Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Romaanit -kategoriassa on otteita romaaneista, lajityypistä riippumatta.
Herman käveli äidin kanssa torilta kotiin päin ja kantoi ostoksia. Tuuli mereltä ja hiukset oli lentää pois päästä. Sai ihan ponnistella eteenpäin. Miksi te muutitte sieltä Jekaterinburgista, missä me veljen kanssa synnyttiin ja sinäkin kävit siellä koulua? poika kysyi äidiltä. …
Lue lisää ja kommentoi
Katkelma Lapin-aiheisesta romaanista jota parasta aikaa työstän
Sinä syksynä päivät olivat pitkiä ja kuulaita. Paikalliset puhuivat intiaanikesästä ja painuivat hillasoille ja tunturikoivikkoihin keräämään loput marjat talteen. Miehet istuivat suon silmäkkeiden reunoilla ja varoivat maastoutumasta virran hulpiolle. Se oli kevättulvien …
Lue lisää ja kommentoi
Elämää aikasiirtymässä , luku 2
Aika ja paikka olivat nyt muuttuneet: punasilmälento Miamista Caliin oli vaihtanut minut paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti toiseen maailmaan. Mikään ei ollut enää tuttua, turvallista, helposti käsiteltävää. Kahdeksan kuukautta aikaisemmin olin lentänyt Atlantin yli Suomesta; …
Lue lisää ja kommentoi
Laskin paperipinon kädestäni ja vilkaisin taivaalle. Sade jatkui, mutta mitään pitkäaikaisempaa apua tästä kuurosta tuskin kannatti odottaa. Kasveille ja maaperälle lyhyt ropsahdus oli kuin kiusantekoa, sillä kuumuus haihdutti sadepisarat ennen kuin ne ehtivät koskettaa maata ja aurinko kuivatti hetkessä lopunkin …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, viides luku
Miksikö?
Koska yksikään tuomioistuin tässä maassa ei olisi langettanut tarpeeksi kovaa rangaistusta.
Koska yksikään tuomio ei olisi ollut oikeudenmukainen sellaisesta rikoksesta.
Välinpitämättömyydestä.
Koska… niin… koska Markus oli minun poikani. Hän oli avioerosta asti asunut Mairen …
Lue lisää ja kommentoi
Prologi
Pihlavesi. Suomi
2012
Martta katsoi tuolissa istuvaa naista. Naisessa oli jotain tuttua, mutta hän ei ollut varma pitäisikö hänen olla tuntevinaan tuo hieno rouva, jolla oli kultaa korvissa ja joka puhui teennäisellä äänellä. Mitä häneltä …
Lue lisää ja kommentoi
Viitasella oli elinaikaa täsmälleen tunti.
Viitanen ei itse sitä tiennyt. Eikä sitä tiennyt kukaan muukaan, ei edes arvannut.
Tai yksi tiesi.
Viitanen oli keski-ikäinen, terveeltä näyttävä mies. Alkoholiongelma hänellä oli, mutta sen vakavuudesta olivat selvillä vain lähimmät …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, neljäs luku
He etenivät harjun lakea. Toisella puolen oli harvasti kasvavaa soistuvaa kuusikkoa, toisella tulvaniittyjä, matalaa jokirantakasvustoa. Sen seassa lymysi tie, ajourat syvään painuneina.
Joissakin kohdin he pysähtyivät katselemaan lokkien lentonäytöstä. Niitten täsmälliset lentokuviot, siipien voimakkaat iskut kuljettivat …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, kolmas luku
”Tiedätkö, että linnut voivat oppia vaikka iskelmiä?”
Sinipukuinen seisoi mäen harjalla. Hiki kimpoili kasvoilla kovan nousun jälkeen, eniten nenänpielistä. Hän joutui odottamaan toista, kuten yleensä nousuissa.
Ikäkö se oli vai innostus?
Nuorempi oli juossut …
Lue lisää ja kommentoi
Dekkari Karikukko, toinen luku
Kaikki oli suunniteltu valmiiksi kevätkuukausien aikana.
Ei siis ihme, ettei kumpikaan tuntenut vähäisintäkään uupumusta. Molemmilla oli tarpeellinen peruskunto. Varusteet olivat tarkoituksenmukaiset ja reitti oli toiselle monilta vuosilta tuttu.
