Sun kans ei kukaan pärjää snadisti liian villi oot
Siks lastenkodin oveen koputetaan kop kop
Motivointia aktivointia aikooko ne aivot pestä
Vai miten ne muka aikoo sua estää elämästä
Sossutäti suu vaahdossa jälkihuollosta jauhaa
Sä istut siinä vastapäätä purkasta vedät nauhaa
Taas tänää älveeärrää sait kun jäit verekseltään kiinni
Puistosta kun pilvee hait ja oli povarissas pullo halpaa viinii
Lastenkotilapset venaa ikää kahdeksaatoista
lastenkodin pölyt silloin pois saadaan jaloista
Sossun pöydällä pitkä lista huostaanotetuista
Puhuttelut jatkuu sun käytöksest ja hatkoista
Sä et oikeen jaksais kelaa sun tulevaisuutta
Rikkinäisest romust rakennettuu todellisuutta
Ja vielä tuut kohtaan menneet jutut uudelleen
Sä vielä tuut putoon mut ehkä viimein jaloilleen
Taasko arviointilomakkeet postiin tipahtaa
Miks sua koko ajan kytätään ja tarkkaillaan
Vaaditaan vuorokausirytmii sekä joo päihteettömyyttä
Tuntuu että jatkuvasti syyllistetään aivan syyttä
Sulta tivataan taskujes sisältöö kun ulkoo tuut
Ohjaajat rivissä arpoo löytöö katselee nuoret muut
Et ehkä oo ittees löytäny tää on tämmöstä siksi
Mutta voit sanoo yrittäneesi onnistuminen jää nähtäväksi
Lastenkotilapset venaa ikää kahdeksaatoista
lastenkodin pölyt silloin pois saadaan jaloista
Sossun pöydällä pitkä lista huostaanotetuista
Puhuttelut jatkuu sun käytöksest ja hatkoista
Sä et oikeen jaksais kelaa sun tulevaisuutta
Rikkinäisest romust rakennettuu todellisuutta
Ja vielä tuut kohtaan menneet jutut uudelleen
Sä vielä tuut putoon mut ehkä viimein jaloilleen
Kiitos, tämä oli koskettava. Tunnen pari entistä lastenkotilasta, ja kyllä se aika kulkee mukana aikuisiässäkin. Jaloilleen pääsy on vaikeata, mutta kyllä jotkut tosiaan pääsevät.
Upea rytmi tuossa tekstissä! Kuulin sen korvissani räppinä. En ole sen lajin asiantuntija, mutta rytmi alkoi heti rullata siihen tapaan. Koskettava aihe myös.
En nyt runoudesta osaa hirveästi mitään sanoa, mutta poljento on omasta mielestäni hyvä ja muutenkin pidin.
Se toi mieleeni lastenkodin, joka sijaitsi Lastenkodinkadulla. Se lausutaan Lastenkko dinkka dulla. Korkean aidan yli huudeltiin lastenkodin lapsille, ja he tietenkin takaisin.
Kiitos kommenteistanne! Räppinä kynäni rivit kirjoittikin, suorapuheisesti ja rehellisesti. Ehkä en runona uskaltaisikaan kirjoittaa näin suoraan, vaan piilottaisin asioiden merkityksen erilaisten symbolien taakse, niin kuin usein teen…joskus vain on tarve olla kirjoittaessa suorempi, uskaltavampi ja jättää asiat paljaammiksi, eikä verhota niitä kaikenlaisiin kaapuihin, joita lukijan täytyy riisua.