Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Hän haluaisi nukkua, mutta ahdistus on niin kirkas, että hän näkee sen. Se hehkuu hänen ympärillään kuin valkoinen valo. ”Etkö säkin näe sen?” Hän tivaa. ”Sun täytyy voida nähdä se! Sun täytyy voida.” Peilikuva ei vastaa. Ajatukset poukkoilevat ristiin rastiin. …
Lue lisää ja kommentoi
Linja-autossa oli melko paljon ihmisiä. Ei kuitenkaan niin paljon, että vieressäni olisi istunut ketään. Minä istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja katselin illan hämärässä ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin aika pieneltä, mutta myssyni tupsu näytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin päätäni …
Lue lisää ja kommentoi
Häpeä on ensimmäisiä tunteita pienessä lapsessa, ja siksi niin perustavanlaatuinen tunne. Se on osana ihmisyyden, moraalisen ajattelun ja omatunnon rakentumisessa. Terve häpeä on persoonallisuudeltaan ehjän ihmisen tunnetyökalu elämässä, kuten kaikki muutkin tunteet, ja jonka avulla ihminen voi terveesti ja rakentavasti …
Lue lisää ja kommentoi
Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei …
Lue lisää ja kommentoi
Niin monesti itselleen
lupasi perhonen,
lähtisi pois,
mut katse pedon lukitsi kahleeseen,
sattui niin kovin perhoseen,
haavansa hiljaa kätkien itkee
Uhriksi jäi perhonen,
kaunis ja hauras oli se niin,
kaikki ruhjeet, mustelmat,
pelot kaikkein kauheimmat,
kärsi hiljaa perhonen,
jalat …
Lue lisää ja kommentoi
Uneni talossa
on valoisia ja pimeitä huoneita,
joissa on piilotettuja toiveita,
mustapuusta veistettyjä uskomuksia,
ihmisten ajatusten jäännöksiä,
ajat sitten lahonneita
toisia taloja.
Uneni talossa
kuljetaan loputtomiin jatkuvilla käytävillä
palavien tuohusten valossa,
peläten korkeinta huonetta,
jonka pimeys heijastaa kaiken valon …
Lue lisää ja kommentoi
Raskaat olivat askeleet,
johtivat ovelle,
jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:
”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”
Toivottomat olivat askeleet
tuolle ovelle,
jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:
”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.
Yksinäiset olivat askeleet,
joiden mentyä
ihmiset kauhistuneena …
Lue lisää ja kommentoi
En ole koskaan nähnyt kenenkään silmien hymyilevän samalla tavalla kuin papan silmät hymyilivät. Ne tuikkivat kuin iloiset pienet tähdet hänen paksujen silmälasiensa takaa. Tummasankaisten silmälasien, jotka niin mielelläni olisin halunnut joskus nostaa nenälleni ja katsoa, miltä maailma näyttää papan silmin. …
Lue lisää ja kommentoi
Alas kivun korkeilta vuorilta,
läpi väsymyksen sumuisen laakson
olemme laskeutuneet,
nähdäksemme, miten
uudet huiput kohoavat edessämme,
kuin terävät veitset nousevat
kovasta hiljaisesta maasta,
jonka uumenissa kyynelhelmistä
kasvaa uusia alkuja, versoja,
joihin heitämme toivomme ja
joiden kannattelemina käymme
uuteen matkaan kohti …
Lue lisää ja kommentoi
Monia teitä olet kulkenut,
kipein jaloin ja silmät kiinni,
kapeita ja mutkaisia kujia kompuroinut,
toisinaan kaatuen ja jälleen ylös nousten,
toistensa kanssa risteäviä muhkuraisia polkuja,
jotka eivät johtaneet mihinkään.
Löytääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Elämässäsi on ollut lukuisia ovia,…
Lue lisää ja kommentoi
Kuin koko perheen näytelmää,
isän, äidin, siskon ja veljen,
lapsen, joka huonot pisteet kerää,
ei tiedä toisenlaista elämää,
lapsi, joka narrina elää.
Näkee vuorollaan jokainen,
kun kaatuu lapsi polvilleen,
toivoton kömpelys itkien,
tyhjät silmät surun kätkien,
häpeä lyö ja …
Lue lisää ja kommentoi
Olen nousemassa korkeaan torniin,
kapeita kierreportaita, porras portaalta yhä ylemmäs
kuullen, kuinka valtava talo hengittää allani.
Kuinka rauhallinen se nyt onkaan
punaisen lämpimän veren virratessa sen lukemattomilla käytävillä,
enkä hetkeäkään usko, etteikö sen sydän jaksaisi sykkiä,
vaikka kelloja siirrettäessä aika …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa korppi. Kuin yö oli musta tuo lintu. Eikä se ollut tyytyväinen elämäänsä. Siihen, että oli syntynyt mustaksi korpiksi. Ajatteli iltaisin, ”Olisinpa valkoinen, hohtavan valkoinen, silloin olisin onnellinen”. Istui oksallaan korppi ja katseli valkoista hohtavaa kuuta. ” Hohtaisinpa minäkin, onneni …
Lue lisää ja kommentoi
Suvivirsi raikui ulos avoimesta ikkunasta,
pojan posket paloivat,
mopo pärähti käyntiin, tuomi tuoksui huumaavasti,
päättötodistus unohtui naulakkoon, sen päälle tippui vaniljajäätelöä,
oli päästävä jo lähtemään, tunnettava irtautuvansa,
sora ropisi lautaseinään,
tuon kujeilevan levottoman pojan rinnassa kupli, hengästytti niin,
kuinka hyvältä …
Lue lisää ja kommentoi
Katselen utuista maisemaa,
on jaksettava odottaa, että
selkenee,
on vain jaksettava antaa ajan
kulua, jotta voi nähdä,
miten pilvet purjehtivat
korkealla taivaalla ja ovat vain
heijastuksia vedessä.
Eivät ne ole vajonneet, vaikka
siltä tuntuu, vielä nyt, kun
kaikki on kesken …
Lue lisää ja kommentoi
Sun kans ei kukaan pärjää snadisti liian villi oot
Siks lastenkodin oveen koputetaan kop kop
Motivointia aktivointia aikooko ne aivot pestä
Vai miten ne muka aikoo sua estää elämästä
Sossutäti suu vaahdossa jälkihuollosta jauhaa
Sä istut siinä vastapäätä purkasta vedät …
Lue lisää ja kommentoi
Kukaan minussa ei muista,
mikä päivä tänään on,
eikä se merkitse mitään,
koska pystyn hengittämään sisään ja ulos,
mieleni osien järjestäytyessä kohdilleen,
kuin pienet nuket riviin,
osa hymyillen, osa itkien.
Kaikki ne ovat kauniita omalla tavallaan,
jokainen traumamuisto,
joka nukensilmillään …
Lue lisää ja kommentoi
Kuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi
Tuli päivä, jolloin elämäni muuttui peliksi,
aamun usvaa ei voinut erottaa ajatuksistani,
eikä unesta voinut enää herätä.
Ja minä katselen peililasien takaa,
kuinka sydämeni yrittää kaikkensa,
mutta sinä pystyt näkemään vain omat
harhaiset silmäsi heijastuvan katseestani.
Niin suunnattomasti sinua …
Lue lisää ja kommentoi