Joulun kerrassaan taianomainen aika oli jälleen koittanut! Kirkkaat tähtöset tuikkivat talvisen kaupungin syvänsinisellä taivaalla, lämpimät kynttilät loistivat ikkunoissa, ja lumi pölähteli oksilta lasten riemuitessa torilla töröttävän kuusen ympärillä. Tontuille joulun saapuminen tiesi vallan kiireistä aikaa. Oli tehtävä tarkastuskierroksia ympäri kaupunkia, …
Lue koko teksti
Olipa kirahvi nimeltä Kips Kops,
hoppu sillä kova, hops hops,
kengät vaan kopisi, kopsista kops,
eteenpäin se paineli, hopsista hops,
pää pilvissä iloisena huiteli,
kengätkin välillä jaloistaan lenteli,
ilo sinisilmään pilkkeen laittoi,
riemuissaan Kips Kops matkaansa taittoi,
näinköhän …
Lue koko teksti
Tuli päivä, jolloin olin
yksin maailmassa,
meren ja tuulen
puhuessa toisilleen,
olin ulkopuolinen ja
suru repi sydämeni auki,
niin auki, että minun täytyi
alkaa korjaamaan sitä,
ompelemaan se kasaan
sadepilven värisellä villalangalla,
joka olikin kestävää ja
hyvää lankaa,…
Lue koko tekstiKosketit myrskyä,
joka sinua lähestyi,
vimmaisena tuulena saapui
mustien pilvien kanssa,
jäisinä pisaroina pieksi kasvojasi,
ja se teki niin kipeää.
Keskellä aavaa se tapahtui,
tiettömän taipaleen takana,
missä olit yksin ja väsyneenä,
tyhjin käsin,
sydämessä kaikki,
mitä oli jäljellä.…
Lue koko teksti
Sä oot radalla omien jalkojes päällä,
mut kierrät vain kehää pääs ympärillä,
ne jotka on jääneet, tietää tän kyllä,
eikä sääli oo mikään normi juttu,
ei riitä, et oisit kaveri tai puolituttu,
et voi luottaa keneenkään,
et toiseen, kolmanteen, etkä …
Lue koko teksti
Viisarit liikkuvat,
surua mukanaan kuljettaen,
aamusta aamuun.
Puhelin kiiltää hetken liekin valossa,
heijastaa surun mustasta pinnastaan,
aamu toisensa jälkeen.
Tupakan tuoksussa aika pysähtyy hetkeksi,
hämärässä kompastuu kenkiin.
Ne ovat vielä.
Aamu valkenee,
on menettämässä,
niin kuin menetti …
Lue koko teksti
Terveyskeskuksen ovi avataan aamukahdeksalta. Olen jo hyvissä ajoin liikkeellä, koska oloni on hutera monen kuumeisen päivän jäljiltä, ja eteneminen terveyskeskuksen mäelle tuntuu vaivalloiselta. Monia muitakin raahautuu oven taakse aivastellen, ja samalla taivastellen maanantaiaamun väentungosta.
”Minä sinnittelin viikonlopun yli, ettei tarvinnut …
Lue koko teksti
Ehkä joku joskus,
joku ihminen,
näin kauniina kesäisenä päivänä,
pysähtyy rantaan katselemaan
ja toivomaan,
että olisi joskus jotain
kauniimpaa,
yksinkertaisempaa
ja puhtaampaa,
kuin mitä on nyt,
keskeneräisenä,
täynnä virheitä ja
säröileviä ajatuksia,
mutkikkaita tunteita,
joita ilman olisi niin…
Lue koko teksti
Elokuun yössä tapahtui jotain eriskummallista.
Minä vain istuskelin siinä,
unen muodostaman talon portailla,
ja näin, kuinka hämärään kietoutuneelta niityltä
lähestyi sinihehkuinen valo,
ilmassa kaarrellen,
hiljalleen.
Ja yritin niin kovasti nähdä,
mitä se oli.
Minun täytyi saada tietää.
…
Lue koko teksti
Minun varjoni
ei olekaan silta
minusta helvettiin,
vaan käytävä ulos,
pois pelon ahtaasta huoneesta,
jossa ikkunat vaihtavat paikkaa
liian usein,
liian nopeasti,
niin, että miltei kadotan uneni
jotka liukuvat toisikseen,
häviävät tullakseen takaisin,
kuumina kyyneleinä
pesemään ruosteen minusta,
eikä minun …
Lue koko teksti