttikin, saattoi olla varma siitä, että se kasvoi, kukki ja tuotti satoa.
Vielä …
Lue koko tekstiAamulla heräsin jälleen kerran raatihuoneen kellon tuttuihin lyönteihin. Laskin ne, ja niitä oli kahdeksan. Tunsin oloni levänneeksi.
Nyt kun olin saanut äitini asunnon selvitettyä, jäljelle jäi vielä ne kaksi muuta rakennusta sekä piharakennus.
Minulla oli melko tarkka kuva siitä, mitä …
Lue koko tekstiSade oli alkanut iltapäivällä. Illalla se yltyi rankkasateeksi. Jalavanoksat piiskasivat tuulenpuuskissa talon seinää. Kuulosti aivan siltä kuin jokin eläin kiipeäisi seinää pitkin ylös katolle.
Muistan kuulleeni ainakin kello kahden ja kolmen lyönnit. Viimein kuitenkin nukahdin hetkeksi herätäkseni uudelleen kello viiden …
Lue koko tekstiKäytyäni suihkussa ja vaihdettuani puhtaat vaatteet ylleni, havahduin siihen, että raatihuoneen kello löi kaksi kertaa. Tunnit kahdentoista ja kahden välillä olivat taas hävinneet jonnekin. Minulle tuli kiire lähteä lounaalle.
Palatessani takaisin, huomioni kiinnittyi verannan kappaverhoon. Se kulkee koko seinän mittaisen …
Lue koko teksti
kun kaislojen rahina ahdistaa
veneen laidat valittaa
anna airojen levätä
kuka laskee kuikan huudot ja silkkiuikun poikaset
mistä tiedät ettei
loputonta ruovikkoa tarvitse pelätä
mistä tiedät ettei
aurinko erehdy suunnasta
saaressa salainen paikka
unet nuotiotulista ja sateesta teltan kattoon
ehkä
…
Lue koko teksti
Joidenkin katujen nimet jäävät mieleen helpostikin, mutta toisten ei sitten millään. Sitä tiesi missä kaverit asuivat, ja miten sinne mentiin, mutta kadun nimeä olikin jo vaikeampi muistaa, jos joku sattui sitä kysymään.
Perjantai iltana olimme kaveriporukalla Panemassa, ja kerroin kuulumisia …
Lue koko teksti
