Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Tarinavirran kirjat. Voit hankkia kirjan omaksesi kustantajalta tai kertojan suosittelemasta verkkokaupasta kun klikkaat ensin artikkeliin. Löydät artikkelin otsikkoriveiltä oheisen linnun kuvakkeen.
Jouluna tulemme taas omaan kaupunkiimme
verolle pantaviksi, punnittaviksi
kuluneen vuoden kantamusta tuoden
juurillemme, läheistemme luo.
Näemme kasvun ja kuihtumisen
menetyksen ja menestyksen.
Tahdon viiden tähden majataloon!
Miksi joulu olisi viiden tähden majatalo
puleerattu, täyteen katettu ja …
Lue lisää ja kommentoi
1872 – 1875
6
Tobias viihtyi rannassa katselemassa laivoja ja veneitä. Häntä kiehtoi meren suuruus ja ehdottomuus. Purjehtiminen näytti jännittävältä, sitä Tobias ei ollut vielä kokenut. Hän seurasi, kuinka kalastajat asettelivat pyyntivehkeitä vankkaan rääkipaattiin. Tobias laski kymmenen pitkää verkkoa, …
Lue lisää ja kommentoi
1860-1867
1
Viattomien lasten päivän lumituisku iski vasten kasvoja, Tobiaksen posket palelivat. Hänen olkapäänsä ja kätensä tärisivät, vaikka reessä vällyn alla oli lämmintä. Hän oli käpertynyt setänsä kylkeen. Lumi painoi kuusten oksia kohti maata, ohuet koivut kaartuivat tien uoman ylle. …
Lue lisää ja kommentoi
Kuukautta myöhemmin istuimme Casa de la Sierran terassilla ja joimme vihreää teetä. Omista pensaista. Olin tullut yksin, ilman Maraa, joka oli ollut vastahakoinen lähtemään niin pitkäksi aikaa. Olimme sopineet että lähtisin yksin, etenkin koska viettäisin kokonaisen kuukauden ystävättäreni ja ex-morsiusneitoni, …
Lue lisää ja kommentoi
Kahdenkymmenen vuoden aikana jotka Juhani Alakoski, tai John Cosci, joksi häntä kutsuttiin kaikissa paitsi virallisissa papereissa oli oppinut puhumaan ja kirjoittamaan englantia paremmin kuin lähes kukaan siirtokunnan rahamiehistä. Hän oli nyt avioliiton kautta ns. sisäpiirissä ja etenkin hänen kielitaidoton, vanheneva …
Lue lisää ja kommentoi
Herman käveli äidin kanssa torilta kotiin päin ja kantoi ostoksia. Tuuli mereltä ja hiukset oli lentää pois päästä. Sai ihan ponnistella eteenpäin. Miksi te muutitte sieltä Jekaterinburgista, missä me veljen kanssa synnyttiin ja sinäkin kävit siellä koulua? poika kysyi äidiltä. …
Lue lisää ja kommentoi
Syksy rapaistelee tiellä, liekittää puita
ei koske kaikkiin
lennättelee lehdet mielensä mukaan.
Tuuli, sanon sinulle palelevalle vaitiololle.
Kysymättä lupaa kilahtaa sateen kolmisointu.
Pudotat lehtiä, yhteytesi kasvuun, vihreän hengitykseen.
Paljaana pyydät katsomaan ääriviivojasi.
Ystäväpuu, niin kevyt on hahmosi…
Lue lisää ja kommentoi
– Arvaas mitä!
Pollari hätkähti Helmisen ääntä.
– Arvaas Pollari mitä!
Tuli pitkä hiljaisuus.
– Taidan arvata.
Miehet tuijottivat toisiaan ääneti. Aika kului.
– Se teki sen, Pollari sanoi vaisusti. Oli arvannut.
