Tuuli oli voimistunut iltaa kohden. Se riepotteli syksyn paljastamia puiden oksia ja sai rannan kitukasvuiset koivut taipumaan kaarelle. Kuin merta paeten ne yrittivät kurkottaa kohti maata, mutta niiden juuret sitoivat ne tiukasti paikoilleen. Kauempana olevat märät ja tummat kivet olivat …
Lue koko teksti
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue koko tekstiKun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue koko teksti
Poistuessamme ravintolasta, hyvästelin Martinan. Hän kutsui minut syömään asunnolleen lauantaina. Saat tavata Guimin, hän sanoi, ja minä lupasin mennä. Olin utelias näkemään millaisen miehen kanssa sisareni asui. Hän on tullut äitiinsä siinä, mitä poikaystäviin tulee. Kun asuimme molemmat kotona, hän …
Lue koko tekstiEdgar Rice Burroughs, tavaan kirjan kannesta. Ihme nimi miehellä. Mutta kirjat ovat jänniä, Tarzan pärjää viidakossa rosvoille ja krokotiileille. Ei jää koskaan häviölle, ainakaan kirjan loppuun asti.
Äiti avaa oven.
– Kävisitkö kaupassa.
Äänestä kuulen, että se ei kysy vaan …
Lue koko tekstiTempasin auton oven auki ja kiipesin auringon kuumentamalle istuimelle. Pobeda tuoksui tutulta, joltain kummalta keinoaineelta, johon sekoittui hienoinen bensan tuoksu. Tuoksu se minusta oli, ei haju. Bensan tuoksussa oli jotain kiihottavaa. Se antoi ymmärtää, että jossain oli kone, joka vei …
Lue koko tekstiIstuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue koko teksti
Viimeisenä aamuna herään verkkaan, koska valoa ei ole. Helmikuun alussa aurinko käy taivaalla vain kylässä.
Äiti uskoo vilustuneensa: kylmä pakottaa jo ohimoilla, vaikkei kiipeäkään vielä kuumeeksi. Helmikuun alussa kuka hyvänsä sairastuu herkästi. Ihmiset sairastavat silloin paljon, koska pakenevat valotonta taivasta, …
Lue koko tekstiMarraskuinen torstaiaamu oli samanlainen kuin aiemmatkin, kylmä, pilvinen ja harmaa. Maa oli kokonaan valkoinen. Sodan alkamista oli pelätty, mutta toisaalta ei uskottu sen syttyvän. Opettaja puhui sodasta tunnilla ja aina kun hän mainitsi sanan ryssä, kääntyi luokassa katse minuun ja …
Lue koko tekstiMarraskuun 30. päivä vuonna 1939 oli tärkeä päivä kuusivuotiaalle Liljalle. Pienen elämän ensimmäinen kirje oli kirjoitettu. Isosisko Kaisa oli auttanut, mutta vasta kirjekuoren osoitteiden kanssa. – Isä tulisi ihastumaan ikihyviksi. Isä oli varustamassa hevosia Viipurin läänissä, eikä pääsisi kotiin kuin …
Lue koko teksti