Vehreän niityn laidassa, lähellä kaunista metsää, asusteli aikoinaan nuori rupikonna, Sapoksi kutsuttu. Sapolla oli pitkät, jäntevät takaraajat, käsissä vahvat sormet, ja sen mudanväristä selkää koristi joukko pahkuroita ja muhkuroita. Sapon suuret silmät möllöttivät pään molemmin puolin ja sen leveä suu, …

Lue koko teksti