sateenvarjot pettävät luottamuksen ja kaipuu etsin kimaltavista vesimolekyyleistä puuttuvaa valoa ovea etsin vanhaa ja valkoista joka narahtaa suljen silmät, ilmassa luikertelee mokkakäärme se on vasta paahdettu kirpeä tumma viettelevä märät hiukset päätä myöten, nurkkapöytä metallitakassa rätisee tuli, onnea tänään, kahvaton… Lue koko teksti
Kreetta-Stiina saa palvelupaikan Oulusta. Rippikoulun jälkeen äiti uskaltaa päästää hänet yksin. Kaikki vanhemmat sisarukset ovat jo muuttaneet kotoa, nyt on Kreetta-Stiinan vuoro. Arvo-veljellä on kaupungissa vakituinen työ konepajan apumiehenä. Kesällä hän kävi näyttämässä vasta vihittyä vaimoansa. Aliisa lupasi kysellä Kreetta-Stiinalle …
Lue koko tekstiOONA: Meitä sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekkäitä bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnyttää uutta veronmaksajaa. Luullaan, että me liidellään jännittävästä seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niitä seikkailuja sattuu, mutta enimmäkseen ne ei johda …
Lue koko tekstiTaina tutkaili pientä asuntoaan ikään kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Joka paikka oli täynnä epämääräistä roinaa, yksi ruokapöydän tuoleista oli kaatunut vaatteiden painosta, kaikkialla lojui kirjoja, astioita, kirpputoreilta ostettuja peltipurkkeja, tyhjiä muovikasseja. Hän ei pystynyt tarkentamaan sitä päivää tai vuotta, …
Lue koko tekstiOte romaanista Pasurin tyttäret, Turbator 2015
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein yö. Aliisa oli ollut sairaalassa pitkän tuurin, kaksi normaalia vuoroa peräkkäin. Koskaan ei etukäteen voinut olla täysin varma, milloin osastoilta pääsi hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. Hän oli …
Lue koko tekstiJoki oli jo herännyt aamuun, kun Andreas näki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. Näkeekö joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eivät nuku, vaan ympäröivät kuin joki laivan, kantavat kuin äiti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina uudestaan …
Lue koko tekstiAluksi tuntui hyvältä, sellaiselta kevyeltä hälläväliltä. Kuin kehossa kaikki painava, lihakset ja luut, olisivat haihtuneet ja jäljelle olisi jäänyt vain ohuen ohut iho. Se piteli häntä koossa, ilman sitä hänen osasensa olisivat lentäneet taivaalle.
Hän kallisti päätään taaksepäin. Tähdet sujahtelivat …
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lluís nousi rappuset ylös principal-kerrokseen ja koputti leijonanpäisellä kolkuttimella oveen, jossa luki Pelotón. Huolimatta siitä, että se oli hänenkin ensimmäinen sukunimensä isänsä mukaan, tuon nimen näkeminen kaiverrettuna metallilaattaan tuntui jotenkin pelottavalta. Kuin hän olisi mennyt jonkin täysin vieraan ihmisen asunnolle …
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue koko teksti
Tarinavirran kirjat. Voit hankkia kirjan omaksesi kustantajalta tai kertojan suosittelemasta verkkokaupasta kun klikkaat ensin artikkeliin. Löydät artikkelin otsikkoriveiltä oheisen linnun kuvakkeen.
