Tekijä: Pau Valent

Nimeni on Pau Valent. Olen syntyjäni suomalainen, mutta vakaumukseltani eurooppalainen. Olen asunut monissa eri paikoissa ja matkustellut paljon. Innostukseni kirjoittamiseen syttyi jo kansakoulussa voitettuani kirjoituskilpailun. Silloin päätin vakaasti, että minusta tulisi isona kirjailija. Ensimmäisten epäonnistuneiden yritysten jälkeen kuitenkin huomasin, että ensin olisi elettävä asiat joista haluaa kirjoittaa. Tämä suunnitelmani kehittyä kirjailijaksi oli sinänsä hyvä, mutta jossain vaiheessa huomasin, että olisi myös alettava kirjoittaa, mikäli haluaisi saada jotakin julkaistua. Tämän prosessin tuloksena syntyi esikoisteokseni: Viimeinen syksy. Julkaistu 2017. Vuonna 2019 julkaisin toisen teoksen: Eväsretki matonkudeniitylle. Marraskuussa 2021 ilmestyi kolmas teos Bonsaipuun juurella. Kukin näistä kirjoista on itsenäinen kertomus, vaikkakin ne liittyvät väljästi toisiinsa. Viimeinen syksy on tavallaan jatkoa myöhemmin julkaistulle kertomukselle. Bonsaipuun juurella sijoittuu kahden aiemmin julkaistun kirjan väliin. Näiden tarinoiden johtavana teemana on ihmisen käyttäytyminen seksuaalisina olentoina. Toisinaan se ilmenee rakkautena, vaikka jotkin sen muodot saattavat johtaa rikollisiin tekoihin. Ja usein seksuaaliset halumme johdattavat meidät tilanteisiin, joista on vaikeaa tai jopa mahdotonta selviytyä omin avuin. Mikään, mikä tavalla tai toisella liittyy seksuaaliseen kanssakäymiseen, ei ole tasa-arvoista. Vallankäyttö, uskonnollinen johtajuus, vahvemman oikeus ja kyky manipuloida toista osapuolta ovat usein välineitä, joiden avulla heikompi osapuoli saadaan vasten tahtoaan suostumaan johonkin sellaiseen, jota tämä ei itse pidä hyväksyttävänä tai edes normaalina. Tarinoissani paha saa kuitenkin aina palkkansa, ja hyvät ihmiset saavat jatkaa tavallista, arkipäiväistä elämäänsä.
Romaanit

Isien pahat teot

Sitä voisi kuvitella, että tavatessaan sukulaisensa ensimmäisen kerran, tilanne olisi edes jossain määrin tunteellinen. Tästä tapaamisesta, sen sijaan, kaikki tunteellisuus oli kaukana.

Niin pian kun isotätimme sai tietää, keitä me olimme, hänen jo ennestään katkeroitunut ilmeensä synkkeni entisestään.

Soletat oli …

2
Lue koko teksti
Novellit

Kukkia ja lehmänlantaa

Mats oli myynyt kirjahyllynsä paikallisessa kirpputoriryhmässä, ja nyt kirjoja oli kasoittain pitkin ja poikin huonetta ja käytävää. Niitä oli paljon enemmän, kuin mitä hän oli luullut omistavansa. Kirjat olivat Matsin intohimo, mutta nyt, kun muutto oli edessään, kirjoista tuli rasite, …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Myrskyisä joulu, osa 3

Koska en päässyt sisälle etuoven kautta, jouduin kiertämään talon ympäri, ja menemään sisälle kellarin ovesta.

Nyt aloin olla melko varma siitä, että sähkökatkoa kestäisi vielä pitkään. Haja-asutusalueilla sähköyhtiöt eivät pitäneet kiirettä korjatessaan vaurioita. Heidän voittonsa tulivat aivan muualta.

Kun kerroin …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Myrskyisä joulu

Sinä jouluna keräännyimme koko perhe viettämään joulua yhdessä. Sitä ei ollutkaan tapahtunut enää muutamaan vuoteen.

Joel saapui yhdessä tyttöystävänsä Geraldinen kanssa jo tiistaina. Millan lento oli seitsemän tuntia myöhässä, ja hänen koneensa laskeutui vasta puoli yhdeltä jouluaattoa edeltävänä yönä.

Edes …

Lue koko teksti
Novellit

Bubo bubo

Arnau ei uskonut kummituksiin, haamuihin, aaveisiin eikä muihinkaan henkimaailman olentoihin. Jos niitä olisi, niin olisihan hän nähnyt sellaisen.

Hän oli niin rohkea, että uskalsi kurkistaa yöllä sänkynsä alle siinä toivossa, että näkisi edes yhden pikkuruisen aaveen. Mutta joululahjaksi saamansa taskulampun …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Petto 8 – loppu

En viitsinyt jatkaa keskustelua asiasta tämän pidemmälle.

Risin herättyä Yeva oli minulle suureksi avuksi. Ilman hänen kokemustaan lemmikeistä, olisin ollutkin pulassa. Hän oli myös tuonut mukanaan omien lemmikkiensä vaatteita.

Huomasin kuinka Yeva silmäili Risiä. Hän jopa tutkin sen hampaat ja …

Lue koko teksti
Jatkokertomukset

Petto 7

Ris murisi vihaisesti raapien niskaansa. Pidin sitä lujasti kiinni kädestä ja hyväilin sen takkuista päätä, kunnes sen suuret silmät muuttuivat uneliaiksi ja sen ruumis veltostui. Se painanut juuri mitään, kun nostin sen varoen hoitopöydälle.

Se mitä näimme, kun Wilhelmiina oli …

Lue koko teksti
Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
error: Sisältö on kopiosuojattu