Tekijä: Riitta Komppa

Kasvoin Satakunnassa, opiskelin Helsingissä, nykyisin olen vantaalainen. Työvuodet kuluivat IT-alalla.

Olen pienestä pitäen ollut lukija. Kouluvuosina kirjoitin päiväkirjaa, runoja ja lyhyitä kertomuksia, mutta se jäi siihen. Paljon myöhemmin, kun olin jo eläkkeellä, perustin puutarhablogin ja aloin ottaa valokuvia. Seuraava askel olikin kurssi, jossa omiin valokuviin liitettiin lyhyitä tekstejä. Sanoitukseni yllättivät, nehän olivat lähes runoja!  Siitä lähtien olen kirjoittanut ja opiskellut kirjoittamista. Löysin uuden, kiehtovan maailman, josta en ollut osannut edes haaveilla.

Olen julkaissut kolme runokirjaa omakustanteena BoD:lla:

Mistä minä tietäisin, 2020
En muista lähteneeni, 2021
Unen kadonnut aika, 2023

Runojeni aihepiiri tiivistyy toisen kirjani takakansitekstissä: muistoista ja unista tähän päivään, lapsuuden järvestä avaruuteen, humoristisesta totiseen, kantaa ottavasta absurdiin, kivistä ja kallioista, kaloista ja kärhöistä.

RUNOT
, ,
6.11.2024

Hämärää

Riitta Komppa

 
astelen poikki kuusikon
poikki hämärän huoneen
väistelen juuria, kiviä
juuret vaihtavat paikkaa
kivet varjoja täynnä		

kätkössä etäinen taivas
kuusten latvojen taivas
juurilla hämärän halkoma maa 
poljetut neulaset ja
kivien rauhattomuus			

        kuka itkeä nyyhkii illan laskoksissa
        sekö sadun prinsessa, 
        joka noiduttiin
… Lue lisää ja kommentoi
RUNOT
,
5.4.2024

Katkennut melodia

Riitta Komppa

 
Kevättuuli lauloi joka kadunkulmassa
yhteisten päiviemme keveydestä,
luulin että voimistuvat duurisoinnut 
kantaisivat kuohuna vuosien harjalla,
					
vaan syksyllä 
sammuivat soinnut		
kun lausumaton lähtösi		
jätti katkenneen melodian 
repaleisiin öihin.

Valottomien kuukausien 
loputtomat tunnit
pyörittivät samaa 
kertosäettä,		
					
oli sitten päivä tai yö
aina
… Lue lisää ja kommentoi
KIRJAT RUNOT
,
1.5.2024

Luukut auki

Riitta Komppa

 
maaliskuu ei pysy kasassa 
repeilee joka suuntaan
katse likaista lunta täynnä
hiekoitushiekkaa, jäätä ja rapaa kujien varsilla

pilvet roikkuvat matalalla 
kunnes valon mahti avaa luukut 
                        herättää
prinsessan tornikamarissaan
laitapuolen kulkijan puistonpenkillä
saa tähyämään yli loskan
kohti toivoa tai turhaa odotusta
… Lue lisää ja kommentoi
RUNOT
, ,
27.12.2023

Joen kansa

Riitta Komppa

 
Jokea ei enää ole,	 
ei ole ollut aikoihin, 
ei vuosikymmeniin.
Tuskin kukaan enää muistaa, 
mitä oikeastaan tapahtui.

Jotka myöhemmin kävivät siellä, 
kertoivat miten uoman harmaa savi 
oli halkeillut isoiksi laatoiksi, 
joita aika vähitellen jauhoi tomuksi, 
ja tuntemattomat kukat 
sädehtivät pitkin
… Lue lisää ja kommentoi
KIRJAT RUNOT
,
3.3.2024

Kissankäpäliä

Riitta Komppa

varpaiden alla kuiva mäki

sormenpäissä kissankäpälän tassukaaret

sinikellon keveys, huopakeltanon samettinukka

matalat korret pistelevät ohuen kesäpuseron läpi

aurinko silmäluomilla ja tuolla korkealla lipuvat pilvet

***

katsokaa kuuta, kuulkaa laineiden raukea liplatus

lepakko viuhahtaa rannan lepissä

kaukana kaislikossa tööttää härkälintu

älkää …

Lue lisää ja kommentoi

Dokumentit

© Oikeudet kertojilla ja heidän edustajillaan | web-suunnittelu: Pasi Luhtaniemi, Aarni | Tarinavirran logo: Graphix, Heini Kettunen
Theme: Promos by Template Sell.