Kun jouluaattoilta alkoi hämärtyä, joku nuorista kiinnitti huomionsa siihen, että vaikka me yhä edelleen olimme ilman sähköä, niin naapuritalo oli kirkkaasti valaistu sekä sisältä että ulkoa.
Pari vuotta sitten viereisestä metsäpalstasta oli lohkaistu tontti, ja sille oli noussut rakennus, joka edusti nykyistä arkkitehtonista suuntausta, missä kaikki – aina keittiön hanaa myöten – oli väriltään mustaa, ja jossa ulkoseinät olivat lasia, jotta naapuritkin saivat ihailla mustuuden eri sävyjä.
Saatoin nähdä, että naapuri röhnötti mustalla nahkasohvallaan pelaamassa Call of Dutyä 90-tuumaisella televisiollaan ja hänen vaimonsa nojaili avokeittiö saarekkeeseen puhuen puhelimessa viinilasi toisessa kädessään.
“Niillä on katsokaas sellainen aggregaatti sähkökatkojen varalta”, selitin. “Jos menet ulos, et voi olla kuulematta kuinka se pörisee niin että metsä raikaa.”
“Miksei meillä sitten ole sellaista?” Milla valitti. “Miksei kaikilla ole?”
En tiennyt mitä vastata. Tavallaan naapurin kohdalla sen kyllä ymmärsi. Heillä kun oli kaikki kuviteltavissa olevat, polttomoottorilla toimivat, ja meteliä aikaansaavat vimpaimet lehtipuhaltimesta mönkijään.
Kinkusta tuli ylimaallisen herkullinen sen kypsyttyä koko päivän hitaasti kiukaan miedolla lämmöllä. Saunan lämpö levisi koko rakennukseen ja sen mukana kypsyvän lihan tuoksu.
Jouluateria oli hyvin romanttinen ja mieleenpainuva. Kenties se johtui kynttilän valosta, tai kenties siitä, että molemmat lapsistamme olivat nyt ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa kotona, ja vielä kaiken lisäksi yhdessä seurustelukumppaniensa kanssa.
Vertailimme eri maiden jouluperinteitä, ja lauloimme joululauluja, jotka osoittautuivat olevan hyvin samankaltaisia maasta riippumatta.
Minä ja Janna kerroimme taas kerran tarinan siitä kuinka olimme tavanneet Tiibetissä. Pikkuruisen kylän ainoassa majatalossa, jossa olimme jakaneet ainoan saatavilla olevan vuoteen.
Illallisen jälkeen siirryimme olohuoneen takkatulen loimuun ja jaoimme joululahjat. Janna oli kaivanut kätköistään esiin vanhoja lautapelejä, joita ryhdyimme pelaamaan. Siitä oli varmaankin vuosia, kun viimeksi olimme niitä pelanneet. Kaipa se oli tapahtunut silloin, kun lapsemme olivat vielä pieniä, eivätkä tietokoneet ja puhelimet olleet vielä vieneet meiltä kaikkea aikaamme.
Ulkona oli sysipimeää. Meille näkyi muutaman rakennuksen valot kaukana järven toisella laidalla, mutta nyt nekin olivat sammuksissa. Myös naapurimme valot olivat sammuneet jossakin vaiheessa iltaa, ja päättelin heidän menneen aikaisin nukkumaan, kuten heillä oli tapana.
Kello oli jo pitkälti yli puolen yön, kun oveen koputettiin. Ei se ainakaan joulupukki ole, ajattelin.
Menin avaamaan oven taskulamppu toisessa kädessäni. Muu perhe tuli tuekseni ja turvakseni, valmiina soittamaan hätäkeskukseen, mikäli tulijalla olisi pahoja aikeita.
Naapurin pariskunta se siellä oven takana seisoi kovasti kylmettyneen näköisenä. Patistin heidät sisälle pakkasesta.
Vaimo pyysi hyvin nolostuneena, josko he voisivat yöpyä meillä, koska pakkasen luvattiin kiristyvän alle kahdenkymmenen asteen ja heillä alkoi olla sisällä niin kylmää, ettei siellä tarjennut olla. Koska tie oli poikki ei hotelliinkaan voinut lähteä.
“Eikös teillä ole se sellainen aggregaatti?” kysyin viattomasti, voimatta kätkeä kaikkea vahingoniloa äänestäni.
Naapurin rouva selitti, etteivät sen tehot muutenkaan tahtoneet riittää näillä pakkasilla, ja polttoainekin oli loppunut jo alkuillasta.
Näissä arktisissa olosuhteissa naapurin hieno varajärjestelmä oli siis pettänyt. Mikä todisti sen, että vanhat, hyväksi koetut keinot veivät sittenkin voiton nykyajan älytaloista.
Miltei yhdestä suusta toivotimme naapurimme tervetulleiksi. Juuri tähänhän perustuu perinteinen suomalainen vieraanvaraisuus. Ei Jukolan veljeksiäkään jätetty jouluyönä talvipakkaseen, kun heidän torppansa paloi.
“On meillä tuomisiakin”, naapurin emäntä sanoi, ja ojensi Jannalle Pandan joulukonvehtirasian. Isäntä puolestaan kaivoi povestaan Jaloviinapullon.
“Hyvää joulua!” hän toivotti hieman sammaltavalla äänellä.
“Hyvää joulua!” sanoin.
Janna oli jo mennyt laittamaan vierashuoneen vuoteeseen lakanoita.
