Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Oli kesä ja aurinko nousi aikaisin lämmittämään meitä. Äiti oli pakannut eväät kylmälaukkuun ja kaikki mukaan otettavat tavarat oli katsottu valmiiksi, osa jo edellisenä iltana. Vaihtovaatteet, uimapuvut, pyyhkeet ja tietysti pelastusliivit venematkaa varten. Olin sovittanut omaa liiviäni edellisenä päivänä ja …
Lue lisää ja kommentoi
Jossain ajassa ja paikassa
nukkuvat muistot
heräävät unestaan,
elämään hetkeksi jälleen,
niin kuin vastasyntyneet,
itkemään
elämännälkäänsä,
tekemään itsensä
todellisiksi,
elämänliekin sulattamasta
kuurasta ensin kastuen,
sitten kuivuen,
kun tuulet puhaltavat
tuhansia ja tuhansia
sydämenlyöntejä,
läpi hetkessä katoavien
vuosikymmenten
tuoden …
Lue lisää ja kommentoi
Omassa salaisessa hiljaisuudessani
piirtää mieleni kynällä ympyrää,
yönmustalla pinnalla sädehtivää,
ihmeellistä ja kaunista kehää,
voin vain jatkaa, mukana hengittää,
olla tässä, olematta kuitenkaan,
nähdä jotain, jota ei olekaan.
Voi mieleni palava, oikukaskin,
piirrä mun silmiini suljettuihin,
maalaa tie, ja …
Lue lisää ja kommentoi
Joulun kerrassaan taianomainen aika oli jälleen koittanut! Kirkkaat tähtöset tuikkivat talvisen kaupungin syvänsinisellä taivaalla, lämpimät kynttilät loistivat ikkunoissa, ja lumi pölähteli oksilta lasten riemuitessa torilla töröttävän kuusen ympärillä. Tontuille joulun saapuminen tiesi vallan kiireistä aikaa. Oli tehtävä tarkastuskierroksia ympäri kaupunkia, …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa kirahvi nimeltä Kips Kops,
hoppu sillä kova, hops hops,
kengät vaan kopisi, kopsista kops,
eteenpäin se paineli, hopsista hops,
pää pilvissä iloisena huiteli,
kengätkin välillä jaloistaan lenteli,
ilo sinisilmään pilkkeen laittoi,
riemuissaan Kips Kops matkaansa taittoi,
näinköhän …
Lue lisää ja kommentoi
Tuli päivä, jolloin olin
yksin maailmassa,
meren ja tuulen
puhuessa toisilleen,
olin ulkopuolinen ja
suru repi sydämeni auki,
niin auki, että minun täytyi
alkaa korjaamaan sitä,
ompelemaan se kasaan
sadepilven värisellä villalangalla,
joka olikin kestävää ja
hyvää lankaa,…
Lue lisää ja kommentoi
Kosketit myrskyä,
joka sinua lähestyi,
vimmaisena tuulena saapui
mustien pilvien kanssa,
jäisinä pisaroina pieksi kasvojasi,
ja se teki niin kipeää.
Keskellä aavaa se tapahtui,
tiettömän taipaleen takana,
missä olit yksin ja väsyneenä,
tyhjin käsin,
sydämessä kaikki,
mitä oli jäljellä.…
Lue lisää ja kommentoi
Sä oot radalla omien jalkojes päällä,
mut kierrät vain kehää pääs ympärillä,
ne jotka on jääneet, tietää tän kyllä,
eikä sääli oo mikään normi juttu,
ei riitä, et oisit kaveri tai puolituttu,
et voi luottaa keneenkään,
et toiseen, kolmanteen, etkä …
Lue lisää ja kommentoi
Viisarit liikkuvat,
surua mukanaan kuljettaen,
aamusta aamuun.
Puhelin kiiltää hetken liekin valossa,
heijastaa surun mustasta pinnastaan,
aamu toisensa jälkeen.
Tupakan tuoksussa aika pysähtyy hetkeksi,
hämärässä kompastuu kenkiin.
Ne ovat vielä.
Aamu valkenee,
on menettämässä,
niin kuin menetti …
Lue lisää ja kommentoi
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, koska oloni on hutera monen kuumeisen päivän jäljiltä, ja eteneminen terveyskeskuksen mäelle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun väentungosta.
