Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kosketit myrskyä,
joka sinua lähestyi,
vimmaisena tuulena saapui
mustien pilvien kanssa,
jäisinä pisaroina pieksi kasvojasi,
ja se teki niin kipeää.
Keskellä aavaa se tapahtui,
tiettömän taipaleen takana,
missä olit yksin ja väsyneenä,
tyhjin käsin,
sydämessä kaikki,
mitä oli jäljellä.…
Lue lisää ja kommentoi
Sä oot radalla omien jalkojes päällä,
mut kierrät vain kehää pääs ympärillä,
ne jotka on jääneet, tietää tän kyllä,
eikä sääli oo mikään normi juttu,
ei riitä, et oisit kaveri tai puolituttu,
et voi luottaa keneenkään,
et toiseen, kolmanteen, etkä …
Lue lisää ja kommentoi
Viisarit liikkuvat,
surua mukanaan kuljettaen,
aamusta aamuun.
Puhelin kiiltää hetken liekin valossa,
heijastaa surun mustasta pinnastaan,
aamu toisensa jälkeen.
Tupakan tuoksussa aika pysähtyy hetkeksi,
hämärässä kompastuu kenkiin.
Ne ovat vielä.
Aamu valkenee,
on menettämässä,
niin kuin menetti …
Lue lisää ja kommentoi
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, koska oloni on hutera monen kuumeisen päivän jäljiltä, ja eteneminen terveyskeskuksen mäelle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun väentungosta.
”Minä sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut …
Lue lisää ja kommentoi
Ehkä joku joskus,
joku ihminen,
näin kauniina kesäisenä päivänä,
pysähtyy rantaan katselemaan
ja toivomaan,
että olisi joskus jotain
kauniimpaa,
yksinkertaisempaa
ja puhtaampaa,
kuin mitä on nyt,
keskeneräisenä,
täynnä virheitä ja
säröileviä ajatuksia,
mutkikkaita tunteita,
joita ilman olisi niin…
Lue lisää ja kommentoi
Elokuun yössä tapahtui jotain eriskummallista.
Minä vain istuskelin siinä,
unen muodostaman talon portailla,
ja näin, kuinka hämärään kietoutuneelta niityltä
lähestyi sinihehkuinen valo,
ilmassa kaarrellen,
hiljalleen.
Ja yritin niin kovasti nähdä,
mitä se oli.
Minun täytyi saada tietää.
…
Lue lisää ja kommentoi
Minun varjoni
ei olekaan silta
minusta helvettiin,
vaan käytävä ulos,
pois pelon ahtaasta huoneesta,
jossa ikkunat vaihtavat paikkaa
liian usein,
liian nopeasti,
niin, että miltei kadotan uneni
jotka liukuvat toisikseen,
häviävät tullakseen takaisin,
kuumina kyyneleinä
pesemään ruosteen minusta,
eikä minun …
Lue lisää ja kommentoi
Auringon loimutessa vähän veden yllä,
ilmassa on punaista hiekkaa ja pölyä,
saaliseläimen irtoavia karvoja,
kuolapisaroita pedon suusta.
Pitkäjalkaiset linnut nousevat
siivilleen ja suuret sarvekkaat
tiivistävät laumaansa.
Varoitushuuto kiirii läpi
kuumana väreilevän ilman,
valppaiden silmäparien alla
hiekka punertuu entisestään.