Maasto oli aluksi noussut loivasti. He kulkivat …
Lue lisää ja kommentoi
Erään romaanini ruumiinavaus
Kun rupesin vuosia sitten kokoamaan aineksia romaaniin Pasurin tyttäret, minä olin erilainen ja maailman tilanne oli erilainen kuin nyt. Olin laiduntamassa sanoja, joilla oli ohuenohut linkki todellisuuteeni – sekä menneeseen että nykyhetkeen. Suurieleisesti tuumin, että kerran …
Lue lisää ja kommentoi
Kevät oli saapumassa Pariisiin. Luonto vihersi jalkakäytäväkiveyksen raoista edellisvuoden kuolleiden kasvustojen seasta. Ja vastapäisen koulun pihapuut lykkäsivät lehtiä.
Koulun oven päällä oli lause: Liberté, égalité, fraternité. Usein kun istuskelin keittiön ikkunalaudalla juomassa aamukahvia, katselin koululasten nahistelua ja mietin, miten utopistiselta …
Lue lisää ja kommentoi
Osa 3: Viattomien velka. Riikinkukon siiven alla.
Mirjami ja Leena tapaavat Västeråsissa
Sinä kesänä, heti ylioppilasjuhliensa jälkeen, Mirjami lähti käymään Ruotsissa ja otti yhteyttä Leena Järvinen-Forssiin, joka oli jo yli kahdeksankymmentä mutta pirteä vanhus, joka asusteli rivitalonpätkässä Eetunsa kanssa …
Lue lisää ja kommentoi
“Pieni vauva käsivarsillaan, kukallinen leninki päällään, suu somasti mutrussa ikään kuin hieman tyytymättömänä poseerasi Annikki valokuvaajan kameraan. Tukka oli juuri pesty ja papiljoteilla kiharrettu ilmaviksi Rita Hayworth-kiharoiksi ja värikin oli vielä tuleentuvan viljan värinen. Arkipäivä koillisessa Hämeessä, maaseudulla ja pitkän …
Lue lisää ja kommentoi
Don Antonio oli ollut shamaani aivan lapsesta saakka. Hän ei koskaan ollut mikään tavallinen pieni yanomama joka juoksi viidakossa ja metsästi pikkuötököitä tai harrasti mutapainia kaikkien muiden pienten yanomamojen kanssa. Hän oli syntynyt erilaiseksi ja se oli ainoastaan hyvä asia …
Lue lisää ja kommentoi
Erätie, Erätie, Ester rallatti ja mummu kääntyi katsomaan taakseen. Mistä sinä sen muistit? mummu kysi. Tuossa se oli, ne samat, mitkä kirjassa, Esteri osoitti sormellaan. Luitko sinä sen kyltistä, mummu ihmetteli. Osaatko sinä lukea?
Äidin lähdettyä Esteri oli alkanut katsella …
Lue lisää ja kommentoi
I
Kevään ensimmäinen aamu tervehti minua keittiön ikkunasta vaitonaisena ja liikkumattomana. Katupöly laskeutui vielä harmaana huntuna kaiken päälle: pensasaidan paljaille oksille ja alapihan nurmikolle, jossa ainoa mikä vihersi kesälläkin oli sammal. Ei ensimmäistäkään koiranulkoiluttajaa, ei stalkkereita, ei keskustaan kiiruhtavia autoja …
Lue lisää ja kommentoi
Pili oli kyllä joskus viikonkin teillä tietymättömillä, vaikka sitä ei aivan viime aikoina ollut tapahtunut. Liikematkoja, hän sanoi, mutta muisti kyllä kertoa asiasta aina etukäteen. Aluksi minä uskoinkin. Hänhän oli myyntiedustajana barcelonalaisessa vaatealan yrityksessä. Oli ihan normaalia matkustaa asiakaskäynneille tai …
Lue lisää ja kommentoi
Viimeksi kuluneina kuukausina olen noussut melkein joka ikinen päivä ylös vintille. Se on minulle pakkomielteinen tapa, jota en pysty välttämään. Tunnen sormissani jokaisen metrin koristeellisesti veistettyä kaidepuuta, ja pystyn erottamaan toisistaan jokaisen askelman narahduksen.
Avatessani huoneen oven olen yhä …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn nokipalo oli jäänyt kaikilta huomaamatta, eikä kukaan osannut edes ajatella, että sellaista voisi tapahtua. Talon tulisijat ja piiput oli nuohottu Pirjon muistin mukaan viimeksi edellisenä syksynä, marraskuussa, eikä salin suurta kaakeliuunia ollut edes lämmitetty kuin satunnaisesti, kun alakerran suuriin …
Lue lisää ja kommentoi