– Niin kuka teki? Helminen paukutteli kankeasti …
Lue lisää ja kommentoi
Elämää aikasiirtymässä , luku 2
Aika ja paikka olivat nyt muuttuneet: punasilmälento Miamista Caliin oli vaihtanut minut paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti toiseen maailmaan. Mikään ei ollut enää tuttua, turvallista, helposti käsiteltävää. Kahdeksan kuukautta aikaisemmin olin lentänyt Atlantin yli Suomesta; …
Lue lisää ja kommentoi
Laskin paperipinon kädestäni ja vilkaisin taivaalle. Sade jatkui, mutta mitään pitkäaikaisempaa apua tästä kuurosta tuskin kannatti odottaa. Kasveille ja maaperälle lyhyt ropsahdus oli kuin kiusantekoa, sillä kuumuus haihdutti sadepisarat ennen kuin ne ehtivät koskettaa maata ja aurinko kuivatti hetkessä lopunkin …
Lue lisää ja kommentoi
Pienen koivumetsän keskellä seisoo vanha puukirkko, jonka avoimet etuovet kutsuvat sisääntulijaa. Astuessaan varjoisan eteisen läpi kirkkosaliin kulkija huomaa, miten kesäinen tunnelma jatkuu kirkossakin. Kuusjärven kirkko on pienuudestaan huolimatta avaran tuntuinen. Suurista ikkunoista paistaa aurinko, jonka säteet siivilöityvät kirkon vierellä olevien …
Lue lisää ja kommentoi
Prologi
Pihlavesi. Suomi
2012
Martta katsoi tuolissa istuvaa naista. Naisessa oli jotain tuttua, mutta hän ei ollut varma pitäisikö hänen olla tuntevinaan tuo hieno rouva, jolla oli kultaa korvissa ja joka puhui teennäisellä äänellä. Mitä häneltä …
Lue lisää ja kommentoi
Mitenkä minä sinun silmiisi
itseäni kirjoittaisin,
metsäsi aukeille piirtäisin
sieluni sanaojia?
Kuustesi kujilla katoan,
olen näkymätön, ja haihtunut
karhunsammalen syliin.
Mikset kurkista alas, mikset
raivaa oksia tieltäsi?
Siellä ne ovat, aukeamalla
kirjoittamattomat salani,
kuurupiiloleikissä!
Lue lisää ja kommentoi
Osa 3: Viattomien velka. Riikinkukon siiven alla.
Mirjami ja Leena tapaavat Västeråsissa
Sinä kesänä, heti ylioppilasjuhliensa jälkeen, Mirjami lähti käymään Ruotsissa ja otti yhteyttä Leena Järvinen-Forssiin, joka oli jo yli kahdeksankymmentä mutta pirteä vanhus, joka asusteli rivitalonpätkässä Eetunsa kanssa …
Lue lisää ja kommentoi
“ Suurkiitos, sinulle Minttu, hyvästä palvelusta ja erinomaisesta aamiaisesta”, Raakel Rosmariini sanoi pöydästä noustessaan. Hän oli pukeutunut viininpunaiseen pellavakolttuun ja hänellä oli vyötäisillään raidallinen esiliina, jossa oli suuret taskut sekä nahasta valmistettu vyökukkaro koristeellisine solkineen. Hiuksensa Raakel oli kammannut nutturalle …
Lue lisää ja kommentoi
Elokuun hämärtyvää iltaa leikannut taskulampun valokeila oli kiinnittänyt vielä yhden liikkujan huomion. Hän oli tottunut varomaan metsäneläimiä, mutta ei ollut varautunut kohtaamaan muita ihmisiä tällä syrjäisellä suolla, varsinkaan tähän aikaan illasta. Niinpä hän tuumikin itsekseen, että onpas täällä tänään vilkasta, …
Lue lisää ja kommentoi
Erätie, Erätie, Ester rallatti ja mummu kääntyi katsomaan taakseen. Mistä sinä sen muistit? mummu kysi. Tuossa se oli, ne samat, mitkä kirjassa, Esteri osoitti sormellaan. Luitko sinä sen kyltistä, mummu ihmetteli. Osaatko sinä lukea?
Äidin lähdettyä Esteri oli alkanut katsella …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Viimeksi kuluneina kuukausina olen noussut melkein joka ikinen päivä ylös vintille. Se on minulle pakkomielteinen tapa, jota en pysty välttämään. Tunnen sormissani jokaisen metrin koristeellisesti veistettyä kaidepuuta, ja pystyn erottamaan toisistaan jokaisen askelman narahduksen.
Avatessani huoneen oven olen yhä …
Lue lisää ja kommentoi
“Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
“No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
“Voin minä luetella vielä …
Lue lisää ja kommentoi