Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen ikääntynyt nuori, seitsemänkymmentäyksi vuotta, joka aikoo ryhtyä kirjoittajaksi ja kuolla kirjailijana.
Tavoitteeseen on vielä matkaa, mutta kymmenkunta vuotta olen harjoitellut tekstin tuottamista. Onpa kummallinen sanayhdistelmä. Jos jotain tuotetaan, niin eihän sitä itse tehdä vaan hommataan joku toinen tekemään työt.
Pöytälaatikossani on, tai eihän ne missään laatikossa ole vaan pilvessä, romaanikäsikirjoitus, näytelmä, lehtijuttuja, pakinoita ja kymmeniä anekdootteja elämäni varrelta. Koska alun perin kirjoittamiseni tarkoitus oli muistella menneitä ja kertoa elämästäni lapsilleni, joille en suomalaisena miehenä osaa mitään suusanallisesti kertoa, haluan Tarinavirrassakin aloittaa näillä elämäni anekdooteilla. Toivon, että niistä joskus kehittyy katkeileva jatkokertomus.
Elämäni jatkokertomus pohjaa elettyyn elämään – yksi vaimo, kaksi lasta, kolme lastenlasta, neljä asuinmaata, kymmenen työnantajaa, kaksikymmentä työskentelymaata.
Tarinoissa on aina todellisuuspohja, joissakin lähes kaikki, toisissa olen joutunut tylsää juttua hieman enemmän koristelemaan. Lapsilleni kerron, mikä on ns. totta ja mikä houretta, mutta tällä sivustolla se ei liene tarpeen. Tarinoitahan ne vain ovat.
Edgar Rice Burroughs, tavaan kirjan kannesta. Ihme nimi miehellä. Mutta kirjat ovat jänniä, Tarzan pärjää viidakossa rosvoille ja krokotiileille. Ei jää koskaan häviölle, ainakaan kirjan loppuun asti.
Äiti avaa oven.
– Kävisitkö kaupassa.
Äänestä kuulen, että se ei kysy vaan …
Lue lisää ja kommentoi
Tempasin auton oven auki ja kiipesin auringon kuumentamalle istuimelle. Pobeda tuoksui tutulta, joltain kummalta keinoaineelta, johon sekoittui hienoinen bensan tuoksu. Tuoksu se minusta oli, ei haju. Bensan tuoksussa oli jotain kiihottavaa. Se antoi ymmärtää, että jossain oli kone, joka vei …
Lue lisää ja kommentoi
Nousen liittymästä Nynäsvägenille ja painan kaasun pohjaan. Takapyörät vinkaisevat mukavasti. Auton peräpää laskee lähelle kuumaa kesäasvalttia ja kaksi neliömetriä konepeltiä kohoaa näköesteeksi. Joudun kohottautumaan pehmeältä keinonahkapenkiltä nähdäkseni tien. Skylarkin kaikki 360 hevosvoimaa repivät pienen rivitalon kokoista peltilaatikkoa kohti Tukholman keskustaa. …
Lue lisää ja kommentoi