Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Tarinavirran kirjat. Voit hankkia kirjan omaksesi kustantajalta tai kertojan suosittelemasta verkkokaupasta kun klikkaat ensin artikkeliin. Löydät artikkelin otsikkoriveiltä oheisen linnun kuvakkeen.
OONA: Meitä sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekkäitä bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnyttää uutta veronmaksajaa. Luullaan, että me liidellään jännittävästä seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niitä seikkailuja sattuu, mutta enimmäkseen ne ei johda …
Lue lisää ja kommentoi
Taina tutkaili pientä asuntoaan ikään kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Joka paikka oli täynnä epämääräistä roinaa, yksi ruokapöydän tuoleista oli kaatunut vaatteiden painosta, kaikkialla lojui kirjoja, astioita, kirpputoreilta ostettuja peltipurkkeja, tyhjiä muovikasseja. Hän ei pystynyt tarkentamaan sitä päivää tai vuotta, …
Lue lisää ja kommentoi
Ote romaanista Pasurin tyttäret, Turbator 2015
Horstin sotilaspalvelija tuli illalla. Tai oli jo melkein yö. Aliisa oli ollut sairaalassa pitkän tuurin, kaksi normaalia vuoroa peräkkäin. Koskaan ei etukäteen voinut olla täysin varma, milloin osastoilta pääsi hetkeksi vuokralukaaliin huilaamaan. Hän oli …
Lue lisää ja kommentoi
Joki oli jo herännyt aamuun, kun Andreas näki Iljan nojailevan laivan reelinkiin. Näkeekö joki unta milloinkaan? Volga on kuin valvova enkeli. Enkelit eivät nuku, vaan ympäröivät kuin joki laivan, kantavat kuin äiti lastaan, kuiskaavat aalloillaan tarinaa, joka kerrotaan aina …
Lue lisää ja kommentoi
Aluksi tuntui hyvältä, sellaiselta kevyeltä hälläväliltä. Kuin kehossa kaikki painava, lihakset ja luut, olisivat haihtuneet ja jäljelle olisi jäänyt vain ohuen ohut iho. Se piteli häntä koossa, ilman sitä hänen osasensa olisivat lentäneet taivaalle.
Hän kallisti päätään taaksepäin. Tähdet sujahtelivat …
Lue lisää ja kommentoi
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lue lisää ja kommentoi
Lluís nousi rappuset ylös principal-kerrokseen ja koputti leijonanpäisellä kolkuttimella oveen, jossa luki Pelotón. Huolimatta siitä, että se oli hänenkin ensimmäinen sukunimensä isänsä mukaan, tuon nimen näkeminen kaiverrettuna metallilaattaan tuntui jotenkin pelottavalta. Kuin hän olisi mennyt jonkin täysin vieraan ihmisen asunnolle …
Lue lisää ja kommentoi
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue lisää ja kommentoi
”Ne on nyt sitten kuolleet, molemmat. Äiti oli löytynyt sängystään, haissut siinä monta viikkoa ennen kuin kylätalkkari oli poikennut pihaan tuomaan postin. Isää oli etitty vähän pitempään, poliisi ja palokunta. Se oli soutanut selälle ja lyönyt veneen pohjan kirveellä …
Lue lisää ja kommentoi