Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen oululainen eläinbiologi, tosin eläkkeellä jo siitä työstä, vaikkakin pohjaton uteliaisuuteni luontoon ja eri eliöihin pitää minut yhä itsenäisen tutkijan, tai sanotaanko mielummin tutkiskelijan, roolissa ;) Olen harrastanut kirjoittamista koko elämäni ajan, siitä lähtien kun opin kirjoittamaan. Sama pätee kuvantekoon; teksteihini liitänkin yleensä jonkin piirustukseni tai maalaukseni, toisinaan ottamani valokuvan. Päiväkirjojen ja koulun ainekirjoitusten saattelemana olen jatkanut harrastustani läpi nuoruuden aina aikuisuuteen sakka. Kirjoitan enimmäkseen runoja, novelleja ja laulujen sanoituksia. Suuri haaveeni on joskus julkaista novellikokoelma, johon onkin jo materiaalia kertynyt. Kirjoittaminen antaa minulle mahdollisuuden käsitellä tunteita ja ajatuksia, joita en pystyisi muuten käsittelemään. Kirjoittajaminäni kulkee hyvin vapaasti todellisuuksien välillä, vaikka olisinkin itse ajankohtaisesti juuttunut johonkin tylsän tavalliseen olemiseen :) Kirjoittamisen merkityksen haluan kiteyttää erästä runoani myötäillen: “…käsissä avain, joka käy kaikkiin lukkoihin”.
Sun kans ei kukaan pärjää snadisti liian villi oot
Siks lastenkodin oveen koputetaan kop kop
Motivointia aktivointia aikooko ne aivot pestä
Vai miten ne muka aikoo sua estää elämästä
Sossutäti suu vaahdossa jälkihuollosta jauhaa
Sä istut siinä vastapäätä purkasta vedät …
Lue lisää ja kommentoi
Kukaan minussa ei muista,
mikä päivä tänään on,
eikä se merkitse mitään,
koska pystyn hengittämään sisään ja ulos,
mieleni osien järjestäytyessä kohdilleen,
kuin pienet nuket riviin,
osa hymyillen, osa itkien.
Kaikki ne ovat kauniita omalla tavallaan,
jokainen traumamuisto,
joka nukensilmillään …
Lue lisää ja kommentoi
Kuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi
Tuli päivä, jolloin elämäni muuttui peliksi,
aamun usvaa ei voinut erottaa ajatuksistani,
eikä unesta voinut enää herätä.
Ja minä katselen peililasien takaa,
kuinka sydämeni yrittää kaikkensa,
mutta sinä pystyt näkemään vain omat
harhaiset silmäsi heijastuvan katseestani.
Niin suunnattomasti sinua …
Lue lisää ja kommentoi
Ulko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue lisää ja kommentoi
Metsän tuoksu tuntui voimakkaana sateen jälkeen. Puiden oksilla kimalteli pisaroita. Miten elävältä kaikki tuntuikaan, nyt kun vesi oli herättänyt luonnon ja sen kaikki pienet ja suuret olennot. Veden kyllästämiä hämähäkinverkkoja näkyi siellä täällä. Kasvit kiipesivät kohti taivasta, kurottivat lehtensä ylöspäin. …
Lue lisää ja kommentoi
Tuuli oli voimistunut iltaa kohden. Se riepotteli syksyn paljastamia puiden oksia ja sai rannan kitukasvuiset koivut taipumaan kaarelle. Kuin merta paeten ne yrittivät kurkottaa kohti maata, mutta niiden juuret sitoivat ne tiukasti paikoilleen. Kauempana olevat märät ja tummat kivet olivat …
Lue lisää ja kommentoi