”Minä sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut …
Lue lisää ja kommentoi
Ehkä joku joskus,
joku ihminen,
näin kauniina kesäisenä päivänä,
pysähtyy rantaan katselemaan
ja toivomaan,
että olisi joskus jotain
kauniimpaa,
yksinkertaisempaa
ja puhtaampaa,
kuin mitä on nyt,
keskeneräisenä,
täynnä virheitä ja
säröileviä ajatuksia,
mutkikkaita tunteita,
joita ilman olisi niin…
Lue lisää ja kommentoi
Elokuun yössä tapahtui jotain eriskummallista.
Minä vain istuskelin siinä,
unen muodostaman talon portailla,
ja näin, kuinka hämärään kietoutuneelta niityltä
lähestyi sinihehkuinen valo,
ilmassa kaarrellen,
hiljalleen.
Ja yritin niin kovasti nähdä,
mitä se oli.
Minun täytyi saada tietää.
…
Lue lisää ja kommentoi
Minun varjoni
ei olekaan silta
minusta helvettiin,
vaan käytävä ulos,
pois pelon ahtaasta huoneesta,
jossa ikkunat vaihtavat paikkaa
liian usein,
liian nopeasti,
niin, että miltei kadotan uneni
jotka liukuvat toisikseen,
häviävät tullakseen takaisin,
kuumina kyyneleinä
pesemään ruosteen minusta,
eikä minun …
Lue lisää ja kommentoi
Auringon loimutessa vähän veden yllä,
ilmassa on punaista hiekkaa ja pölyä,
saaliseläimen irtoavia karvoja,
kuolapisaroita pedon suusta.
Pitkäjalkaiset linnut nousevat
siivilleen ja suuret sarvekkaat
tiivistävät laumaansa.
Varoitushuuto kiirii läpi
kuumana väreilevän ilman,
valppaiden silmäparien alla
hiekka punertuu entisestään.
…
Lue lisää ja kommentoi
Oli hetkiä, joihin niin palavasti halusin palata. Niin merkityksellisiä ne minulle olivat, kaikessa mitättömyydessään. Kun ajattelin niitä hetkiä, sydämeni syke nousi, hengitykseni tiheni ja syveni, tunsin silmieni mustuaisten laajenevan. Kihelmöivä olo; niin rauhallinen ja kiihkeä, samanaikaisesti. Ylitin rajan ja olin …
Lue lisää ja kommentoi
Viime tapaamisestamme oli kulunut jo aikaa. Suuret sadepisarat olivat putoilleet päivittäin jo viikkoja ja sulattaneet talven. Pukeuduin sadetakkiin ja kumisaappaisiin valmistautuessani lähtöön. Tummanvihreiden kuusten reunustama polku olisi pitkä ja hidaskulkuinen. Taivas oli täynnä harmaansävyisiä pilviä, jotka liikehtivät madellen, kuin vaatien …
Lue lisää ja kommentoi
Hymyilevää naamiota kantava minäni
yrittää kaikkensa,
että raivo sisälläni tukahtuisi,
etten menettäisi rakkauttasi,
etten hajoaisi olemattomiin,
sillä en kestäisi erota sinusta,
etkä sinä kestäisi erota minusta,
sillä silloin tyhjyys sisällämme
laajenisi niin suureksi,
että lakkaisimme olemasta ja
harhakuva onnellisuudestamme rikkoutuisi …
Lue lisää ja kommentoi
Hiljaa seisot siinä
öisen tähtitaivaan alla ja
katselet loputonta avaruutta,
tummin silmin katselet ja
silmiisi putoaa tähdenlento, joka
jää tuikkimaan niin,
että muistat ikuisesti tuon yön,
jolloin lupasit minulle,
itsellesi lupasit,
ettet koskaan petä itseäsi
vain sen takia, että…
Lue lisää ja kommentoi
Ajankantaja,
lintu tummanpuhuva,
tulit kai jostain kaukaa,
minua tapaamaan,
mutta miksihän juuri nyt, mietin,
kun kylmä vesi valuu pitkin selkääni
kadoten lopulta lattian alle,
sinun hiljaisen raksuttavan äänesi kuulen,
kun minun mieleni läpi käy koillistuuli,
enkä vielä myönnä,
että on …
Lue lisää ja kommentoi
Näen sun kasvos on haurasta lasia,
ja säröillä on suljettu suu,
etkö muista sä lasienkeli vaaraa varoa,
tiedätkö kuinka helposti voit rikkoutuu,
on katuun särkynyt ennenkin monta,
kaltaistas kristallityttöä tunnotonta,
mustissa kuljet sä pimeyttä päin,
varjosiko se vain olikin minkä …
Lue lisää ja kommentoi