Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
1
Minä olen Anna-Leena. Tämä on kertomus minusta ja mitä tapahtui sen jälkeen kun sisäistä siivousta tehdessäni löysin kranaatin ja vedin sokan irti. Kaikki räjähti ympäriltäni palasiksi tuottaen tuskaa, kärsimystä, sotkua ja siivottavaa. Jäin kuitenkin henkiin. Jotakin olisin …
Lue lisää ja kommentoi
Aamuaurinko loisti makuuhuoneen verhon laskoksiin siilautuen ohuen kankaan läpi vastakkaisen seinän vaaleaan tapettiin. Valkoinen väri taittui vaalean harmaan sävyksi, puhtaaksi eläväksi graafiseksi pinnaksi. Tämä oli aamun maisema, mielen hetki, jota Elina Heiska oli oppinut rakastamaan. Mennyt pitkä kesä oli ollut …
Lue lisää ja kommentoi
– Miehenne kunto ei tule palautumaan leikkauksia edeltävälle tasolle. Nyt on aika valmistautua palveluasumiseen, nuori tukevasti raskaana oleva lääkäri katsoo minua sinisillä silmillä. Olen näkevinäni niissä myötätuntoa. Ehkä sääliäkin.
Vedän henkeä ja yritän pidätellä kurkkuun noussutta palaa.
– Jos miehenne …
Lue lisää ja kommentoi
Nyt kun olen tarpeeksi vanha pitämään mansikkamehusta ei isoäitiä enää ole. Hänen päänsä hävisi näkyvistä kellarin luukkuun. Kun kurottauduin katsomaan näin eri suuntiin johtavia salaisia käytäviä. Huusin ”huhuu”, kellari vastasi ”huhuu”.
Lue lisää ja kommentoi
Niilon silmät tuikkivat enimmäkseen iloisesti, joskus hän rallattelikin leikkiessään: – Olen Niilo iloinen, melkein satakiloinen. Satakiloinen Niilo ei kyllä ollut, vaan pieni ja vikkelä pojannappula, jonka jalat joutuivat nopeasti sinne, minne hän halusi. Niilo piti erityisesti piirtämisestä. Hänen mieleensä tuli …
Lue lisää ja kommentoi
OONA: Meitä sinkkuja milloin moititaan, milloin kadehditaan. Me ollaan muka itsekkäitä bailaajia tai sitten uraohjuksia, jotka ei halua synnyttää uutta veronmaksajaa. Luullaan, että me liidellään jännittävästä seikkailusta toiseen. Ei sen puoleen, mulle niitä seikkailuja sattuu, mutta enimmäkseen ne ei johda …
Lue lisää ja kommentoi
Kun sunnuntailounas oli syöty, Emilia ryhtyi tiskaamaan lautasia. Pojat olivat jo livahtaneet luistimine ja mailoineen koulun kentälle ilman pipoa kuten tavallista. Emil veti saappaita jalkaansa eteisessä, kun Emilia huudahti hänen peräänsä: “Menen katsomaan jäiden lähtöä (länsirannalle), kun saan tiskit pestyä”.…
Lue lisää ja kommentoi
Taiga ja Jöriläs
Jos sinulla on edessäsi metsä,
Johon et saisi mennä,
Kysy tuulelta,
Onko siellä yksinäisiä.
Jussi Leppälä
Kello soi. Koulupäivä oli päättynyt. Taiga heitti punaisen repun hartioilleen ja suuntasi punakukkaiset tennarinsa kohti kotia, tai oikeammin kohti tätinsä kotia.…
Lue lisää ja kommentoi
Parveke edessäni on ränsistynyt ja sen rappaus hilseillyt kuin vanhan naisen iho. Olen tarkastellut tätä parveketta viikkokausia, joten tiedän, mistä puhun. Parveke, sen harmahtavat seinät, rappaus, joka paljastaa altaan murenevaa laastia, valkoinen hutera pyykkinaru ja hyttysverkolla verhoiltu oviaukko, ovat kuin …
Lue lisää ja kommentoi
Antton kirjoitti mustakantiseen muistivihkoon lapsuudestaan. Juoposta ja väkivaltaisesta merimiesisästään Håkanista, joka aina kotona ollessaan laittoi perheen elämän täysin sekaisin.
Ensimmäinen viikko Håkanilta kului maissaoloon tottumiseen. Tuon ajan isä oli kireä ja häntä häiritsi lähes kaikki asiat: vaimo, lapset, koirat ja …
Lue lisää ja kommentoi
Lentoasema oli lähes autio. Sen hyvin ymmärsi, sillä olihan jouluaatto. Autiutta vielä lisäsi covid-epidemia, joka karsi suuren osan niistä harvoista matkustajista, jotka olisivat saattaneet olla liikkeellä näin jouluna.
Sanotaan, että kansainväliset lentokentät eivät milloinkaan nuku. On ihmisiä, jotka ovat matkalla …
Lue lisää ja kommentoi
Kiersin koukun paikoilleen ja nostin taulun seinälle. Oikaisin sitä hieman ja peräännyin muutaman askeleen katsellakseni lopputulosta.
Siinä se nyt riippui uuden asuntoni seinällä, äitini taulu. Se oli hänen töistään se ainoa, jonka olin onnistunut kynsin ja hampain pelastamaan kuolinpesästä.
Ehkä …
Lue lisää ja kommentoi
Perimätiedon mukaan meidän perheen ensimmäinen naistenhuijaus-Kupla hankittiin ennen sotia. Perimätiedolla on taipumus saada mielikuvituksen siivet. Tai ainakin pyörät ja sulavat linjat. Muistoja voidaan sukukokoontumisissa jakaa kullekin sopivan kokoinen siivu.
Jos sukuun tunkeva nainen selviää semmoisista helpoista kysymyksistä kuin: Milloin ja …
Lue lisää ja kommentoi
Kaksi miestä istuu penkillä aukion laidalla pikkukaupungissa. Aurinko paistaa lämpimänä, vaikka etelän kuuma kesäpäivä on pyörtämässä kohti iltaa. Ihmisiä on runsaasti päiväkävelyllä, perheitä isovanhemmilla vahvistettuna, pikkulapsia polkupyörillään vanhempien juostessa heitä kiinni, pariskuntia käsi kädessä. Ilman täyttää puheensorina, rakennusten välissä pujottelevien …
Lue lisää ja kommentoi
Lluís nousi rappuset ylös principal-kerrokseen ja koputti leijonanpäisellä kolkuttimella oveen, jossa luki Pelotón. Huolimatta siitä, että se oli hänenkin ensimmäinen sukunimensä isänsä mukaan, tuon nimen näkeminen kaiverrettuna metallilaattaan tuntui jotenkin pelottavalta. Kuin hän olisi mennyt jonkin täysin vieraan ihmisen asunnolle …
Lue lisää ja kommentoi
Mies vetäisi takin päälleen, laittoi lakin päähänsä ja hiippaili ulos vailla tietoa siitä, minne oli menossa. Kunhan vain lähti haukkaamaan happea, vanhusten palvelukodin ilman alkaessa tuntua turhan tunkkaiselta sieraimissa. ‟Liian paljon kuolemaa odottavia ihmisiä”, hän ajatteli itsekseen, haluten paeta siitä …
Lue lisää ja kommentoi
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue lisää ja kommentoi