…
Lue lisää ja kommentoi
Oli hetkiä, joihin niin palavasti halusin palata. Niin merkityksellisiä ne minulle olivat, kaikessa mitättömyydessään. Kun ajattelin niitä hetkiä, sydämeni syke nousi, hengitykseni tiheni ja syveni, tunsin silmieni mustuaisten laajenevan. Kihelmöivä olo; niin rauhallinen ja kiihkeä, samanaikaisesti. Ylitin rajan ja olin …
Lue lisää ja kommentoi
Viime tapaamisestamme oli kulunut jo aikaa. Suuret sadepisarat olivat putoilleet päivittäin jo viikkoja ja sulattaneet talven. Pukeuduin sadetakkiin ja kumisaappaisiin valmistautuessani lähtöön. Tummanvihreiden kuusten reunustama polku olisi pitkä ja hidaskulkuinen. Taivas oli täynnä harmaansävyisiä pilviä, jotka liikehtivät madellen, kuin vaatien …
Lue lisää ja kommentoi
Hymyilevää naamiota kantava minäni
yrittää kaikkensa,
että raivo sisälläni tukahtuisi,
etten menettäisi rakkauttasi,
etten hajoaisi olemattomiin,
sillä en kestäisi erota sinusta,
etkä sinä kestäisi erota minusta,
sillä silloin tyhjyys sisällämme
laajenisi niin suureksi,
että lakkaisimme olemasta ja
harhakuva onnellisuudestamme rikkoutuisi …
Lue lisää ja kommentoi
Hiljaa seisot siinä
öisen tähtitaivaan alla ja
katselet loputonta avaruutta,
tummin silmin katselet ja
silmiisi putoaa tähdenlento, joka
jää tuikkimaan niin,
että muistat ikuisesti tuon yön,
jolloin lupasit minulle,
itsellesi lupasit,
ettet koskaan petä itseäsi
vain sen takia, että…
Lue lisää ja kommentoi
Ajankantaja,
lintu tummanpuhuva,
tulit kai jostain kaukaa,
minua tapaamaan,
mutta miksihän juuri nyt, mietin,
kun kylmä vesi valuu pitkin selkääni
kadoten lopulta lattian alle,
sinun hiljaisen raksuttavan äänesi kuulen,
kun minun mieleni läpi käy koillistuuli,
enkä vielä myönnä,
että on …
Lue lisää ja kommentoi
Näen sun kasvos on haurasta lasia,
ja säröillä on suljettu suu,
etkö muista sä lasienkeli vaaraa varoa,
tiedätkö kuinka helposti voit rikkoutuu,
on katuun särkynyt ennenkin monta,
kaltaistas kristallityttöä tunnotonta,
mustissa kuljet sä pimeyttä päin,
varjosiko se vain olikin minkä …
Lue lisää ja kommentoi
Hän haluaisi nukkua, mutta ahdistus on niin kirkas, että hän näkee sen. Se hehkuu hänen ympärillään kuin valkoinen valo. ”Etkö säkin näe sen?” Hän tivaa. ”Sun täytyy voida nähdä se! Sun täytyy voida.” Peilikuva ei vastaa. Ajatukset poukkoilevat ristiin rastiin. …
Lue lisää ja kommentoi
Linja-autossa oli melko paljon ihmisiä. Ei kuitenkaan niin paljon, että vieressäni olisi istunut ketään. Minä istuin ikkunanpuoleisella penkillä ja katselin illan hämärässä ikkunasta heijastuvaa kuvaani. Näytin aika pieneltä, mutta myssyni tupsu näytti suurelta. Se oli hieman kallellaan ja heilautin päätäni …
Lue lisää ja kommentoi
Häpeä on ensimmäisiä tunteita pienessä lapsessa, ja siksi niin perustavanlaatuinen tunne. Se on osana ihmisyyden, moraalisen ajattelun ja omatunnon rakentumisessa. Terve häpeä on persoonallisuudeltaan ehjän ihmisen tunnetyökalu elämässä, kuten kaikki muutkin tunteet, ja jonka avulla ihminen voi terveesti ja rakentavasti …
Lue lisää ja kommentoi
Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei …
Lue lisää ja kommentoi
Niin monesti itselleen
lupasi perhonen,
lähtisi pois,
mut katse pedon lukitsi kahleeseen,
sattui niin kovin perhoseen,
haavansa hiljaa kätkien itkee
Uhriksi jäi perhonen,
kaunis ja hauras oli se niin,
kaikki ruhjeet, mustelmat,
pelot kaikkein kauheimmat,
kärsi hiljaa perhonen,
jalat …
Lue lisää ja kommentoi
Uneni talossa
on valoisia ja pimeitä huoneita,
joissa on piilotettuja toiveita,
mustapuusta veistettyjä uskomuksia,
ihmisten ajatusten jäännöksiä,
ajat sitten lahonneita
toisia taloja.
Uneni talossa
kuljetaan loputtomiin jatkuvilla käytävillä
palavien tuohusten valossa,
peläten korkeinta huonetta,
jonka pimeys heijastaa kaiken valon …
Lue lisää ja kommentoi